Elokuun alussa meikäläinen metro on puksuttanut eteläisen satamakaupunkimme kallioperässä 30 vuotta. Kahden vuoden kuluttua puolestaan tulee täyteen 40 vuotta siitä, kun alettiin suunnitella metron automatisointia.
Kyse on tosiaan pitkällisestä projektista, sillä keskustelu automatisoinnista lähti liikkeelle jo koevaiheessa vuonna 1974. Vähän sen jälkeen, vuonna 2006, Helsingin kaupunginhallitus teki periaatepäätöksen, että automaattimetro hankitaan; hintalapuksi arvioitiin sinällään kunnioitettavat 70 miljoonaa euroa. Tekijä löytyi jo vuonna 2008, kun HKL teki Siemensin kanssa sopimuksen nykyisen metron automatisoinnista.
Taivaalle alkoi kasautua pilviä elokuussa 2011, kun 115 miljoonan euron hankkeen ilmoitettiin myöhästyvän ja valmistuvan vasta 2014. Tammikuussa 2012 todellisuus heitti entistä paksumpia kapuloita rattaisiin: alkoi näyttää siltä, että koko 170 miljoonan euron automatisointihanke vesittyisi puoliautomaattiseksi, jos siksikään.
Lisää lunta tupaan tuli huhtikuussa, jolloin HKL alkoi suunnitella sopimuksen purkua. Tiukan neuvottelurupeaman jälkeen HKL:n johtokunta päätti kallella kypärin, että sopimus Siemensin kanssa puretaan.
... kunnes Helsingin kaupunginhallitus päätti perua HKL:n päätökset ja pakottaa sen takaisin samaan pöytään Siemensin kanssa. Ankaran väännön jälkeen Pekka Sauri (vihr.) neuvottelukuntineen sai ilmeisesti Siemensin suostuteltua siihen, että sopimustekniset riidat ratkotaan vasta metron valmistumisen jälkeen.
Haiskahtaa vahvasti siltä, että tässä kokkaillaan taas isomman luokan kilpailutuskatastrofia. Vihreiden Elina Moisio kommentoi Helsingin Sanomissa, että sopimuksen purkaminen olisi ollut huomattavasti jatkamista suurempi taloudellinen riski. Ihmetyttää, millä logiikalla tuohon lopputulokseen on päästy.
Myönnettäköön, allekirjoittaneella ei todellakaan ole tietoa Siemensin ja HKL:n välisistä sopimuksista. Julkisuudessa esiintyneiden tietojen mukaan Siemensiltä on kuitenkin tilattu vuonna 2008 metron automatisointi. Jos sitten kolme vuotta myöhemmin toimittaja alkaa vihjailla, että aikatauluteknisesti kintut kastuu, budjetti tuplaantuu alkuperäiseen nähden, ja itse asiassa koko touhu on teknisesti mahdotonta, niin oikea reaktio moiseen olisi käsittääkseni lähettää paluupostissa surunvalittelut ja tilinumero, johon merkittävääkin suuremman sopimussakon voi maksaa.
Vaan ei. Sen sijaan avataan Siemensille piikki ja annetaan sen toteuttaa projekti niin kuin se parhaaksi katsoo – ensi hätään tarjoamalla vähän lisäaikaa maaliskuuhun 2015. Maksan laskun myöhemmin, kuten lauluntekijä tapaa sanoa.
Helsingin kaupungilla ovat siis sopimuksentekotaidot sitä luokkaa, että maallikon silmään itsestäänselvässä tilanteessa sopimuksen purkua pidetään merkittävänä taloudellisena riskinä. Kuinkakohan mahtaa käydä siinä vaiheessa, kun metro sukkuloi automagialla ja Siemens osoittaa välimiesoikeudelle epäilemättä entisestään paisunutta laskua? Minun veikkaukseni on, että taitaa tulla kalliiksi.
4 kommenttia:
Älyttömintä tässä on se, että kukaan ei ole aukottomasti kyennyt osoittamaan, että automatisoinnista saataisiin hyötyjä.
Julkisuudessa on valehdeltu, että automaatti mahdollistaa tiheämmän vuorovälin, joka kapasiteettilisäys on tosin vesitetty Länsimetron 33 % lyhyemmillä asemilla.
Todellisuudessa tiheämmän vuorovälin mahdollistaa uusittava kulunvalvonta, joka täytyisi Länsimetron vuoksi uusia joka tapauksessa. Asialla ei siis oikeasti ole mitään tekemistä automatisoinnin kanssa.
Väitehän kuuluu, että automaattiajolla voitaisiin vuoroväli lyhentää jopa 90 sekuntiin. Todellisuudessa samaan vuoroväliin pystytään esimerkiksi Moskovan Metrossa. Kuljettajan ajamana.
kapasiteettilisäys on tosin vesitetty Länsimetron 33 % lyhyemmillä asemilla.
Tuo Länsimetron asemien lyhentäminen on tosiaan melko kummallinen päähänpisto. Luulen, että siinä on taas vaihteeksi kysymys poliittisista lehmänkaupoista; asiasta on väännetty pitkään, ja lopulta päädytty tilanteeseen, joka ei oikein tyydytä ketään. Muuten on jotenkin vaikea kuvitella edes kunnallispoliitikoilta sellaista lyhytnäköisyyttä, että kymmeniä vuosia käytettäväksi suunnitellussa, satoja miljoonia euroja maksavassa projektissa säästetään rakennusvaiheen kustannuksissa muutama kymmenen miljoonaa varautumalla vain välittömään tarpeeseen.
Automatisoinnilla on tietysti se vaikutus, että järjestelmästä poistuu yksi liikkuva osa, eli kuski. Sen vaikutuksia työntekijän, työnantajan ja asiakkaan suuntaan voi sitten itse kukin arvottaa omilla kertoimilla.
Asiaa asemien pituudesta vielä selvitetään, mutta kun selvittäjä on sama kuin lyhyiden asemien liikenneennustaja, niin ei taida pitentyä
Onkohan automatisoinnin "hyödyistä" enää mitään jäljellä.
Lähetä kommentti