Toimin iltapuhteina taideyhteisö Aukea.netin valokuvapuolen yhtenä ylläpitäjänä. Viime aikoina keskusteluissa on jälleen pyöritty määritelmien ympärillä. Erään kuvan julkaisu osion etusivulla kirvoitti keskustelua muun muassa moraalin, oikean ja väärän määritelmästä.
Sivuston kestosuosikki on kuitenkin taiteen määritelmä. Sen kimppuun on käyty päätä pahkaa lukuisien viestiketjujen voimin. Niiden ohella aihe pomppaa esiin silloin tällöin eri keskustelujen ja kommenttien sivulauseissa.
Yhteisenä tekijänä monille esitetyille taiteen määritelmille tuntuu olevan, että se on jollain lailla ylevää. Taidetta taiteen takia, utopistisen luomisen pakon ilmentymä. Hyvänä esimerkkinä on vaikkapa keskustelu mainoksista ja taiteesta, jossa taidetta verrataan sakramenttin. Aivan toisenlaisessa mainoskeskustelussa puolestaan nimimerkki M asettaa taiteen ehdoksi vapauden ja pitää propagandaa taiteen turmana. Taiteen määritelmää on haettu myös tekijän motiivien mukaan.
Itse olen vahvasti sitä mieltä, että taiteen määrittelee puhtaasti konteksti: teos on taidetta, jos riittävä auktoriteetti sen sellaisena esittää. Auktoriteetiksi riittää tyypillisesti vaikkapa taidegalleria, ja varmaa taidetta tulee siinä vaiheessa, kun tekijänä on aiemmin kannuksensa ansainnut taiteilija.
Esimerkkejä? John Cagen kuuluisin sävellys on 4′33″. Neljä ja puoli minuuttia hiljaisuutta, hyvät ihmiset. Niin viiltävän postmodernia, uutta ja ennen kaikkea taiteellista ajatusta ei epäilemättä kukaan muu olisi keksinyt esittää. Hiljentyisin hämmästelemään, mutta näin julkisesti tehtynä saattaisin rikkoa kyseisen mestariteoksen tekijänoikeutta. Rafael Wardi maalasi tasavallan presidentin muotokuvan; naivistin teokset kiertävät näyttelyissä ympäri maailmaa. Jostain syystä pikkulasten naivistisia tuherruksia pidetään... tuherruksina.
Nykytaiteen pitäisi myös olla vapaata — taiteilijan pitäisi antaa sisäisen luomisvoimansa pulputa jonkinlaisessa tyhjiössä. Taiteentuntijat löytävät kyllä teoksista piilomerkityksiä ja vaikutteita, mutta teos ei saa välittää ideologiaa, tai auta armias, kaupallista viestiä. Minunkin soittolistoiltani löytyvä CMX myi sielunsa jossain neljännen albumin tienoilla, kun yhtye sai ensimmäisen radiohitin. Eläinten vallankumous lakkasi olemasta taidetta, kun sitä käytettiin propagandistisiin tarkoituksiin, ja sosialistinen realismi on monellakin tapaa oksymoroni.
Taide kaiken sallivana käsitteenä johtaa loppujen lopuksi eroosioon. Jos mikä tahansa voi olla taidetta, mikään ei ole taidetta: on vain mielivaltainen leimasin, jota käyttävät ne, joilla on eniten ääntä. En tarkoita, että taiteella pitäisi olla yksiselitteinen määritelmä, sellaista ei tokikaan löydy. Sen sijaan esimerkiksi Aukeaa jossain määrin vaivaavasta linjattomuudesta pitäisi päästä eroon.
Kirjoituksen alussa mainittu M totesi osapuilleen, että Aukean julkaisupolitiikan määrittelevät ylläpitäjät ja heihin vaikuttava yleisö. Kaikille avoimen, kaiken kelpuuttavan julkaisupaikan nimi ei ole Aukea.net, vaan Internet. Olisiko Aukean aika ottaa itselleen taiteen määrittävän auktoriteetin asema?
4 kommenttia:
Tämä kirjoittaja ehkä osaisi vastata minua askarruttavaan kysymykseen, tai sitten ohjata johonkin vanhaan viestiketjuun joka käsittelee aihetta.. jotta mieleeni nousisi vielä lisää kysymyksiä? Joihin ei ole vastauksia!
