tag:blogger.com,1999:blog-304516782024-02-28T18:49:12.712+02:00AjatuskuviaSami Sundellhttp://www.blogger.com/profile/04623739098793916683noreply@blogger.comBlogger134125tag:blogger.com,1999:blog-30451678.post-61881848179249379352015-09-28T20:09:00.000+03:002015-09-28T20:09:27.450+03:00Hajaantukaa, täällä ei ole mitään nähtävää<p>Heipä hei, hyvää iltaa!</p><p>Päätin viimein ottaa kohtaloni omiin käsiini ja siirtyä Bloggerin suojista arvaamattomaan internetiin. Niinpä tämä blogi kerännee jatkossa sedimenttiä. Vaan eipä hätää! Kirjoittamista en aio kokonaan lopettaa.</p><h2>Jatkossa osoite on <a href="http://sundell.me">sundell.me</a>.</h2><p>Siirtelen sinne hiljalleen myös vanhempaa materiaalia, mutta pahimpia vieroitusoireita voi häivyttää lukemalla vaikkapa uunituoreen kirjoituksen <a href="http://sundell.me/blog/2015/09/toimeentulon-rajat/">Ylen toimeentulotukiuutisoinnista</a> tai vain hiukan vanhemman – ja englanninkielisen – <a href="http://sundell.me/articles/2015/09/awards-and-popularity/">suosion ja palkintomenestyksen suhteesta scifissä</a>.</p><p>Tervetuloa!</p>Sami Sundellhttp://www.blogger.com/profile/04623739098793916683noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-30451678.post-16645806761899135132015-09-09T17:32:00.001+03:002015-09-09T17:32:48.662+03:00Me ei olla enää me<p><strong>Juha Sipilän</strong> (kesk) hallitus julkaisi eilen uudet suunnitelmat Suomen pystyyn nostamiseksi. Takerruin Helsingin Sanomien <a href="http://www.hs.fi/politiikka/a1441698040077?jako=9406fb017b1dfe076191678be5049006">artikkelissa</a> yhteen Sipilän lauseeseen:</p><blockquote class="hilight"><p>Tämä on se osuus, joka meidän työssäkäyvien pitää näissä talkoissa kantaa.</p><p class="attribute">Juha Sipilä, 8.9.2015</p></blockquote><p>Mietitäänpä hetki.</p><dl><dt>Lomien leikkaaminen</dt>
<dd><p>Hallitus esittää vuosilomien leikkaamista 38 päivästä 30 päivään. Tämä koskee lähinnä pitkään julkishallinnon palveluksessa olleita.</p><p>Eduskunnan 30.6. alkanut istuntokausi muuten päättyi juuri 8.9. Viime vuonna joulutauko alkoi 19.12. ja työn pariin palattiin 13.1 – näistä kertyy päiviä hiukan yli 30. Toki kansanedustaja todennäköisesti tekee töitä muulloinkin kuin istuntokaudella, mutta niin tekee moni palkansaajakin.</p></dd>
<dt>Sairauslomat</dt>
<dd><p>Hallitus ehdottaa karenssia: sairausloman ensimmäinen päivä on palkaton, päivät 2–9 maksetaan 80 % palkasta. Tämän jälkeen nykyjärjestelmässäkin siirrytään Kelan päivärahalle.</p><p>Samaan aikaan toisaalla kansanedustaja ei saa palkkaa vaan palkkiota, joka <a href="http://www.hs.fi/ura/a1432518797955?jako=b28a6f8b0633ef4428da0046ef9c087d">rullaa sairauksista riippumatta täysimääräisenä koko kansanedustusajan</a>.</p></dd>
<dt>Ylityökorvaukset</dt>
<dd><p>Ylityökorvauksien prosentit puolitetaan ja sunnuntaikorvaukset pienennetään 100 prosentista 75 prosenttiin.</p><p>Tässä tavallisilla kansalaisilla on selkeä etu, sillä kansanedustajien palkkioissa ei ylityökorvauksia tunneta. Toisaalta kansanedustaja saa kyllä esimerkiksi <a href="https://www.eduskunta.fi/FI/kansanedustajat/palkkiot-ja-kulukorvaukset/Sivut/default.aspx">kulukorvauksia</a> (986,81–1809,15 euroa/kk).</p></dd>
<dt>Muutosturva</dt>
<dd><p>Vastaantulona työntekijöille hallitus ehdottaa irtisanomisen yhteydessä oikeutta työllistämistä edistävään valmennukseen, joka Sipilän mukaan vastaa vähintään yrityksen keskimääräisen kuukausipalkan hintaa.</p><p>Ennen 1.3.2011 aloittaneille kansanedustajille voidaan maksaa edustajantoimen päättymisen jälkeen <a href="https://www.eduskunta.fi/FI/kansanedustajat/elakkeet/Sivut/default.aspx">sopeutumiseläkettä</a>. Tämän päivämäärän jälkeen aloittaneille maksetaan sopeutumisrahaa enintään kolmen vuoden ajan. Sopeutumiseläkkeen ja -rahan myöntävän Kevan mukaan summien suuruus ei ole julkinen tieto, Ilta-Sanomien <a href="http://www.iltasanomat.fi/tyoelama/art-1431440856113.html">mukaan</a> summat vaihtelevat 1 750 eurosta yli 6 000 euroon kuukaudessa.</p></dd>
</dl><h3>Ei aivan samasta puusta</h3><p>Jos leikittäisiin, että muutokset ulotettaisiin koskemaan myös eduskuntaa, vaikutus olisi silti aika erilainen kansanedustajalle ja rivikansalaiselle.</p><p>Tällä hetkellä kansanedustajan peruspalkkio on 6 380 euroa kuukaudessa, johon tosin päälle lisätään aina vähintään tuo vajaan tuhannen euron veroton kulukorvaus. Pitkäaikaiset edustajat saavat 6 858 €/kk, puhemies 11 742 €/kk. Valiokuntien pomoille rapsuu lisäsatasia, samoin eduskuntaryhmien puheenjohtajille. <strong>Ville Blåfieldin</strong> ja <strong>Reetta Rädyn</strong> keväällä julkaistussa kirjassa <i>Kuka hullu haluaa poliitikoksi</i> kansanedustajan keskipalkkioksi arvioitiin 8 000 €/kk.</p><p>Kokoaikaisten palkansaajien mediaanikokonaisansio vuonna 2013 puolestaan oli 3 284 €/kk. Kymmenesosa näistä palkansaajista tienasi alle 2 086 euroa kuukaudessa. Valtiolla tulot olivat hiukan tätä suuremmat, kuntapuolella taas pienemmät. Osa-aikaiset työntekijät luonnollisesti tienaavat keskimäärin vähemmän. (Lähde: <a href="http://stat.fi/til/pra/tau.html">Tilastokeskus</a>)</p><p>Keskipalkkaiselle muutokset tulevat kustantamaan luultavasti <a href="http://yle.fi/uutiset/flunssan_hinnaksi_tulisi_155_euroa__eniten_karsisivat_matalapalkkaiset_naiset/8290923">muutamia satasia vuodessa</a>. Jos työrutiiniin kuuluu tasaisesti sunnuntaipäivät, lisien putoaminen saattaa <a href="http://www.kaleva.fi/uutiset/oulu/vuorotyolaiset-kiristelevat-hampaitaan-ei-taida-jatkossa-olla-innostusta/706469/">vaikuttaa paljonkin</a>. Keskituloisille leikkaukset eivät ole kivoja, mutta jos talous on osapuilleen kunnossa, tuskin maailma niihin kaatuu.</p><p>Ongelma tulee pienituloisista. Vaikka kuluilla on paha tapa kasvaa tulojen mukana, jos kansanedustajan 8 000 eurosta rutistetaan päivän tai parin palkkio pois, kansanedustaja joutuu ehkä jättämään väliin oopperaillallisen. Kun se päivä tai pari nypätään pois alimmasta tulodesiilistä, saattaa ruoka jäädä väliin pariksi päivää. Ääritapauksessa pääministeri ehkä realisoisi toisen asunnoistaan, pienipalkkainen pistää sormet ristiin ja soittaa seuraavaan kulutusluottofirmaan.</p><p>Kirjoitukseni saattaa kuulostaa populistiselta, ja sitähän se onkin. Kansanedustajien palkkio ei ole kohtuuton, jos sitä verrataan yritysmaailman – tai virkamiehistön – eliittiin. Moni edustaja tekee varmasti töitä kaksin käsin ja pyrkii aidosti ajamaan äänestäjiensä, tai ainakin eturyhmänsä, parasta. Sipilä on epäilemättä työllään omaisuutensa ansainnut.</p><p>Vaan vähintään yhtä suurta populismia on Juha Sipilän puhua <q>meistä työssäkäyvistä</q>. Pääministeri, miljonääriyrittäjä on peijoonin kaukana pienituloisen arkielämästä, ja puheiden perusteella näyttää siltä, että Sipilän samaistumisen kyky on vähän heikoissa kantimissa. En minäkään väitä olevani pienituloinen – ylle kirjoittamani maalailut on heitetty aivan fiilispohjalta. Vaan minun käsien heilutteluni eivät vaikutakaan koko kansakunnan toimeentuloon.</p><p><strong>P.S.</strong> Voisin kitistä lisää Sipilän tavasta käyttää sanaa <q>talkoot</q> esitellessään lakimuutoksia, joilla työntekijöiden lomat lyhenevät ja tulot alenevat. Kehottaisin Juhaa tarttumaan <a href="http://www.kielitoimistonsanakirja.fi">sanakirjaan</a> ja tarkistamaan käsitteen merkityksen.</p><p><strong>P.P.S.</strong> <a href="http://yle.fi/uutiset/flunssan_hinnaksi_tulisi_155_euroa__eniten_karsisivat_matalapalkkaiset_naiset/8290923">Ylen jutun mukaan</a> eniten kärsivät matalapalkkaiset naiset, vaikka MTV:n <strong>Salla Vuorikosken</strong> <a href="https://twitter.com/svuorikoski/status/641502676707069952">mukaan</a> Sipilä kertoi hallityksen erityisesti ohjanneen vaikutuksia muualle. Sehän meni kivasti.</p><p><strong>P.P.P.S.</strong> Ensimmäisenä ulos ehti marssimaan <a href="http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/ssab-n-raahen-tehtaan-tyontekijat-marssivat-ulos-sunnuntailisaan-kajoaminen-suurin-syy/5303204">Raahen terästehdas</a>, lakosta vihjailevat myös <a href="http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/raju-viesti-hallitukselle-poliisijarjesto-uhkaa-lakolla/5302350">poliisit</a> ja <a href="http://www.aliupseeriliitto.fi/ajankohtaista/blogit/maan_hallitus_otti_poikkeusolojen_keinot_kayttoon_syvassa_rauhan_tilassa.1610.blog">aliupseerit</a>. Eivät varsinaisesti naisvaltaisia aloja, mutta kertovat ehkä omaa kieltään hallituksen ehdotusten vastaanotosta.</p><style>
blockquote.hilight {
background: #F3F3F1;
margin: 0 20px;
padding: 10px 40px;
font: italic 1.2em Georgia, "Times New Roman", Times, serif;
}
blockquote p.attribute {
text-align: right;
font-size: 0.8em;
font-style: normal;
}
</style>Sami Sundellhttp://www.blogger.com/profile/04623739098793916683noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-30451678.post-76307947631422715522015-09-05T10:55:00.000+03:002015-09-05T11:00:25.699+03:00Kansanvaellus pysähtyy alkumetreille<p><strong>Pauli Vahtera</strong> (ps) kirjoitti eilen Iltalehdessä, kuinka <i>Kansainvaellukset tuhoavat tuntemamme Euroopan</i>. Olen huomannut kirjoitusta jaetun useampaan kertaan erinomaisena esimerkkinä siitä, mikä maahanmuutossa on vikana, joten ajattelin hiukan kommentoida.</p><blockquote class="vahtera"><p>Tammi-heinäkuussa Suomeen on tullut 4121 turvapaikan hakijaa. Kaikki hokevat Syyrian vaikeasta tilanteesta, vaikka syyrialaisia tuli vain 119. Neljä kertaa enemmän tänne tuli turvapaikkahakulomalle albanialaisia, 422. Kuitenkin lisämäärärahat ja toimenpiteet perustellaan syyrialaisten tulolla.</p><p>Turvapaikan hakijoista yli 85 % on maista, joissa muslimit taistelevat keskenään tai muitten uskontojen kanssa. Loput ovat erilaisia onnenonkijoita ja veijareita sadasta maasta mm. Saksasta, Virosta, jopa USA:sta. [...]</p></blockquote><p>Vahtera puhuu Maahanmuuttoviraston <a href="http://www.migri.fi/download/58353_Turvapaikanhakijat_2015.pdf?895fb70b65acd288">tilastosta</a> (PDF), jossa listataan tammi-heinäkuussa Suomeen tulleet turvapaikanhakijat kansalaisuuden mukaan.</p><p>Hiukan ristiriitaisesti Vahtera vähättelee saapuneiden syyrialaisten määrää ja nostaa sen jälkeen esiin Virosta, Saksasta ja USA:sta saapuneet turvapaikanhakijat – ne kaikki <strong>viisi (5)</strong> kappaletta.</p><p>Kolumnisti toki jättää huomiotta myös sen, että ei niitä vastaanottokeskuksia ja hätämajoituksia pystytetä alkuvuodesta tulleille vaan juuri nyt ja loppuvuonna maahan saapuville. Aivan kaikkia ei ole ehditty kirjata tilastoihin: viimeisimmän <a href="http://www.migri.fi/medialle/tiedotteet/lehdistotiedotteet/lehdistotiedotteet/1/0/arvio_koko_vuoden_turvapaikanhakijamaarasta_on_yha_15_000_61935">tiedotteen</a> mukaan turvapaikanhakijoita on saapunut maahan yli 6 300 – heinäkuisen tilaston jälkeen uusia avun tarvitsijoita on siis tullut ainakin 2 000.</p><p>Vahteran 85 prosentin lukemastakaan en ole aivan vakuuttunut. Anteliaalla tulkinnalla siihen ehkä päästään, mutta se edellyttää laskemaan mukaan esimerkiksi albanialaiset, jotka on hetkeä aiemmin leimattu loman viettäjiksi.</p><blockquote class="vahtera"><p>Jos maailman 60 miljoonaa pakolaista jaettaisiin tasan EU:n jäsenmaiden kesken asukasmäärän mukaan, tulisi Suomeen 650.000 pakolaista nykyisten lisäksi. Käytännössä Suomi ottaisi enemmän, koska monet EU-maat eivät ota kansanvaeltajia lainkaan. Esimerkiksi Viroon pakkosijoitetut tulisivat seuraavalla laivalla Suomeen EU:n vapaan liikkuvuuden nimissä. Näin, koska Virossa sosiaaliturvaedut maahanmuuttajille ovat olemattomat Suomeen verrattuna.</p></blockquote><p>Pakolaisia EU-maiden kesken tasan jaettaessa Suomeen tulisi siis hirmuinen määrä ihmisiä, etenkin siinä tapauksessa, että pakolaisia ei kuitenkaan jaettaisi tasan. Kirjoittaja keksii ensin päättömän ajatusleikin ja sen jälkeen rikkoo itse sen sääntöjä.</p><p>Jossain lienee tietokatkos, sillä viimeisimmän statistiikan mukaan maailmassa on Euroopan lisäksi osapuilleen 180 muuta maata. Tässä meidän kansoittamassamme todellisuudessa suurin osa pakolaisista (38,2 miljoonaa) on valtioiden sisäisiä. Vahterakin tämän toki tietää, ei vain välitä.</p><blockquote><p>Suurimmat pakolaisten vastaanottajamaat</p><ol><li>Turkki (1 590 000)</li>
<li>Pakistan (1 510 000)</li>
<li>Libanon (1 150 000)</li>
<li>Iran (982 000)</li>
<li>Etiopia (659 500)</li>
<li>Jordania (654 100)</li>
</ol><p class="attribute"><a href="http://unhcr.org/556725e69.html">UNHCR Global Trends – Forced Displacement in 2014</a></p></blockquote><p>Jos yllä olevaa listaa oikein tarkkaan katsoo, saattaa huomata, että suurimpien ulkoisten pakolaisten vastaanottajamaiden listassa ei ole ensimmäistäkään Euroopan maata. Viiltävästi voisi jopa analysoida, että leijonanosa kärkimaista on itse asiassa niitä kolumnistin kauhistelemia muslimimaita.</p><blockquote class="vahtera"><p>Kaikkein rankin mittakaavavirhe tulee siitä, ettei kukaan mieti väestöräjähdyksen vaikutusta kansainvaelluksiin. Afrikan väkiluku nelinkertaistuu 4,2 miljardiin vuoteen 2100 mennessä. Sen vuoden tulevat monet nyt elävät suomalaiset näkemään. Kun afrikkalaiset vyöryvät jo nyt Eurooppaan, tulevat nämä vaellukset vuosi vuodelta suuremmiksi. Kun kaikkiin Afrikan maihin tulee valtavat toimettomien nuorten miesten joukot, tulevat sodat vain lisääntymään. Tämä johtaa nyt tunnettavan Euroopan tuhoutumiseen. </p></blockquote><p>Tässä on vaihteeksi jotakin, josta olen ainakin osittain samaa mieltä. Jos mikään ei muutu ja Afrikan väkiluku nelinkertaistuu, se todellakin tulee muuttamaan niin Eurooppaa kuin muutakin maailmaa.</p><p>Väestönkasvuongelma ei kuitenkaan ratkea asentamalla niittokoneet rajoille. Jos se jollakin ratkeaa niin koulutuksella, kehityksellä, yhteistyöllä. Siis sillä työllä, jota tehdään aivan liian vähän ja johon Suomi aikoo osallistua <a href="http://yle.fi/uutiset/suomen_kehitysavusta_jaa_jaljelle_ydin__5_kysymysta_saastoista/8248635">yhä vähemmän</a>. Sivumennen sanoen muuten esimerkiksi Suomen somaleilla syntyvyys on <a href="http://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/299142-vieraskieliset-eivat-lisaa-helsingin-syntyvyytta-tassa-syy">laskenut selvästi</a> vuosien saatossa.</p><h3>Sotaa käyvät maat</h3><p>Vahtera tehostaa kolumniaan raflaavalla kuvituksella. Mukana on muun muassa Yleltä poimittu kartta muslimienemmistöisistä valtioista kuvatekstinään <q>Jos merkitsee maailmassa käytävät sodat karttaan, aika lailla samat maat tulevat merkityksi</q>.</p><p>Tässäpä kaksi karttaa. Ensimmäisessä on maailman <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Muslim_world">muslimienemmistöiset valtiot</a>, jälkimmäisessä vakavimmat, yli tuhat kuolemaa <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/List_of_ongoing_armed_conflicts">vuoden aikana aiheuttaneet konfliktit</a>.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjAQPGe4Q5Ft9LuauTGkzfTsg7JI6gxDQKLLUK3nJNMxYm60LlEaMrnMBIuu9l8v5Iepfu-yHZ76urbg5XDrTxU_6HEzoGSn3cZ7sFIMW2fW-g6zBHvuRNuzbnpkvxHQjHYSfgK/s1600/Muslim+World.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjAQPGe4Q5Ft9LuauTGkzfTsg7JI6gxDQKLLUK3nJNMxYm60LlEaMrnMBIuu9l8v5Iepfu-yHZ76urbg5XDrTxU_6HEzoGSn3cZ7sFIMW2fW-g6zBHvuRNuzbnpkvxHQjHYSfgK/s320/Muslim+World.png" /></a><br />
<p class="attribute">Muokattu Wikimedian kartasta (<a href="https://creativecommons.org/licenses/by-sa/3.0/deed.en">CC BY-SA 3.0</a> M Tracy Hunter)</p></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhMd5W3QXTE3_m7jkT4Xp7kmukV5_6uYJntvDFXVN1OkriaqfnDA6QjclWx8lBquwnYq5rnXzJAE9eaEeAAi0HGi1a0jgIjMptw9mq1mX_UZU2wrliE464CMfSvEM_APs-dcj9g/s1600/Ongoing_conflicts.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhMd5W3QXTE3_m7jkT4Xp7kmukV5_6uYJntvDFXVN1OkriaqfnDA6QjclWx8lBquwnYq5rnXzJAE9eaEeAAi0HGi1a0jgIjMptw9mq1mX_UZU2wrliE464CMfSvEM_APs-dcj9g/s320/Ongoing_conflicts.png" /></a><br />
<p class="attribute">Muokattu Wikimedian kartasta (<a href="https://creativecommons.org/licenses/by-sa/3.0/deed.en">CC BY-SA 3.0</a> Futuretrillionaire et al)</p></div><p>Näyttävätkö ne tosiaan samalta? Oikeasti?</p><p>Wikipediasta voi käydä tiiraamassa karttaa täydennettynä kevyemmillä kahakoilla, ei se tilannetta miksikään muuta. Siinä karttaa tuijottaessa on muuten hyvä miettiä, miten väritys muuttuisi, jos esiin nostettaisiin kaikki osalliset konfliktin sijainnin sijaan.</p><h3>Oikeita turvapaikanhakijoita</h3><blockquote class="vahtera"><p>Ministeri Orpo oli tutustumassa Lammin VOKkiin. Siellä joku armenialainen kertoi odottaneensa turvapaikkapäätöstä neljä vuotta. Siis 4, neljä, NELJÄ VUOTTA. Armenialainen, maasta, josta ei edes ole mitään syytä tulla turvapaikkaa hakemaan.</p></blockquote><p>Muistutuksena: turvapaikkaa ei haeta ainoastaan sodan takia, vaan syynä voi olla myös esimerkiksi henkilöä uhkaavat vakavat ihmisoikeusloukkaukset. Jotakuinkin tällaisella perusteella suojaa haki taannoin esimerkiksi <a href="http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/60386-vahvistus-turvapaikka-huhulle-snowden-lahetti-faksin-suomelle"><strong>Edward Snowden</strong></a>. Ihmisoikeuksien perusteella turvapaikkaa haetaan ihan <a href="http://www.hs.fi/kotimaa/a1433558339147?jako=bfb62bbb15c15eb3ae0845b74873c944">lähinaapuristakin</a>.</p><p>Human Rights Watchin <a href="https://www.hrw.org/europe/central-asia/armenia">mukaan</a> Armeniassa saattaa joutua esimerkiksi kidutetuksi. Journalistit kokevat väkivaltaa, armeijassa on väärinkäytöksiä, psykiatrisia potilaita suljetaan pakkohoitoon, seksuaalivähemmistöjä syrjitään ja pahoinpidellään. Tietämättä mitään Orpon kohtaamasta henkilöstä sanoisin, että tuosta listasta löytyy useampikin hyvä syy turvapaikan hakemiseen.</p><blockquote class="vahtera"><p>Esimerkiksi somaleista vain alle 100 on saanut turvapaikan Suomesta. Tänne tulleille muille 17.000 somalille ei olisi tarvinnut antaa oleskelulupaa, koska heitä ei kukaan Somaliassa vainoa. Tein kesällä asiasta oikeuskanslerille kantelun.</p></blockquote><p>Kyse on siis siitä, että Vahtera laskee ainoastaan turvapaikan saaneita, ja tarkkaan ottaen turvapaikka myönnetään ainoastaan vainon kohteille:</p><blockquote><p>Sinulle annetaan turvapaikka, jos sinulla on perusteltu aihe pelätä kotimaassasi vainoa ja vainon syynä on alkuperä, uskonto, kansallisuus, tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuuluminen tai poliittinen mielipide. Jos saat turvapaikan, sinulla on pakolaisasema Suomessa.</p><p>Jos et saa turvapaikkaa, saat oleskeluluvan toissijaisen suojelun perusteella, jos</p><ul><li>sinua uhkaa kotimaassasi kuolemanrangaistus tai teloitus,</li>
<li>sinua uhkaa kidutus tai muu epäinhimillinen tai ihmisarvoa loukkaava kohtelu tai rangaistus,</li>
<li>et voi palata turvallisesti asuinmaahasi aseellisen selkkauksen vuoksi.</li>
</ul><p>Sinulla on tällöin toissijainen suojeluasema Suomessa.</p><p>Jos et saa turvapaikkaa tai oleskelulupaa toissijaisen suojelun perusteella, sinulle voidaan kuitenkin myöntää oleskelulupa humanitaarisen suojelun perusteella. Voit saada luvan, jos et voi palata asuinmaahasi ympäristökatastrofin tai huonon turvallisuustilanteen vuoksi, joka voi johtua aseellisesta selkkauksesta tai vaikeasta ihmisoikeustilanteesta.</p><p class="attribute"><a href="http://www.migri.fi/download/16436_tietoa_tphakijalle_fi.pdf?cebdb6db0298d288">Tietoa turvapaikanhakijalle</a> (PDF) (Maahanmuuttovirasto)</p></blockquote><p>Vaikka unohdetaan se, että sotatila ja henkilökohtainen kuoleman uhka eivät ole Vahteralle riittäviä syitä turvapaikkaan, Vahteran lukemat eivät pidä paikkaansa. Maahanmuuttoviraston <a href="http://www.migri.fi/tietoa_virastosta/tilastot/turvapaikka-_ja_pakolaistilastot">tilastojen mukaan</a> 2000-luvulla turvapaikkoja on myönnetty parisataa, ja tässä jätetään kokonaan huomiotta 1990-luku, jolloin ensimmäiset somalit Suomeen saapuivat.</p><p>Eikä myönteisen turvapaikkahakemuksen toissijaisia syitä ole oikeasti mitään syytä unohtaa. Se, että Vahtera pelkää ISIStä ja kauhistelee islamia ei ole peruste lyödä rajoja lukkoon. Se on vain yksi selitys epätäydellisen ihmisen mesoavalle käytökselle.</p><p>Vahtera toistaa myös puoluetovereidensa (jännä muuten, että Iltalehden sivuilla ei mainita Vahteran olevan perussuomalaisten kaupunginvaltuutettu) legendaa Iphone-miehistä. <strong>Saku Timonen</strong> <a href="http://blogit.image.fi/uuninpankkopoikasakutimonen/2015/08/21/elintasosurffarit-meritaksissa/">käsittelikin jo aihetta</a>.