Nimittäin, olen ammatiltani maalari ja nyttemmin jo jonkin aikaa tehnyt efektimaalauksia omaksi ilokseni. Koska olen kiinnostunut muidenkin tekemistä taiteista niin surffaan innolla ko. sivustoilla. Tässä taannoin törmäsin minua ilahduttaneeseen taidesivustoon ja kysäisin ylläpitäjältä, että voisinko laittaa omia töitäni esille. Vastaus oli tyly. Ei. Syy, koska taiteeni ei ole esittävää. Mikä siis on taiteen määritelmä? Pitääkö taiteen esittää yhtään mitään? Mielipiteeni:
Maalaus elävästä(luonto) herää mielikuva itse luonnosta. Eloton kuva(värejä) jonka esim. valo herättää eloon, syntyy mielikuva siitä että teos läikehtii(elää?) Miksi sellainen ei voi olla inspiroivaa katsottavaa?
Itsekin olen aikoinani käyttänyt Aukeaa todella paljon, joskin enemmän sitä kirjallisuusosiota. Aukean taso ainakin tuolloin oli niin kova, että määräävä auktoriteettiasema syntyi sille kuin itsestään.
Käytännössähän (ainakaan kirjalisuuspuolella) ei ole ainoatakaan internetgalleriaa, joka kykenisi haastamaan Aukeaa.
Kirjoittajat eivät kuitenkaan Aukeassa roikkumalla automaattisesti auktorisoudu, vaan se edellyttää Aukeassa menestymistä ja aktiivisuutta.
Aukean ainoa ongelma on se että sen algoritmit eivät mittaa sitä kuinka suuria tunteita teokset herättävät yksittäisissä ihmisissä, vaan korkeimmat pisteluvut menevät hajuttomille ja mauttomille töille, jotka ovat 'enemmän hyviä kuin huonoja' ja joissa 'ei ole virheitä'.
Itse kaipailisinkin Aukeaan omaa listaa niistä töistä, jotka ovat keränneet kaikkein vähiten 'keskiääniä' suhteessa ykkösten ja vitosten määrään.
Kautta-aikain suurimpien taiteilijoiden työt ovat nimittäin jakaneet mielipiteitä.
Onpa jäänyt hivenen kevyeksi tuo oma kommentointini, joten korjataan tilanne.
@Artefekt:
Ilmeisesti kyseinen sivusto on keskittynyt esittävään taiteeseen, joko tietoisesti tai sitten ylläpitäjänsä fiksaation takia. Mitään taiteen olemukseen liittyvää syytähän siihen ei sinällään ole - ei taiteen ainakaan minun mielestäni tarvitse olla esittävää.
Itsekään en osaa mitään yksiselitteistä määritelmää antaa, sillä kuten sanottu, pidän sitä kontekstista riippuvana kehitteenä. Sen sijaan olen vahvasti sitä mieltä, että taide ei voi olla (ainakaan täysin) taiteilijan itsensä subjektiivisesti määriteltävissä, sillä silloin koko termi menettää vähäisenkin merkityksensä.
@Koivulahti:
Itse en ole juurikaan ollut tekemisissä kirjallisuuspuolen kanssa. Mitä sitä muinoin jonkin verran seurasin, siellä monissa teksteissä oli ajattelevia kommentteja, joissa todella ruodittiin kirjoituksen merkityksiä. Osittain kyse saattaa olla pienemmistä piireistä, osin mediasta (tekstillä on helpompi arvioida tekstiä), osittain ihan vain siitäkin, että ihmisillä yksinkertaisesti on enemmän eväitä arvioida tekstiä.
Kilpailijoita ei tosiaan taida kovin paljon olla. En tiedä, onko niitä kuvallisella puolellakaan, eikä tuo tilanne ulkomaille mentäessäkään vallan kamalasti taida muuttua.
Ehdotuksia kaikenlaisista parannuksista tuohon arviointiin on ollut, jonkunlaisesta 2D-karttatouhusta lähtien. Niistä vaan helposti tulee vaikeatajuisia, vaikka tavoitteena olisikin saada arviointiin lisää syvyyttä.
Totta, nykyisiäkin mittareita voitaisiin yrittää hyödyntää esimerkiksi mainitemallasi tavalla, ehkä niistä sitten saataisiin enemmän irti.
Lähetä kommentti