</p><p>Kirjoituksessa viitataan myös Optulan <a href="http://www.optula.om.fi/material/attachments/optula/julkaisut/verkkokatsauksia-sarja/eGSlceM41/ulkomaalaisten_rikollisuus.pdf">taannoiseen rikoskatsaukseen</a> (PDF), josta vedetään johtopäätös, että tietyissä ulkomaalaisryhmissä on runsaasti enemmän raiskaajia kuin suomalaisissa. <strong>Jori Eskolin</strong> on kirjoittanut aiheesta <a href="http://www.jorieskolin.fi/409902422/2598524/posting/">useamman</a> <a href="http://www.jorieskolin.fi/409902422/2613339/posting/tilasto-etnisyys-harhainen-demagogia-sek%C3%A4-yksil%C3%B6n-todistusvoima">erinomaisen</a> <a href="http://www.jorieskolin.fi/409902422/2983476/posting/seksirikosten-m%C3%A4%C3%A4r%C3%A4-on-r%C3%A4j%C3%A4ht%C3%A4nyt-15-vuodessa">kirjoituksen</a>, kannattaa käydä lukemassa.</p><h3>Onko meillä varaa?</h3><blockquote class="vahtera"><p>Suomalaiset hokevat: olemme vauras maa, kyllä meidän täytyy auttaa. Vauras, luulevatko että vauraus on velan synonyymi. Velkainen maa, jossa on puoli miljoonaa työtöntä. Maa, joka on elänyt viimeiset 25 vuotta yli varojensa. Maa, joka on lahjoittanut edellisten sukupolvien säästämän varallisuuden pelureille.</p></blockquote><p>Kyllä, olemme vauras maa. Jos vaurautta mitataan <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/List_of_countries_by_GDP_%28PPP%29_per_capita">bruttokansantuotteella nuppia kohti</a>, olemme osapuilleen sijalla 25. Dollareina se on yli tuplasti sen mitä Turkilla, ja noin yhdeksän kertaa sen mitä Pakistanilla. Tiedättehän: niillä mailla, joissa on eniten pakolaisia.</p><p>Velkaa Suomella toki on, mutta niin on useimmilla muillakin valtioilla. <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/List_of_countries_by_public_debt">Parin vuoden takaisen listan mukaan</a> velan määrällä mitattuna kärkijengiin kuuluu muun muassa osapuilleen koko läntinen ja eteläinen Eurooppa – mukaan lukien talouden mallimaa Saksa. Paljon pienemmällä velalla päästään muuten muun muassa useissa muslimienemmistöisissä valtioissa.</p><blockquote class="vahtera"><p>Suomessa 1950-luvulla elettiin nykydollarilla päivässä, eikä kukaan itkenyt sosiaaliturvaa, saatikka matkustanut maailman ääriin elämään toisen maan sosiaaliturvan varassa. Ihmisillä ei yksinkertaisesti ollut varaa matkustaa edes lähikaupunkiin bussilla. Silti ihmisten elämä oli henkisesti parempaa ja turvallisempaa kuin tämän päivän hyvinvointivaltioiden ihmisten elämä. Nyt kerjäläisetkin tulevat autoilla tuhansien kilometrien päähän kodistaan.</p></blockquote><p>En ihan ymmärrä juuri pula-ajasta pullahtaneen maatalous-Suomen ihannointia. Se, että 1950-luvulla pärjättiin vähällä rahalla johtui osaltaan siitä, että ei ollut vaihtoehtoja: ei rahaa eikä monia sellaisia asioita, joihin sitä nykyään voi laittaa. Ei köyhyydessä kituuttaminen ole mikään tavoitetila, vaikka 1950-luvulla lapsuuttaan elänyt voi sitä kaihoistasti muistellakin.</p><div class="hilight"><p>Mutta hei! Jos 1950-luvulla pärjättiin dollarilla päivässä ja kaikki oli paremmin, sehän tarkoittaa, että nyky-Suomella on yllin kyllin varaa auttaa apua tarvitsevia. Siinä sivussa olisi tarjolla myös henkistä hyvinvointia ja turvallisuutta.</p></div><p>1950-luvulta nykyaikaan tultaessa ollaan kuitenkin siirrytty yhä avoimempaan talousjärjestelmään, kasvatettu suuret ja pienet ikäluokat, rakennettu hyvinvointiyhteiskunta. Siinä sivussa elinajanodotekin on kasvanut osapuilleen 15 vuodella. Liikenneonnettomuuksissa kuollaan nykyään <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Liikenneturvallisuus_Suomessa#Kuolleet_ja_loukkaantuneet_liikenneonnettomuuksissa">selvästi harvemmin kuin ennen</a>, vaikka sekä ihmisiä että liikennettä on reilusti enemmän. <a href="http://www.findikaattori.fi/fi/97">Henkirikoksia</a> 1950-luvulla tehtiin toki selvästi vähemmän kuin edellisellä vuosikymmenellä – lähes yhtä vähän kuin nykyaikana. Nykyihmiset saattavat tuntea olonsa turvattomammaksi kuin ennen, mutta se johtuu ennemmin pelkoa lietsovista iltapäivälehdistä kuin todellisista uhista.</p><h3>Ratkaisuja, ratkaisuja</h3><p>Vahteran kirjoituksessa esitetään ratkaisuja, joita en sen kummemmin lähde puimaan. Ehdotukset paperittoman turvapaikan hakijan rankaisemisesta, perheen yhdistämisen lopettamisesta ja valitusoikeuden poistamisesta ovat lähinnä surkuhupaisia, etenkin kun niitä vitsikkäästi yritetään pukea tasavertaisuuden kaapuun.</p><p>Yhtenä ehdotuksena on maahanmuuton pysäyttäminen ja sen sijaan pakolaisleirien pystyttäminen lähelle konfliktialueita. Jälleen unohtuu yksi asia: <strong>suurin osa pakolaisista on konfliktialueilla tai naapurimaissa jo nyt</strong>. Tänne tulee pakolaismäärästä murusia.</p><p>Pienenä huumorpalana Vahtera ehdottaa, että YK:n pitäisi rakentaa ja ylläpitää Afrikkaan pakolaisleirejä. Raha tähän tulee ilmeisesti urbaaniin tapaan seinästä, sillä kuten <strong>Jussi Nummelin</strong> <a href="https://www.facebook.com/jussi.nummelin/posts/10156012908635296">Facebookissa toteaa</a>, ainakaan länsimaat tai alueen öljyvaltiot eivät ole sellaiseen varoja antaneet.</p><p>Tässä yhteydessä viitataan mielellään myös Helsingin Sanomissa ilmestyneeseen <strong>Paul Collierin</strong> <a href="http://www.hs.fi/ulkomaat/a1433480590053?jako=028060c466521b5b9b95527ef32a2186">haastatteluun</a>. Collier on epäilemättä fiksu mies, mutta miehen vuodatuksen jakeleminen todisteena siitä, että turvapaikkajärjestelmä pitäisi lopettaa, on aika lailla turhaa.</p><p>Keskustelu ihmisarvoisesta elämästä leirillä on vähän hassua, kun Collier samalla yhdistää siihen ajatuksen pakolaisleirien kylkeen rakennetuista länsimaisten yritysten teollisuuslaitoksista, josta voitaisiin laivata hyödykkeitä Eurooppaan tullivapaasti. Olenko oikeasti ainoa, joka näkee tässä aika raskaan hyväksikäytön riskin?</p><p>Väittäisin, että kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että pakolaisten auttaminen on tehokkainta, jos se tehdään lähialueilla. Kaikki ovat luultavasti yhtä mieltä siitä, että hyvin järjestetyt pakolaisleirit auttaisivat tilannetta. Ja ennen kaikkea: kaikki keskustelijat olisivat todennäköisesti äärettömän tyytyväisiä, jos pakolaisia ei lainkaan olisi eikä leirejä tarvittaisi. Me vain emme elä siinä maailmassa.</p><h3>Dublinin sopimus</h3><p>Lukuisien muiden tavoin Vahtera, samoin kuin <strong>Timo Soini</strong> (ps) ovat <a href="http://timosoini.fi/2015/09/kanta-on-selva/">pitäneet kovasti ääntä</a> Dublinin sopimuksesta. Kyseisen sopimuksen mukaan pääsääntöinen turvapaikkahakemuksen käsittelypaikka on se EU-maa, johon hakija ensimmäisenä saapuu.</p><p>Huomaamatta jää, että Dublinin sopimus ei ole mikään automaatti: se listaa useita periaatteita, joiden perusteella turvapaikan käsittelymaa valitaan. Niiden lisäksi se määrittelee, että valtio voi halutessaan viis veisata periaatteista ja käsitellä hakemuksen itse.</p><p>Paasikiven sanoin <q>maantieteelle emme voi mitään</q>, joten perussuomalaisille käy epäilemättä paremmin kuin hyvin, että konfliktialueita lähimpänä olevat maat kantavat raskaimman taakan. Samaan aikaan, kun ruikutetaan Kreikan huonosta taloudenpidosta ollaan siis halukkaita sysäämään sille kaikki kustannukset maan kautta saapuvista turvapaikanhakijoista – tai vaihtoehtoisesti tietenkin upottamaan veneet jo lähtörannassa.</p><p>Tosiasia on, että Suomi muiden mukana hyötyy globalisoitumisesta. Suurehko osa kaikesta kuluttamastamme, on kyse sitten hyödykkeistä tai ravinnosta, tulee ulkomailta. Ainakin toiveena on, että Suomi pystyy jatkossakin myös tarjoamaan jotain rahan arvoista rajojemme ulkopuolelle.</p><p>Turvapaikanhakua torppaavat innokkaat haluavat poimia rusinat pullasta. Ajella Lähi-idästä pumpatulla öljyllä. Ostaa kiinalaista elektroniikkaa, jonka raaka-aineet kaivetaan Afrikasta. Lähettää romut kehittyviin maihin lapsityövoiman purettavaksi ja kierrätettäväksi. Ja sulkea silmänsä kaikilta näiltä päätöksiltä sekä niiden seurauksilta.</p><p><strong>P.S.</strong> Washington Post antaa muuten kirjoituksessaan tämänhetkisille puheille <a href="https://www.washingtonpost.com/news/worldviews/wp/2015/09/02/europes-current-anti-migrant-rhetoric-carries-echoes-of-1930s-anti-semitism/">historiallista perspektiiviä</a>.</p><p><strong>P.P.S.</strong> Vahteran kirjoituksen loppuosassakin riittäisi puitavaa. Siinä lasketaan kustannuksia keksityillä luvuilla, arvioidaan ihmisten ikää valokuvista, kerrotaan huhupuheita totena ja muutenkin lupsakoita anekdootteja, puhutaan ristiin ja maalaillaan kauhukuvia – <strong>lietsotaan siis kevyin perustein juuri sitä turvattomuutta, josta Vahtera nykyaikaa moittii</strong>. Kannattaisikohan katsoa peiliin?</p></p><style>
blockquote {
padding: 10px 40px;
background: #F3F3F1;
}
blockquote.vahtera {
background: #FFF3F1;
}
blockquote p.attribute {
text-align: right;
font-size: 0.8em
}
div.separator p.attribute {
font-size: 0.8em;
}
div.hilight {
float: right;
font-weight: bold;
font-style: italic;
width: 40%;
padding-left: 1.2em;
padding-right: 0.5em;
border-left: 0.2em #4040A0 solid;
margin-left: 0.5em;
}
</style><br />
Sami Sundellhttp://www.blogger.com/profile/04623739098793916683noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-30451678.post-57162227067879134742015-08-28T09:01:00.000+03:002015-08-28T09:01:33.962+03:00Paxtonin fasismi<p>Puuhastelin tuossa omiani, kun vastaan käveli maininta <strong>Robert Paxtonista</strong>. Paxton on yhdysvaltalainen politiikan tutkija ja historioitsija, joka on erikoistunut Vichyn Ranskaan ja fasismiin. Omaa kieltään sivistymättömyydestäni tällä saralla kertoo, että en ole aiemmin kuullut miehestä.</p><p>Ensikosketus oli Paxtonin määritelmä fasismille:</p><blockquote><p>Poliittisen toiminnan muoto, jota leimaa pakonomainen huoli yhteisön rappeutumisesta, nöyryyttämisestä sekä uhriksi joutumisesta, sekä tasapainottavat yhdenmukaisuuden, energian ja puhtauden kultit. Fasismissa laajan kansanosan kannattama kansallismielisten militanttien puolue toimii epävakaassa mutta tehokkaassa yhteistyössä perinteisen eliitin kanssa, hylkää demokraattisen yhteiskunnan vapaudet ja tavoittelee pelastavan väkivallan avulla, ilman eettisiä tai laillisia pidäkkeitä, sisäistä puhtautta ja ulkoista laajenemista.</p><p class="attribute">Robert O. Paxton, <i>The Anatomy of Fascism</i> (2004)</p></blockquote><p>Kun lähdin metsästämään tietoa, mikä Paxton on miehiään, päädyin <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Robert_Paxton">Wikipedia-sivulle</a>, jossa esitellään lyhyessä muodossa Paxtonin esittämät fasismin viisi vaihetta:</p><blockquote><ol><li><i>Älyllinen tutkiskelu</i>, jossa pettymys yleiseen demokratiaan ilmenee keskusteluna menetetystä kansallisesta elinvoimasta.</li>
<li><i>Juurtuminen</i>, jossa fasistinen liikehdintä saa poliittisen umpikujan ja vastakkainasettelun siivittämänä kansallista näkyvyyttä.</li>
<li><i>Valtaannousu</i>, jossa konservatiivit pyrkivät hillitsemään vasemmisto-opposition nousua jakamalla vallan fasistisen liikkeen kanssa.</li>
<li><i>Vallan käyttö</i>, jossa liike ja sen karismaattinen johtaja hallitsevat valtiota yhdessä valtiokoneiston, kuten poliisin, sekä perinteisen eliitin kuten papiston ja talouselämän merkkihenkilöiden kanssa.</li>
<li><i>Radikalisoituminen tai hajaannus</i>, jossa valtio radikalisoituu Natsi-Saksan tapaan tai lipuu perinteiseen autoritaarisuuteen fasistisen Italian tavoin.</li>
</ol><p class="attribute">Robert O. Paxton, <a href="http://www.salemstate.edu/~cmauriello/pdfEuropean/Paxton_Five%20Stages%20of%20Fascism.pdf"><i>The Five Stages of Fascism</i></a> (PDF) (The Journal of Modern History 70, 1998)</p></blockquote><p>Paxtonin paperi fasismin viidestä portaasta on mielenkiintoista luettavaa, hänen kirjansa epäilemättä vähintään yhtä mielenkiintoinen. Moderni länsieurooppalainen fasistinen liike olisi Paxtonin mukaan todennäköisesti <q>sekulaari ja antisemitistinen, tai nykyään todennäköisemmin anti-islamistinen</q>, itäeurooppalainen puolestaan <q>uskonnollinen, antisemitistinen ja slavofiili</q>.</p><p>Fasismin vaiheita lukiessa tekee kovasti mieli mallata niitä suomalaiseen yhteiskuntaan. Kannattaa kuitenkin olla tarkkana ja lukea määritelmä vielä kerran. Samalla on syytä muistaa Paxtonin huomio osasyystä, miksi fasismia on niin vaikea määritellä: sanaa viljellään aivan liikaa. <q>Jokainen on jollekulle fasisti.</q></p><style>
.post blockquote {
padding: 10px 40px;
background: #F3F3F1;
}
.post blockquote p.attribute {
text-align: right;
font-size: 0.8em
}
</style>Sami Sundellhttp://www.blogger.com/profile/04623739098793916683noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-30451678.post-84078738081973424332015-08-21T18:00:00.000+03:002015-08-21T18:00:03.490+03:00Hugo 2015: Oheiskirjallisuus ja loppusanat<p>Kirjoittelin tuossa alkukesästä <a href="/2015/06/penteleen-pennut.html">Hugo-palkinnoista ja pennuista</a>. Muutaman oman näkemyksensä mukaan kaltoin kohdellun kirjailijan masinoima joukko äänestäjiä onnistui täyttämään Hugo-ehdokaslistat mielensä mukaisilla kirjoilla ja novelleilla.</p><p>Käsittelin <a href="/2015/08/hugo-2015-paras-romaani.html">romaanit</a> ja <a href="/2015/08/hugo-2015-novellit.html">novellit</a> jo aiemmin tällä viikolla. Nyt on vuorossa SF-aiheeseen liittyvät teokset sekä loppusanat.</p><h3>Paras aiheeseen liittyvä teos</h3><dl><dt>Ken Burnside: The Hot Equations: Thermodynamics and Military SF</dt>
<dd><p>Burnsiden essee käsittelee scifin perustavaa laatua olevia ajatuksia, kuten tähtienvälistä matkustusta, avaruustaisteluita jne. termodynamiikan näkökulmasta. Lopputulos on, että nykytietämyksen perusteella ajatukset kiihkeätempoisista taisteluista suurilla nopeuksilla ja äkkiväärillä kurssinvaihdoksilla ovat täyttä utopiaa.</p><p>Kirjoitus vaikuttaa sinällään suhteellisen pätevältä lukuunottamatta yhtä järkyttävän isoa aukkoa: scifissä on kyse <strong>fiktiosta</strong>. Useimmissa kirjoissa tähtienvälinen matkustaminen hoituu niin sanotusti taiteellisella vapaudella: fysiikkaa ei juuri selitellä vaan se piilotetaan ennemmin hyperavaruuden kaltaisen kolean nimityksen taakse.</p><p>Olennaista on, että tämä riittää. Fiktiossa voi hyvin esitellä nykytiedon valossa mahdottomiakin asioita, ja useimmat lukijat ovat tyytyväisiä niin kauan, kun teoksen sisäinen maailma on edes jotakuinkin eheä.</p></dd>
<dt>Tedd Roberts: Why Science Is Never Settled</dt>
<dd><p>Lyhyehkö kirjoitus siitä, miten tiede toimii. Perusasiaa tieteen filosofiasta, jossa kirjoittaja hakee esimerkeiksi tieteen virheistä mm. maakeskeisen maailmankuvan ja <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Humoraalioppi">humoraaliopin</a>. Sopii ehkä kysyä, kuinka relevantteja kyseiset esimerkit ovat nykymerkityksisen tieteen kannalta – ja kun molemmat on kumottu, jää vähän epäselväksi, mikä se tieteen virhe oli.</p><p>Mukaan mahtuu myös muun muassa ilmastonmuutosdenialismia ja hiukan hämäriä ajatuksia siitä, mikä on ollut milloinkin tieteellinen konsensus. Kaiken kaikkiaan esseen lähtökohta on hyvä, mutta toteutus jää puolivillaiseksi ja pointti epäselväksi. Lisäksi tällä ei itse asiassa ole mitään tekemistä sen paremmin scifin kuin fantasiankaan kanssa.</p></dd>
<dt>Lou Antonelli: Letters from Gardner</dt>
<dd><p>Antonellin kirja kertoo Antonellin kirjailijan urasta ja hänen suhteestaan kustannustoimittaja <strong>Gadrner Dozoisiin</strong>. Omaelämäkerralliseen tarinan sekaan mahtuu myös joukko novelleja.</p><p>Harmi kyllä sen paremmin omaelämäkerralliset osat kuin novellitkaan eivät ole kovin kiinnostavia. Antonelli ei ole kovin tunnettu kirjailija eikä hänen elämässään tunnu tapahtuneen mitään, mikä vaatisi tarttumaan miehen elämäkertaan. Ilmeisesti Antonelli haluaa kuvata kehittymistään kirjailijana, joten novellien kyljessä on myös kustannustoimittajien kommentteja. Tämä tarkoittaa osaltaan myös, että osa kirjan novelleista ei onnistunut ylittämään SF-lehtien julkaisukynnystä. Oma harrastuneisuuteni ei riitä lukemaan tällaista materiaalia edes <strong>J. R. R. Tolkienin</strong> jäämistöstä. Miksi ihmeessä jaksaisin lukea sitä Antonellilta?</p></dd>
<dt>John C. Wright: Transhuman and Subhuman: Essays on Science Fiction and Awful Truth</dt>
<dd><p>Wrightin esseekokoelma on muutamaa muuta ehdokasta parempi siinä mielessä, että siinä ainakin on scifi-lähtöinen punainen lanka. Tämä lanka on kuitenkin lähinnä tekosyy päästä julistamaan ainoaa oikeaa totuutta. Wright on ilmeisen harras katolilainen, jonka uskon tulkinta on äärimmäisen konservatiivinen ja maailmankuva paikoitellen rasistinen ja misogynistinen.</p><p>Wrightin maailma jakautuu objektiiviseen hyvään ja pahaan, naisen ei pidä sotkeutua miehisiin juttuihin vaan pysytellä jalustalla, ja ihmisten pääasiallinen tavoite on päästä tästä murheen laaksosta taivaaseen. Tätä näkymää sotkevat vasemmistolaiset, kulttuurimarxilaiset, feministit ja muu roskajoukko. Moni essee kääntyy käsittelemään ihmiskunnan korruptoitumista neliportaisen mallin (Worldliness => Ideology => Spiritualism => Nihilism) mukaan.</p><p>Kirja on ilmeisesti koottu blogipostauksista. Jos kustannustoimittaja olisi ollut kartalla, samansisältöisiä esseitä olisi yhdistelty ja muusta sisällöstä täysin poikkeava (mutta aivan yhtä kehno) Hobbit-elokuva-arvio olisi heitetty pois kokonaan. Kirjasta tuskin olisi tullut yhtään miellyttävämpi, mutta ainakin se olisi lyhyempi.</p></dd>
<dt>Michael Z. Williamson: Wisdom from My Internet</dt>
<dd><p>Kirja tuli osana Hugo-äänestyspakettia, ja alkuun Williamson on lisännyt esipuheen, jossa kommentoidaan mm. Hugo-ehdokkuuden tuomia reaktioita. Kirjailija valittelee, kuinka ihmiset eivät ymmärrä hänen satiiriaan. Tämä lupaa hyvää itse sisällöstä.</p><p>Kyseessä kokoelma Williamsonin kommentteja, tweettejä ja muita onelinereita. Ne kuvaavat ehkä Williamsonia ihmisenä, mutta minkäänlaista koherenssia kirjassa ei ole. Mukaan mahtuu aivan liikaa jenkkien puoluepolitiikkaa, mukahassua kommentointia ja kierrätettyjä vitsejä, mutta scifistä ja fantasiasta tässä ollaan kaukana.</p></dd>
</dl><p>Niin kuin epäilemättä voi arvata, yksikään ehdolla olleista teoksista ei minun mittarillani ole edes lähellä Hugo-palkintoon vaadittavaa tasoa.</p><h3>Toteutuuko pentujen tavoite?</h3><p>Puppy-kirjailijat perustivat liikkeensä vastustaakseen Hugo-palkintojen nykyistä trendiä. Agitaattoreiden mukaan palkinnot jaetaan ulkokirjallisten ansioiden perusteella: kirjoissa keskitytään vasemmistolaiseen ja liberaaliin sanomaan juonen sijaan, ja niin kirjailijat kuin heidän kirjojensa hahmotkin edustavat erilaisia marginaaleja: naisia, etnisiä vähemmistöjä, sukupuolivähemmistöjä jne.</p><p>Aiheesta on kirjoitettu lukemattomia blogipostauksia, ja argumentit eivät varsinaisesti pidä vettä (spoiler: <a href="http://dreamingaboutotherworlds.blogspot.fi/2015/02/biased-opinion-gender-and-hugo-awards.html">naiset ovat edelleen selvä vähemmistö Hugo-voittajissa</a>). Vaan sellaistahan se on, kun tunteet menevät ohi analyyttisen ajattelun.</p><p>Perusvirhe koko ajattelussa on olettaa, että Hugo-ehdokkaat ja -voittajat päätetään esimerkiksi kustantajien sanelemana. Puppy-projektin olemassaolo osoittaa ajatuksen virheellisyyden: pennut pääsivät vaikuttamaan ehdokkaisiin, koska Hugo-palkintojen ehdokasasettelu ja voittajaäänestys ovat avoimia kaikille Worldconin jäsenille, ja jäseneksi pääsee kohtuullisella jäsenmaksulla. Pentujen kannalta valitettava tosiasia on, että viime vuosien Hugo-voittajat ovat ihan oikeasti pidettyjä kirjoja ja novelleja.</p><p>Masinointia ei voi hyväksyä, mutta sen olisi kenties voinut sietää, jos pennut olisivat pitäneet kiinni tavoitteistaan ja rummuttaneet omien ihanteidensa mukaisia teoksia: rehellistä miekkaa ja magiaa ja avaruustaistelua, jossa hyvin kirjoitettu suoraviivainen toiminta kaappaa mukaansa eikä syvällisempää sanomaa jää edes kaipaamaan. Vaan kun ei. Tarjolla on keskinkertaisia ja keskeneräisiä kertomuksia novelleina, uskonnollista paatosta, ylipitkää avaruusoopperaa.</p><p>Viimeistään yllä esiteltyyn oheiskategoriaan tultaessa on selvää, että sen paremmin Puppy-äänestäjät kuin ehdokaslistan kokoajakaan (terkkuja vaan <strong>Brad R. Torgersenille</strong>) ei ole ehdokkaita lukenut. Mitenkään muuten ei voi selittää <i>Wisdom from My Internetin</i> kaltaisen ripulin päätymistä scifimaailman arvostetuimman palkinnon ehdokaslistoille. Vaikka pentujen valituksissa olisi jotain perää, tällä ehdokaskattauksella tuli lähinnä pissittyä omiin muroihin.</p><p>Hugo-palkintojen uskottavuuden kannalta paljon riippuu siitä, onnistuiko masinointi myös varsinaisessa palkintoäänestyksessä, ketkä päätyvät voittajiksi lauantaina, ja jatkuvatko Puppies-kampanjat tulevina vuosina. Ehdokasasettelun ääntenlaskentaan on joka tapauksessa luvassa konkreettisia muutoksia: tämän vuoden Worldconissa, Sasquanissa, käsitellään <a href="http://sasquan.org/business-meeting/agenda/#epluribus">E Pluribus, Hugo</a> -ehdotusta, jolla pyritään vähentämään tulevina vuosina masinoinnin mahdollisuuksia.</p>Sami Sundellhttp://www.blogger.com/profile/04623739098793916683noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-30451678.post-30189600202098301092015-08-19T20:58:00.001+03:002015-08-19T20:58:40.712+03:00Hugo 2015: Novellit<p>Kirjoittelin alkukesästä <a href="/2015/06/penteleen-pennut.html">Hugo-palkinnoista ja pennuista</a>. Muutaman oman näkemyksensä mukaan kaltoin kohdellun kirjailijan masinoima joukko äänestäjiä onnistui täyttämään Hugo-ehdokaslistat mielensä mukaisilla kirjoilla ja novelleilla.</p><p>Vaikka <a href="/2015/08/hugo-2015-paras-romaani.html">eilen käsittelemäni</a> parhaan romaanin kategoria on kirkkaasti Hugojen tunnetuin palkinto, myös lyhyempimuotoista kirjallisuutta palkitaan. Hugo-palkintoja jaetaan romaanin lisäksi novellihkoille teoksille kolmessa eri sarjassa: pienoisromaaneissa, pitkissä novelleissa ja novelleissa. Tilan säästämiseksi käyn noiden sarjojen ehdokkaat läpi tässä postauksessa.</p><h3>Paras pienoisromaani</h3><dl><dt>Tom Kratman: Big Boys Don't Cry</dt>
<dd><p>Kratman kirjoittaa tiukkaa sota-scifiä. Tällä kertaa pääosassa on tekoälykäs tankki, Magnolia, joka erotetaan ensin miehistöstään ja työnnetään sitten jatkuvasti epämääräisempiin tehtäviin edistämään ihmiskunnan ahneuden asiaa.</p><p>Kirjan näkökulma on hyvin mustavalkoinen: päähenkilö Maggie on tankkinakin ainut inhimilliseltä vaikuttava henkilö, kun taas ihmiset ovat poikkeuksetta ahneita, korruptoituneita sadisteja. Taistelut seuraavat toistaan, ja jokainen piirtää uuden viivan karikatyyriin, josta ei koskaan muodostu mitään mielenkiintoista.</p></dd>
<dt>John C. Wright: The Plural of Helen of Troy</dt>
<dd><p>Wrightin tarina sijoittuu aikamatkailijoiden kaupunkiin: eri kaupunginosissa on ihmisiä eri kulttuureista ja eri aikakausilta. Tyylilaji on synkkä dekkaritarina: päähenkilö on yksityisetsivä, joka saa tehtäväkseen estää kaupungissa elävän Troijan Helenan murhan. Tarina vilisee tunnettuja henkilöitä.</p><p>Aikamatkustus tuppaa tekemään tarinan kuljetuksesta kiharaista, mutta tämä ei Wrightille riitä: hän pistää lukijan pollan lopullisesti sekaisin kirjoittamalla kirjan käänteisessä järjestyksessä. Harmi vain, että myöskään kirjailija itse ei pysy kärryillä. Välillä tarina muistuttaa käänteistä päiväkirjaa, välillä päähenkilö tuntuu tietävän, mitä tulevaisuudessa – siis kirjan aiemmilla sivuilla – tapahtuu.</p><p>Tarinassa on melkein toimiva juoni, joka valitettavasti jää epäonnistuneen kikkailun alle.</p></dd>
<dt>Arlan Anderson: Flow</dt>
<dd><p>Flow kertoo uteliaasta nuorukaisesta, joka haluaa nähdä maailmaa. Ristin perhe myy jäätä elääkseen, ja niinpä hän lähtee jäävuorikuljetuksen mukana jäätikköalueilta etelään. Ristin matkassa olisi puitteet olosuhteista johtuvien kulttuurierojen käsittelyyn, mutta käytännössä kirja käy nopeasti puuduttavan tylsäksi matkakertomukseksi, jossa Rist toistelee mielessään samoja huomioita kerran toisensa jälkeen ja heittää välillä sekaan sopivaksi katsotun määrän modernia seksismiä.</p><p>Keskellä kirjaa päähenkilö yllättäin päättää ryhtyä varkaaksi ja joutuu pakenemaan lain pitkää kouraa. Hän lähtee väärään suuntaan... ja siihen tarina sitten päättyykin. Flow on selvä jatkokertomus (sen henkilöt esiintyvät yhdessä Andersonin aiemmassa novellissa), jota ei ole edes yritetty paketoida yksinään luettavaksi kokonaisuudeksi.</p></dd>
<dt>John C. Wright: One Bright Star to Guide Them</dt>
<dd><p>Wrightin toinen ehdokas pienoisromaanien sarjassa on Narnia-pastissi. Neljä lasta löysi tien lumottuun valtakuntaan, mutta nyt heistä on tullut aikuisia, ja yksi on jo ehtinyt kuolla. Valtakunta on unohtunut, kunnes yksi entisistä lapsista näkee laskuhumalassa puhuvan kissan.</p><p>Kirjassa ei varsinaisesti tapahdu juuri mitään; sen sijaan henkilöt käyvät kankeita vuoropuheluja, joissa he kertovat, mitä kulisseissa on tapahtunut. Tämä olisi jotenkuten ymmärrettävää menneisyyteen hyppelehtivissä osissa, mutta samaa kerrontatyyliä käytetään myös nykyhetken tapahtumille. Mukaan mahtuu myös koko nippu uskonnollisuutta, aborttikritiikkiä, luomiskertomusta ja lopulta myös Messias.</p></dd>
<dt>John C. Wright: Pale Realms of Shade</dt>
<dd><p>Wrightin kolmannessa ehdokkassa päähenkilö on haamuetsivä. Hän on tätä kahdessakin mielessä: työnkuvaan kuului erilaisten henki- ja taruolentojen jahtaaminen Baba Yagasta alkaen, ja heti kirjan alussa selviää, että päähenkilö on murhattu.</p><p>Kirjan juonta on vaikea kuvailla, sillä sitä ei oikeastaan ole. Sen sijaan Wright vyöryttää sivuille sekavan liudan tarinanpalasia, jotka liittyvät päähenkilön, hänen vaimonsa ja yksityisetsiväpartnerin elämään ja henkilösuhteisiin. Lopulta kuitenkin totuus paljastuu: päähenkilökin on syntinen, jota Saatana viekoittelee, ja ainut tapa pelastua on rukoilla, tunnustaa syntinsä ja saada armo.</p></dd>
</dl><h3>Paras pitkä novelli</h3><dl><dt>Gray Rinehart: Ashes to Ashes, Dust to Dust, Earth to Alluvium</dt>
<dd><p>Rinehartin novelli seuraa Alluviumissa sijaitsevaa siirtokuntaa, jossa ihmiset ovat päässeet ensikosketukseen liskomaisen muukalaislajin kanssa. Harmi kyllä muukalaiset ovat ihmisiä edistyneempiä ja pakottavat siirtokunnan pian ikeensä alle.</p><p>Tarina keskittyy kuolevan miehen kapinaan sortajia vastaan. Novellissa on orastava idea ja kelvollista kerrontaa, mutta tarina jää pahemman kerran kesken. Piikkipaikalle sen nostaa yksinkertaisesti se, että muut ehdokkaat sarjassa ovat poskettoman huonoja.</p></dd>
<dt>Rajnar Vara: The Triple Sun: A Golden Age Tale</dt>
<dd><p>Triple Sun kertoo kolmesta vastavalmistuneesta avaruustutkijasta, jotka hölmöilynsä takia joutuvat vieraalle planeetalle purkamaan tutkimusretkikuntaa. Pienellä lisähölmöilyllä saadaan aikaan jännitettä: mikäli kolmikko ei saa retkikunnalle jatkoaikaa, heidän uransa päättyy ennen kuin se on alkanutkaan.</p><p>Planeetalla on omalaatuisia elämänmuotoja, ja erinäisten vihjeiden perusteella retkikunta on päätellyt, että ainakin yksi elämänmuodoista on älykäs. Kontaktia ei kuitenkaan ole saatu.</p><p>Melko perinteisen scifiseikkailun henkilöt ovat epäuskottavia, muukalaiset naurettavia ja vuosikausia vierasta planeettaa tutkineen retkikunnan jäsenet ilmeisesti tyhmiä kuin saappaat.</p></dd>
<dt>Thomas Olde Heuvelt: The Day the World Turned Upside Down</dt>
<dd><p>Mitä tapahtuu, kun painovoima kumoutuu? Heuveltin novellin päähenkilö tulee tyttöystävänsä jättämäksi, ja kuin sattuman oikusta käy niin, että maailma kääntyy kirjaimellisesti ylösalaisin. Päähenkilö päättää lähteä nurinkurisessa maailmassa exänsä luo palauttamaan hänelle jäänyttä kultakalaa.</p><p>Valitettavasti päähenkilö on vastenmielinen nilkki eikä Heuvelt saa novellin perusajatustakaan toimimaan. Kirjailija yrittää kääntää vertauskuvan kirjaimelliseksi mutta ei tee sitä johdonmukaisesti: tässä maailmassa juoni määrää, mitä esineitä painovoima koskee. Ihmiset ja kylpyammeet lentävät avaruuteen, mutta maapallo pysyy kasassa, ilmakehä säilyy edelleen sen ympärillä, joet jatkavat juoksuaan. Miksi?</p></dd>
<dt>Edward M. Lerner: Championship B'tok</dt>
<dd><p>Ihmiskunta on levittäytynyt koko aurinkokuntaan, mutta sillä on seuraa: Barnardin tähden aurinkokunnasta on saapunut yksittäinen k'vithien klaani, joka on ennen novellin tapahtumia käynyt ihmisten kanssa sotaa. K'vithit hävisivät ja ovat nyt puolittaisessa vankeudessa Uranuksen kuussa Arielissa. Osittaisesta autonomiasta huolimatta k'vithit eivät ole kovin tyytyväisiä.</p><p>Lernerin tarinankerronta on suhteellisen sujuvaa, kuvattu maailmakin uskottava. Ongelma on, että tarinaa kehitellään usealla rintamalla, joista osa hylätään välittömästi. Vielä isompi ongelma on, että mitään ei saateta loppuun: Championship B'tok ei ole novelli vaan tarinanpalanen, jossa ei ole selvää jatkumoa. Se voisi yhtä hyvin loppua kesken lauseen.</p></dd>
<dt>Michael F. Flynn: The Journeyman: In the Stone House</dt>
<dd><p>Kuvittelen Flynnin tarinan sijoittuvan jonnekin Pohjois-Amerikan preerioille: päähenkilössä on alkuperäiskansan vivahdetta ja teknologia on menneiltä vuosituhansilta, vaikka paikoitellen viitataankin johonkin kehittyneempään.</p><p>Tämä on ainut novelli, jonka lukeminen jäi kesken. Ilmeisesti Flynn on kirjoittanut Journeyman-tarinoita enemmänkin, ja niinpä novelli hyppää keskellä tarinaa – ja lopulta myös hyppää siitä pois. Eri heimoista kotoisin olevien henkilöiden taustaa korostetaan käytetyillä murteilla. Kieli ei kuitenkaan sovi puhujiensa suuhun ja sen lukeminen käy tarpeettoman rasittavaksi.</p></dd>
</dl><h3>Paras novelli</h3><dl><dt>Kary English: Totaled</dt>
<dd><p>Päähenkilö on aivotutkija, joka kuolee onnettomuudessa – ja herää sitten omassa labrassaan koekappaleena. Ajatus aivoista purkissa ei ole aivan uusi, ja väistämätön rappio on kuvattu mielestäni paremmin vaikkapa <strong>Daniel Keyesin</strong> klassikossa <i>Kukkia Algernonille</i>. Novelli on kuitenkin vähintäänkin mukiinmenevä.</p></dd>
<dt>Steve Rzasa: Turncoat</dt>
<dd><p>Jälleen yksi tarina, jossa kehittynyt tekoäly, tällä kertaa tehokas taistelulaiva, kehittää itselleen omantunnon, tunnistaa sisimmässään tekemänsä virheet ja pienen peilailun jälkeen hyppää vastustajan leiriin.</p></dd>
<dt>Steven Diamond: A Single Samurai</dt>
<dd><p>A Single Samurai on japanilaista mörköoopperaa: jättihirviö herää yllättäin, ja jää yksittäisen miekkasankarin tehtäväksi pysäyttää kaupunkeja tuhoava kauhistus. Tarina tuo mieleen tietyt Marvelin Wolverine-sarjakuvat, joissa Logan tekee sitä mitä parhaiten osaa pohtien samalla syvällisiä. Diamondin tarinasta kuitenkin puuttuu toiminta, syvällinen pohdinta ja kauniit kuvat.</p></dd>
<dt>Lou Antonelli: On a Spiritual Plain</dt>
<dd><p>Antonellin novelli kertoo planeetasta, jossa kuolleet elävät. Paikallisten muukalaisasukkaiden kulttuuri ja jopa fysiologia on mukautunut ilmiöön, mutta ihmisillä ymmärrettävästi on asiassa pureskeltavaa. Ajatus erikoisen magneettikentän vangitsemista sieluista on mielenkiintoinen, mutta Antonelli ei oikein onnistu hyödyntämään ideaansa. Jokseenkin jännittävää on myös, että keskushenkilönä on pappi, jolle kuolleen toverin haamun kohtaaminen ei tuota minkäänlaisia uskonkriisiä tai oikeastaan edes ajatuksia uskosta.</p></dd>
<dt>John C. Wright: The Parliament of Beasts and Birds</dt>
<dd><p>Vahvan kristillisessä novellissa ihminen on kadonnut maailmasta, ja eläimet kokoontuvat pohtimaan, miten valta jaetaan. Vaikka eläinten välillä on pientä kiistaa, kaikki ovat liikuttavan yksimielisiä siitä, että luomiskertomus on totta, ja kaiken pahan alku ja juuri on nainen.</p></dd>
</dl><p>Yksi puppy-klikin valituksen aiheista on ollut ns. message fiction: Hugo-mittelöissä ovat pärjänneet kirjat, joissa halutaan ajaa agendaa hyvän tarinan sijaan. Erityisesti Wrightin paikoitellen propagandaksi yltyvällä uskonnollisuudella kyllästetyt novellit antavat kuitenkin ymmärtää, että itse asiassa agenda on ihan ok, kunhan se on riittävän konservatiivinen.</p><p>Ehdokkaista turhan moni on vain pala isompaa teosta eikä edes yritä muodostaa itsenäistä kokonaisuutta. Äänestin novellit kaikissa kategorioissa kirjaamaani järjestykseen, mutta ykkössijalle pääsi poikkeuksetta No Award. Jos maailmassa on oikeutta, ainut etäisesti palkinnon kulmaan ylettyvä lienee Kary Englishin <i>Totaled</i>.</p><p><strong>P.S.</strong> <i>Big Boys Don't Cry</i> ja <i>Turncoat</i> käsittelevät molemmat tekoälyn inhimillisyyttä, oikean ja väärän tunnistamista ja lopulta tuon koneessa kukkaan puhjenneen moraalin toteuttamista. Parempia esityksiä suurin piirtein samasta aiheesta lienee pilvin pimein. Pitkän kaavan mukaan aihetta lähestyy vaikkapa <strong>Ann Leckien</strong> <i>Ancillary Justice</i>, lyhyemmässä muodossa parempaa työtä tekee vaikkapa <strong>David D. Levine</strong> novellissaan <a href="http://www.tor.com/2015/01/21/damage-david-levine/"><i>Damage</i></a>.</p>Sami Sundellhttp://www.blogger.com/profile/04623739098793916683noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-30451678.post-26853098100026004152015-08-18T21:58:00.000+03:002015-08-18T21:58:31.521+03:00Hugo 2015: Paras romaani<p>Kirjoittelin tuossa alkukesästä <a href="/2015/06/penteleen-pennut.html">Hugo-palkinnoista ja pennuista</a>. Muutaman oman näkemyksensä mukaan kaltoin kohdellun kirjailijan masinoima joukko äänestäjiä onnistui täyttämään Hugo-ehdokaslistat mielensä mukaisilla kirjoilla ja novelleilla.</p><p>Päätin tuolloin lukea mahdollisimman monta ehdokasta, jotta kehtaan hyvällä omallatunnolla osallistua varsinaiseen palkintoäänestykseen ja omalta osaltani vaikuttaa siihen, kenelle palkintoja jaetaan. Onnistuinkin kohtalaisen hyvin: varsinaisista kirjallisuuspalkinnoista lukematta jäivät ainoastaan John W. Campbell -palkintoehdokkat. JWC-palkinto ei ole varsinainen Hugo-palkinto, mutta se jaetaan Hugojen yhteydessä parhaalle uudelle kirjailijalle.</p><p>Kun Hugot tulevana viikonloppuna jaetaan, ajattelin kirjoittaa lyhyesti omat mielipiteeni kirjoista ja novelleista. Pyrin kirjoittamaan epämääräisesti mutta jos spoilereilta haluaa välttyä, kannattaa tämä kirjoitus ehkä jättää lukematta.</p><h3>Paras romaani</h3><dl><dt>Ann Leckie: Ancillary Sword</dt>
<dd><p>Ancillary Sword kertoo miehistönkuljetusaluksesta, joka muuttui ihmiseksi. Kyseessä on sarjan toinen osa; ensimmäinen, <i>Ancillary Justice</i>, voitti Hugo- ja Nebula-palkinnot viime vuonna, ja trilogian päättävä <i>Ancillary Mercy</i> julkaistaan loppuvuodesta.</p><p>Ancillary Sword on kirjana huomattavasti edeltäjäänsä suoraviivaisempi. Se pysyy tiukasti kiinni (romaanin) nykyhetkessä ja seuraa johdonmukaisesti päähenkilö Breqia. Kirjan alussa kerrataan ehkä turhankin paljon ensimmäisen osan tapahtumia. Tämä tekee kirjasta itsenäisemmän, mutta koska itse olin vasta lukenut Ancillary Justicen, toisto oli hiukan häiritsevää. Kirja myös vaihtaa jonkin verran suuntaa: siinä, missä Justicesta oli luettavissa tekoälyn inhimillistyminen, Swordissa korostuvat Breqin yli-inhimilliset ominaisuudet, jotka edelleen erottavat hänet ihmisistä.</p><p>Tästä huolimatta kirja on erinomaista scifiä. Se ei ole yhtä uutta ja yllättävää kuin Ancillary Justice, mutta se on vetävästi kirjoitettu, uskottava jatko yhdelle viime vuosien parhaista scifi-romaaneista.</p></dd>
<dt>Katherine Addison: The Goblin Emperor</dt>
<dd><p>The Goblin Emperor kertoo haltiakeisarin syrjään sysätystä pojasta, joka sattuman takia nousee valtaistuimelle. Kaiken muun hyvän lisäksi pojan äiti oli menninkäinen, joihin suhtaudutaan keisarikunnassa vähintäänkin karsaasti.</p><p>Kirja etenee jouhevasti vaikkakin hitaasti. Toimintaa ja väkivaltaa on vähän, enemmän keskitytään hovipolitiikkaan. Päähenkilö Maia on itsestään epävarma, korostetun empaattinen, kuunteleva ja kaikin tavoin hyvään pyrkivä hallitsija. Tämä tekee kirjasta positiivisella tavalla epätyypillisen, mutta toisaalta se jättää myös päähenkilöstä hiukan särmättömän vaikutelman.</p><p>Kirjan maailma on jonkinlainen steampunkahtava fantasiamaailma, jossa esiintyy haltioita, menninkäisiä, uskonnollisuutta ja lentäviä laitteita. Maailma on hyvin rakennettu mutta vajavainen: haltioiden ja menninkäisten välinen skisma olisi kaivannut tarkempaa kuvailua. Ainakaan tämän hetken tietojen perusteella jatkoa ei ole luvassa, joten yhteen kirjaan on tyytyminen.</p></dd>
<dt>Kevin J. Anderson: The Dark Between the Stars</dt>
<dd><p>The Dark Between the Stars on ison mittakaavan avaruusoopperaa: se aloittaa trilogian, joka on jatkoa Andersonin aiemmalle seitsemän kirjan <i>The Saga of Seven Suns</i> -sarjalle. Lähes 700-sivuinen ensimmäinen osa lähtee hitaasti liikkeelle mutta parantaa kuitenkin vauhtia lopun lähestyessä.</p><p>Ensimmäisen saagan lukeminen luultavasti helpottaa kirjaan orientoitumista, mutta en kokenut sitä välttämättömäksi – itselleni The Dark Between the Stars on ensimmäinen kosketus Andersoniin. Sen sijaan itse kirjan rakenne on sirpaleinen. Kirja on jaettu lyhyisiin lukuihin, jotka kertovat tapahtumista aina yhden henkilön näkökulmasta. Koska henkilögalleria on laaja, juoni etenee yhtä aikaa monella eri rintamalla, eikä henkilöihin juuri pääse syntymään minkäänlaista suhdetta.</p><p>Myönnettäköön, The Dark Between the Stars olisi luultavasti parempi kirja, jos se olisi 250 sivua lyhyempi. Nykyiselläänkin se on kuitenkin vähintäänkin mukiinmenevää perusscifiä.</p></dd>
<dt>Jim Butcher: Skin Game</dt>
<dd><p>Skin Game on kirjoista ainut, jota en lukenut kokonaan; sen sijaan luin Hugo-äänestyspaketissa tulleen satakuntasivuisen viipaleen kirjan alusta, minkä kustantaja oli katsonut riittäväksi otokseksi edustamaan kirjaa tässä kisassa.</p><p>Ja riittäähän se. Butcher kirjoittaa menevää toimintafantasiaa, joka imaisee mukaansa ja saa herkästi ahmimaan. Kirja osoittaa oivasti, että Puppy-ehdokkuus ei missään nimessä tarkoita kirjoitustaidottomuutta.</p><p>Samaan aikaan on kuitenkin todettava, että kyseessä on <i>Dresden Files</i> -sarjan <strong>15.</strong> osa. Sarjassa on ehtinyt sattua ja tapahtua, ja kirja jatkuu ilmeisesti suurin piirtein suoraan edellisen kirjan lopusta. Tarina itsessään on ehkä itsenäinen, mutta iso nippu henkilöitä on jo sarjan aiemmissa osissa esiteltyjä.</p></dd>
<dt>Cixin Liu: The Three-Body Problem</dt>
<dd><p>The Three-Body Problem on itse asiassa julkaistu vuonna 2008; tämän vuoden Hugo-arvontoihin se päätyi, sillä se julkaistiin ensimmäistä kertaa englanniksi viime vuonna. Kyseessä on Kiinassa ilmeisen suositun scifi-trilogian ensimmäinen osa.</p><p>The Three-Body Problem alkaa kulttuurivallankumouksesta, mutta sangen pian siirrytään nykyhetkeen, jossa tiedeyhteisöä kuohuttaa useiden tunnettujen tieteilijöiden kuolemat ja itsemurhat. Tapahtumien keskelle puolivahingossa joutuva nanofyysikko Wang Miao päätyy avustamaan poliisia ja armeijaa kuolemien selvittämisessä. Paljastuu, että taustalla on maailman valloitusta suunnittelevat muukalaiset.</p><p>Kirjan alkuosa on ennemmin murhamysteeri kuin scifiä. Kulttuurivallankumoukseen sijoittuvat kohtaukset ovat pysäyttäviä ja osa käsitteistä ennestään tuntemattomia, mutta kääntäjä <strong>Ken Liu</strong> onnistuu avaamaan kulttuuria vähintäänkin tyydyttävästi. Itse teksti sen sijaan on kankeaa ja töksähtelevää – en tiedä, onko vika käännöksessä vai alkuperäismateriaalissa. Siihen kuitenkin tottuu hiljalleen.</p><p>Kun muukalaiset astuvat areenalle, kirja hajoaakin sitten totaalisesti. Sivut täyttyvät dialogista, jossa kaksi muukalaista keskustelee itselleen itsestäänselvyyksistä, jotta kirjailija pääsee selittämään muukalaismaailmaa ja -teknologiaa lukijalle. On vaikea keksiä mitään järkevää syytä tälle rakenteelle.</p><p>Vielä isompi ongelma on, että hard scifiksi kuvaillun kirjan tiede on naurettavaa. Tietokoneita rakennetaan lippuja nostelevista sotilaista. Protonista pyöräytetään kaksiulotteinen, planeetan peittävä taso, jolle etsataan virtapiirejä avaruusaluksilla. Tässä pyöräytyksessä tehdään pari virhettä, ja niinpä ensimmäisestä protonista syntyy yksiulotteista lankaa, toisesta kolmiulotteisia kappaleita... Kirjassa käytetään kyllä tieteellistä jargonia, mutta ei se uskottavaa ole.</p></dd>
</dl><p>Yllä esitetty järjestys oli myös se, jonka rustasin omaan äänestyslappuuni; kaksi viimeistä kirjaa sijoitin <i>No Award</i> -vaihtoehdon alapuolelle. Oletan kuitenkin olevani vähemmistössä. The Three Body Problem tuntuu olevan siinä määrin sekä puppy- että yleisäänestäjien suosiossa, että se saattaa hyvinkin pokata parhaan scifi-romaanin palkinnon.</p><p><strong>P.S.</strong> Ancillary Justicen Hugo-voitto on yksi konservatiivisen puppy-klikin todisteista sille, miten palkinto on ylisuvaitsevaisten liberaalien mädättämä; kirjan päähenkilö kun ei ymmärrä tai tunnista sukupuolten välisiä eroja, ja Leckie kuvastaa tätä käyttämällä henkilöistä yleispronominia "she". Kyse on sinällään sivujuonteesta, mutta sanavalinta herätti huomaamaan, miten kirjaa lukiessakin tulee tehtyä perusteettomia oletuksia. Näkisin mielelläni Leckien kirjat suomennettuina, ja olisin kiinnostunut näkemään, miten tämä aspekti kääntyy. Vaikka suomessa ei ole sukupuolipronomineja, sukupuoleen liittyviä asenteita riittää.</p><p><strong>P.P.S.</strong> Monessa verkossa näkemässäni arvostelussa The Dark Between the Starsia haukutaan pitkäpiimäiseksi ja henkilömäärää kohtuuttomaksi. Menneistä Hugo-ehdokkaista kuitenkin löytyy muun muassa niin kaukaa kuin viime vuodelta <strong>Robert Jordanin</strong> <i>Wheel of Time</i> -sarja (14 osaa, 12 000 sivua) ja <strong>George R. R. Martinin</strong> mannerlaattamaisesti etenevät <i>A Dance With Dragons</i> (2012) ja <i>A Feast for Crows</i> (2006). Vaikka Anderson-kritiikillä onkin pohjaa, saattaa olla, että arvioihin on päässyt vaikuttamaan myös se, että TDBtS pääsi kisaan puppy-listausten ansiosta.</p>Sami Sundellhttp://www.blogger.com/profile/04623739098793916683noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-30451678.post-41421362377331112722015-08-17T21:38:00.000+03:002015-08-17T21:38:59.579+03:00Lainsuojaton kansan siunauksella<p>Viime viikolla sattui ikävä liikennetapaus, jossa pyöräilijä menetti henkensä. Silminnäkijöiden mukaan autoilija ohitti pyöräilijän, kiilasi pyörän kumoon ja päälle päätteeksi pakeni paikalta. Teko vaikutti tahalliselta.</p><p>En aio linkittää uutisiin; aiheesta on kirjoitettu jokaisessa kynnelle kykenevässä mediassa. Sen sijaan ajattelin nostaa esiin muutamia kommentteja, joita tuli vastaan Helsingin Sanomien uutisointia lukiessani.</p><blockquote><p>Mitä on nyt tän kesän mittaan seurannu niin kyllä noilla sukkahousutrikoohemmoilla olis parantamisen varaa ja PALJON!! [...]</p><hr /><p>[...] Tietämättä enempää tästä kyseisestä tapauksesta, haluan kuitenkin peräänkuuluttaa pyöräilijöiltä liikennesääntöjen noudattamista ja kohteliasta liikennekulttuuria. [...]</p><hr /><p>Luin tämän tarinan. Lopputulos hyvin surullinen. Niin myös se osuus josta kaikki alkoi. "Pyöräilijä ohitti autoilijan". [...]</p><hr /><p>Pyöräilyyn ajokortti niin alkaa sujumaan. [...]</p><hr /><p>Jospa ne pyöräilijät nyt rupeis pikkasen ajattelee että se auto voittaa aina , eiköhän siel pitäisi kaikkien kunnioittaa toisiaan, mutta kyl täytyy sanoa et pyöräilijät ei kunnioita kun itseään .</p><p class="attribute">FB-kommentit HS-artikkeliin <q>Autoilija pakeni kuolonkolarista – pyöräilijät muistivat surmansa saanutta Helsingissä</q>, 13.8.</p></blockquote><blockquote><p>[...] Ja paljonko vauhtia riittää aiheuttamaan vakavia vammoja kaatuessa? Jos pyöräilijä olisi ajanut vain 10-15 km/h olisivatko vammat jääneet vähäisemmiksi? [...]</p><hr /><p>Pyöräilijät ovat paljon pahempia häriköitä liikenteessä kuin autoilijat . Itse pyöräilen päivittäin ja törmään jatkuvasti näihin "kilpapyöräilijöihin" joiden ajokäytös on erittäin agressiivinen !</p><hr /><p>Minä taas puolestani näen joka päivä Silyasaarenkadulla,Ympyrätalon ja Pitkänsillan välillä mistään piittaamattomia pyöräilijöitä,joille muut jalkakäytävän kulkijat ovat pelkkä optinen harha ja vaiva, joita pitää väistellä. [...]</p><p class="attribute"><q>Pyöräilijä kuoli auton alle Helsingissä – risteyksen vaarallisuus tiedettiin ja parannus on valmisteilla</q>, 14.8. kommentit HS.fi-sivustolla.</p></blockquote><blockquote><p>Pyöräilijänkin ois hyvä tietää liikennesäännöt kun kerran joutuvat ajamaan siellä missä autotkin. Moottoripyörän ja auton on väistettävä esim. bussia, mutta ei taida moni ajokortiton pyöräilijä sitäkään tietää.</p><p class="attribute">FB-kommentit Nyt.fi-artikkeliin <q>Pyöräilijän kuolema auton murjomana Töölössä: tämä kaikki on tapahtunut</q> 17.8.</p></blockquote><blockquote><p>Ajoikohan menehtynyt pyöräilijä kilpaa auton kanssa. Tuota nimittäin tapahtuu usein.</p><hr /><p>On se kumma että sinne autojen sekaan on pakko tunkea polkupyörällä. Pyöräilijöiden suhteellisuudentaju on kadonnut täysin kun ollaan niin "trendikkäitä".</p><p class="attribute">Saman artikkelin kommentit Nyt.fi-sivustolla.</p></blockquote><p>Pyöräilijät järjestivät sunnuntaina muistokulkueen kuolleelle pyöräilijälle... Ja niinhän siinä kävi, että pyöräletkan sekaan ja osittain päälle ajoi kiireinen bussikuski.</p><p>Bussikuskin kommentti tapahtuneeseen: <q>Jos olisin tiennyt, en olisi sinne ajanut.</q> Uutista kommentoitiin Facebookissa ja Helsingin Sanomissa muun muassa näin:</p><blockquote><p>Ottamatta kantaa kumpaankaan onnettomuuteen, niin kyllä pyöräilijät stadissa ovat aika usein röyhkeitä, eivätkä tiedä tai halua toimia liikennesääntöjen mukaan. Monesti ajetaan ajotiellä, vaikka pyörätiekin olisi käytössä.</p><hr /><p>Ajan itse taksia Helsingissä ja työssäni näen joka päivä autoihin verrattuna huomattavasti enemmän pyöräilijöitä, jotka eivät noudata liikennesääntöjä. [...]</p><hr /><p>Minua pyöräilijät oikeasti pelottavat liikenteessä. Käyttäytyvät usein täysin arvaamattomasti. [...]</p><hr /><p>99,9% varmuudella pyöräilijä on ollut "kuolleessa kulmassa", josta linja-auton kuljettajan on ollut mahdoton häntä edes havaita.. [...]</p><p class="attribute">FB-kommentit HS-artikkeliin <q>Bussi törmäsi pyöräilijöiden mielenosoituskulkueeseen Mannerheimintiellä</q> 16.8.</p></blockquote><blockquote><p>Auton ja polkupyörän omistavana koiran ulkoiluttajana toivoisin, että myös pyöräilijät noudattaisivat sääntöjä. Kävely-pyörätiellä takaa hurjaa vauhtia tuleva raivopäinen pyöräilijä on aina yhtä ikävä yllätys etenkin kun äänimerkin käyttö tuntuu olevan ylivoimaisen vaikeaa.</p><hr /><p>Liikennesääntöjä pitää kaikkien noudattaa, mutta monet pyöräilijät eivät niitä tunne tai niistä välitä. [...]</p><hr /><p>Nämä osallistujat eivät taida välittää kuolleesta pyöräilijästä vaan omasta egostaan ja uhostaan. Kyllä se uutinen pyöräilijän surmasta pysäytti jokaisen suomalaisen ilman tällaista puppua.<br /><br />
Tämä mielenilmaus on taas tätä vihervasurien spontaania narsismia, "meillä on unelma, katsokaa kuinka hyviä me olemme".</p><p class="attribute">Saman artikkelin kommentit HS.fi-sivustolla.</p></blockquote><h3>Hävetkää nyt edes vähän</h3><p>Kerrataan: kyseessä on siis tapaus, jossa autoilija ja pyöräilijä – ilmeisesti jo aiemman läheltä piti -tilanteen ja sitä seuranneen sanaharkan jälkeen – lähtivät liikennevaloista. Pyöräilijä ehti edelle, autoilija ohitti, kiilasi ja törmäsi pyöräilijään niin, että tämä kaatui. Autoilija pakeni paikalta, pyöräilijä kuoli vammoihinsa sairaalassa. Nyt autoilija on vangittu surmasta epäiltynä.</p><p>Helsingin Sanomien uutisissa ja otsikoissa puhutaan pyöräilijän kuolemasta ja kuolonkolarista. Tästä huolimatta kommenttiraita täyttyy ihmisistä, joilla on <strong>pakottava tarve haukkua onnettomuudessa kuolleen henkilön viiteryhmää</strong>.</p><p>Eikö ihmisillä ole minkäänlaista tilannetajua? Ei mitään käsitystä tahdikkuudesta tai sopivuudesta? Ei minkäänlaista kunnioitusta?</p><p>Listaa täydentää bussikuski, joka harmittelee, että ei tiennyt kulkueesta – ikään kuin kaistalla polkevien pyöräilijöiden päälle puskeminen normaalitilanteessa olisi ok.</p><p>Nämä kommentit kertovat karua kieltä synkkääkin synkemmästä asennevammasta. Uhrista pitää saada ainakin osasyyllinen, vaikka väkisin. Käskisin katsomaan peiliin, mutta se taitaa olla ajanhukkaa; nämä jampat ja jampattaret kehtaavat laukoa kuonaansa omalla nimellään ja naamallaan Facebookissa, joten tuskin mieli siitä mihinkään muuttuu.</p><p><strong>P.S.</strong> Muutama neropatti kommentoi, kuinka autoilijaa ei ole vielä tuomittu ja medialla on liipaisin liian herkässä. Tässä yhteydessä sillä ei ole mitään väliä: toinen osapuoli kuoli. Juuri nyt ei tarvitse aukoa päätä.</p><p><strong>P.S.S.</strong> Joku voi sanoa, että kyse on vain äänekkäästä vähemmistöstä. Vaan sama asenne näkyy myös oikeuslaitoksessa: keväällä Porin käräjäoikeus päätti, että <a href="http://www.kaupunkifillari.fi/blog/2015/08/17/eraasta-karajaoikeuden-paatoksesta/">keltainen viiva on arvokkaampi kuin pyöräilijä</a>.</p><style>
.post blockquote {
padding: 10px 40px;
background: #F3F3F1;
}
.post blockquote p.attribute {
text-align: right;
font-size: 0.8em
}
</style><br />
Sami Sundellhttp://www.blogger.com/profile/04623739098793916683noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-30451678.post-11943078757426428222015-08-14T10:59:00.000+03:002015-08-14T10:59:48.627+03:00Uskonnonvapautta kouluopetukseen<p>Parin viime kuukauden aikana olen parikin kertaa keskustellut kouluista ja uskonnonvapaudesta. Kun eilen sattui käynnistymään <a href="https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/1438">kansalaisaloite kaikille yhteisestä katsomusaineesta</a>, ajattelin kirjoittaa aiheesta pari sanaa.</p><p>Perusopetuksen <a href="http://oph.fi/download/163777_perusopetuksen_opetussuunnitelman_perusteet_2014.pdf">uusi opetussuunnitelma</a> (PDF) tulee voimaan vuonna 2016. Suomen Kuvalehden <a href="http://suomenkuvalehti.fi/rajalla/2015/08/12/kohti-tasa-arvoista-katsomusopetusta/">kolumnissaan</a> evankelisluterilaisen kirkon kansliapäällikkö <strong>Jukka Keskitalo</strong> kuvaa sitä askeleeksi kohti tasa-arvoista katsomusopetusta:</p><blockquote><p>Perusopetukseen on juuri hyväksytty uudet uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetussuunnitelmat, jotka tulevat voimaan syksyllä 2016. Katsomusopetuksen uudistaminen vastaamaan monikulttuurisen toimintaympäristön vaatimuksia on siis täysin mahdollista ilman uuden oppiaineen muodostamista.</p></blockquote><p>Viimeisellä lauseella viitataan ehkä Turun tuomiokirkkoseurakunnan kappalaisen <strong>Pete Hokkasen</strong> viimesyksyiseen väitöskirjaan. Hokkasen <a href="http://yle.fi/uutiset/vaitos_uskonnonopetus_irti_tunnustuksellisuudesta_ja_yksinomaan_koulujen_tehtavaksi/7533341">mielipide kun on</a>, että uskonnon harjoittaminen tulisi jättää koulusta pois, ja uskonnon opettamisessa pitäisi siirtyä tiedolliseen, yleissivistävään oppiaineeseen, jossa eri katsomuksia tarkastellaan puolueettomasti.</p><h3>Virran mukaan</h3><p>Opetussuunnitelmasta riippumatta koko järjestelmä on kuitenkin vinoutunut tukemaan enemmistöuskonnon asemaa. <a href="https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1998/19980628#L4P13">Perusopetuslain neljännen luvun 13. pykälä</a> määrittelee, miten uskonnon opetus järjestetään. Prosessi kulkee osapuilleen näin:</p><ol><li>Perusopetuksen järjestäjän (kunnan) tulee järjestää oppilaiden enemmistön uskonnon mukaista (ts. evankelisluterilaista) opetusta.</li>
<li>Jos evl- tai ortodoksiseen kirkkoon kuuluvia, <i>jotka eivät halua osallistua enemmistöuskonnon opetukseen</i>, on vähintään kolme, heille järjestetään oman uskonnon opetusta.</li>
<li>Jos johonkin muuhun kuin evl- tai ortodoksiseen uskontokuntaan kuuluvia oppilaita, <i>jotka eivät halua osallistua enemmistöuskonnon opetukseen</i>, ja joiden vanhemmat sitä pyytävät, on vähintään kolme, heille järjestetään oman uskonnon opetusta.</li>
<li>Jos kunnassa on vähintään kolme oppilasta, jotka eivät kuulu mihinkään uskontokuntaan, heillä on oikeus elämänkatsomustietoon. Vaihtoehtoisesti voi myös <i>osallistua enemmistöuskonnon opetukseen</i>.</li>
<li>Jos oppilaalle ei järjestetä oman uskonnon opetusta, hän voi osallistua myös elämänkatsomustiedon opetukseen, mikäli sitä järjestetään.</li>
<li>Jos oppilas ei kuulu uskonnolliseen yhdyskuntaan, hän voi huoltajan pyynnöstä osallistua myös jonkun muun kuin enemmistöuskonnon tunneille, jos se paremmin sopii hänen taustaansa.</li>
</ol><p>Uskonto tarkoittaa <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_Suomen_rekister%C3%B6idyist%C3%A4_uskonnollisista_yhdyskunnista">rekisteröityä uskonnollista yhdyskuntaa</a>; jos oma uskonto ei kuulu tähän armoitettuun joukkoon, aina voi mennä vaikkapa enemmistöuskonnon tunnille.</p><p>Sinällään hauskaa on, että laissa oletus on, että enemmistöllä ylipäätään on jokin uskonto. Tämä ei ole mitenkään itsestäänselvää: kun vuonna 1990 Helsingin väestöstä oli uskonnottomia 20 prosenttia, vuonna 2013 heitä oli 37,5 prosenttia. Lähes kaikki loput (58,5 %) kuuluvat evankelisluterilaiseen kirkkoon, mutta muutos on siis ollut nopeaa.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEge5zpRCGuIrpy0xmp_H9T-ZwERdyyC8YT2KPMgctAtVT0de84p3cyHcdsD0AlUFZMSny4uXcBIa6JtryFuD106Fg9IwsXje7KM9lSrmh4U1NvYd1vEgSlTwpK-hxe30LB22bb2/s1600/uskonnottomat.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEge5zpRCGuIrpy0xmp_H9T-ZwERdyyC8YT2KPMgctAtVT0de84p3cyHcdsD0AlUFZMSny4uXcBIa6JtryFuD106Fg9IwsXje7KM9lSrmh4U1NvYd1vEgSlTwpK-hxe30LB22bb2/s400/uskonnottomat.png" /></a></div><p>Olennaisempaa on kuitenkin korostamani lause: riippumatta siitä, mihin uskontokuntaan oppilas kuuluu – vai kuuluuko mihinkään – vaihtoehtona on aina osallistua enemmistöuskonnon opetukseen. Tämä luo kunnille vähintäänkin houkutuksen tökkiä vanhempia vienosti lauman suuntaan: laki mahdollistaa kaikkien pukkaamisen yhden uskonnon tunneille, mikäli vain vanhemmat siihen taipuvat.</p><p>Ja kyllähän vanhemmat taipuvat. <a href="http://www.uskonnonvapaus.fi/lapset/uskonto-et.html">Uskonnonvapaus.fi</a> tietää kertoa, että vuoden 2012 lopussa Suomen 320 kunnasta 309:ssä oli vähintään kolme uskonnotonta oppilasta. Silti vain <a href="http://www.et-opetus.fi/tiedotteet-80832/87-elaemaenkatsomustiedon-oppilasmaeaeraen-kasvu-nopeutunut">nelisen prosenttia oppilaista</a> osallistuu elämänkatsomustiedon opetukseen, vaikka uskontokuntaan kuulumattomien osuus suomalaisista on jo yli viidennes.</p><p>Kun tunnit järjestettäisiin eri koulussa, eri aikaan, eri opettajan ja eri luokkakavereiden kanssa, saattaa moni vanhempi kokea, että on lapselle helpompaa mennä virran mukana. On totta puhuen melko törkeää kouluilta, kunnilta ja valtiolta, että vanhemmat pannaan valinnan eteen ihan vain siksi, että koulussa päästäisiin harrastamaan etnistä erottelua.</p><h3>Tasa-arvoista opetusta</h3><p>Juuri käynnistyneeseen kansalaisaloitteeseen liittyen pääkaupunkiseudun seurakuntien Valomerkki julkaisi <a href="http://www.valomerkki.fi/uutiset/kansalaisaloite-ajaa-yhteista-katsomusainetta-peruskouluihin">oivan artikkelin</a>, jossa asiaa katsotaan paristakin vinkkelistä.</p><p>En lähde argumentteja sen isommin puimaan, mutta tartun kuitenkin yhteen lausahdukseen:</p><blockquote><p>Nykymuotoinen opetus mahdollistaa maailman uskontoihin ja katsomuksiin tutustumisen ohella syvällisemmän perehtymisen omaan kulttuuritaustaan, turvaa vähemmistöjen oikeudet ja takaa osaltaan suomalaisen kulttuuriperinnön moninaisuuden säilymisen.</p><p class="attribute">Suomen uskonnonopettajien liiton puheenjohtaja <strong>Anna Saurama</strong></p></blockquote><p>Ei kulttuuritaustan opettaminen edellytä erillisiä uskonnon tunteja. Kulttuuriin kuuluu paljon muutakin kuin uskonto, ja väittäisin, että kulttuuritaustaa olisi hedelmällisempää puida muista taustoista tulevien kanssa yhdessä.</p><p>Vähemmistöjen oikeuksien turvaaminenkin jää lähinnä löysäksi lausahdukseksi: vaikka nykyisessä järjestelmässä asetetaan kunnalle velvollisuuksia myös vähemmistöuskontojen osalta, niiden käytännön toteutuminen riippuu täysin vanhempien aktiivisuudesta ja kunnan järjestelyhalukkuudesta. Evankelisluterilaisen ja ortodoksisen uskonnon aineopettajilta <a href="http://www.edu.fi/perusopetus/uskonto_ja_elamankatsomustieto/uskontonetti/opetuksen_toteuttaminen/opettajan_kelpoisuus">vaaditaan korkeakouluopintoja</a>, muiden uskontojen opettajilta riittäväksi katsottua puuhastelua.</p><p>Koska opettajan ei tarvitse kuulua opettamaansa uskontokuntaan, esimerkiksi Helsingin Muslimit <a href="http://www.helsinginmuslimit.fi/index.php/7-etusivu/63-islamin-opetus-kouluissa">suosittelee vapautuksen hakemista</a> ja osallistumista uskonnon opetukseen moskeijassa. Suomeen rekisteröimättömiä uskontoja ei perusopetuslaissa oteta huomioon millään tavalla.</p><h3>Etumerkkinen uskonnonvapaus</h3><p>Katsomusopetus tuo esiin puheet uskonnonvapaudesta. Vapaa-ajattelijoiden kerrotaan ajavan negatiivista uskonnonvapautta: oikeutta olla uskomatta, vapautta olla osallistumatta uskonnon harjoittamiseen riippumatta omasta vakaumuksesta. Kirkon miehet taas puhuvat mielellään positiivisesta uskonnonvapaudesta: oikeudesta harjoittaa uskoa.</p><p>Esimerkiksi viime vuonna, kun mediassa jälleen kerran <a href="/2014/03/unohdetaan-suvivirsi.html">kohkattiin Suvivirrestä</a>, yllämainittu Keskitalo <a href="http://suomenkuvalehti.fi/rajalla/2014/03/24/uskonnonvapauden-kapeaa-tulkintaa/">haikaili kolumnissaan</a> säädöksille positiivista uskonnonvapaustulkintaa. Siis, että uskontoa saa ja mahdollisesti jopa pitää olla osana koulun arkea ja juhlaa.</p><p>Tässä vain pääsee jälleen kerran unohtumaan, että se positiivinenkin uskonnonvapaus koskee <i>omaa</i> uskontoa ja sen harjoittamista. Kun oppivelvollinen pakotetaan kuuntelemaan julistusta päivänavauksessa, osallistumaan ruokarukoukseen tai <a href="http://www.finlex.fi/fi/oikeus/hao/2015/ita-suomen_hao20150141">suutelemaan ikonia</a>, ei kyse ole vapaudesta vaan pakosta. Kenenkään uskonnonvapaus ei anna oikeutta julistaa omaa uskoaan henkilöille, jotka eivät sitä halua kuunnella.</p><h3>Oma uskonto?</h3><p>Positiivisen uskonnonvapauden korostaminen esimerkiksi uuden kansalaisaloitteen yhteydessä ohittaa myös sen, että <i>uskonnon opetusta ei tulkita uskonnon harjoittamiseksi</i>. Tulkinta saattaa olla paikoitellen aika mekaanista:</p><blockquote><p>Hallinto-oikeus ei ole kuitenkaan toimivaltainen arvioimaan ja valvomaan opetuksen tosiasiallista sisältöä. Koska uskonnonopetuksessa ei ole lainsäädännöllinen järjestelmä huomioiden kyse uskonnon harjoittamisesta ja uskonnon opetuksen tulee olla uskonnon harjoittamisesta irrallista, velvollisuus osallistua oman uskonnon opetukseen ei hallinto-oikeuden näkemyksen mukaan rajaa oikeutta uskonnonvapauteen.</p><p class="attribute">Itä-Suomen HAO 29.04.2015 15/0141/4</p></blockquote><p>Karkeasti ottaen hallinto-oikeuden näkökulmasta siis uskonnonopetus ei ole uskonnon harjoittamista, on sen sisältö mitä tahansa, koska näin nyt vaan on päätetty.</p><p>Koulun uskonnon opetuksen yhteydessä puhutaan nykyään oman uskonnon opettamisesta. Aiemmin puhuttiin tunnustuksellisesta opetuksesta, mutta vuoden 2003 uskonnonvapauslain yhteydessä siitä luovuttiin, ja tätä on paikoitellen tulkittu siten, että nyt uskonnon tunnit sopivat myös tapakristityille ja jopa uskonnottomille. Käytännössä tunnustuksellisuudesta luopuminen näkyi siinä, että <a href="http://evl.fi/EVLfi.nsf/Documents/2593E2C17F9E9D43C225709A004A7B5E?OpenDocument&lang=FI">mitään ei tarvinnut muuttaa</a>.</p><p>Mitä tuo tunnustuksellisuudesta luopuminen sitten tarkoittaa? En tiedä. En todellakaan tiedä. Nykyisen, vielä voimassa olevan opintosuunnitelman osalta se tarkoittaa sitä, että alakouluikäisen oppilaan opintoihin kuuluu esimerkiksi:</p><ul> <li>Jumala Isänä ja Luojana, Herran siunaus sekä Jeesuksen opetukset Jumalan huolenpidosta. (evl)</li>
<li>ihmisen arvo erityisesti luomisen näkökulmasta (evl)</li>
<li>ihminen Jumalan kuvana ja kaltaisena (ortodoksit)</li>
<li>"Elän Jumalan kanssa": Jumala ja minä (adventistit)</li>
<li>olemassaolon tarkoitus: Jumalan tunteminen ja ihmiskunnan palveleminen (bahá'í)</li>
<li>Jumala kasvattajana, jumalalliset Opettajat tämän kasvatuksen toteuttajina ja ihmiskunnan sivistysprosessin eteenpäin viejinä (bahá'í)</li>
<li>Jumalan viisaus ja rakkaus kaiken olemassaolon perustana (Kristiyhteisö)</li>
<li>oppii ymmärtämään Jeesuksen Kristuksen evankeliumin merkitystä perheessään ja omassa jokapäiväisessä elämässään (mormonit)</li>
<li>Pyhän Hengen kumppanuuden merkitys jokapäiväisessä elämässä (mormonit)</li>
</ul><p>Useiden uskontojen opetussuunnitelmaan kuuluu myös oppilaan uskonnollisen identiteetin vahvistaminen. En aivan ymmärrä, miten se tai ylläolevat tavoitteet täytetään tunnustuksettomasti. En myöskään ole aivan varma etiikan ja moraalin opettamisesta esimerkiksi Raamattua tai Koraania linssinä käyttäen.</p><p>Kun puhutaan peruskoulusta, oman uskonnon käsite on kaiken lisäksi sangen hämärä. Oppilaat ovat alaikäisiä, joten käytännössä vanhemmat määräävät heidän uskontonsa. Jos jollakulla sattuu olemaan ikäisekseen hyvin muotoutunut maailmankuva, joka ei sovi yksiin väestörekisteriin merkityn uskontokunnan kanssa, se on harmin paikka: opetus määräytyy rekisterimerkinnän, ei vakaumuksen mukaan. Siinäpä sitä positiivista uskonnonvapautta.</p><p>En halua uskontoa pois julkisesta tilasta, en halua poistaa uskontojen opetusta kouluista. Minun on kuitenkin vaikea ymmärtää, kenen oppilaan etua ajaa se, että luokka jaetaan eri opetusryhmiin uskontokunnan mukaan, osa tunneista pidetäänkin naapurikoululla, osalle oppilaista ei järjestetä opetusta lainkaan. Uuden opetussuunnitelman on ehkä tarkoitus lisätä tasa-arvoa ja yhteisiä elementtejä, mutta mihin niitä erottavia elementtejä tarkkaan ottaen tarvitaan?</p><p><strong>P.S.</strong> Kuriositeettina: elämänkatsomustietoa tosiaankin järjestetään ainoastaan, jos uskonnottomia elämänkatsomustietoon hakeutuvia on vaaditut kolme kappaletta. Vaikka niillä oppilailla, joiden uskonnolle ei opetusta järjestetä, on oikeus osallistua elämänkatsomustiedon tunnille, heitä <a href="http://oph.fi/download/160301_ohje_uskonnon_ja_elamankatsomustiedon_opetuksen_jarjestamisesta_esi-ja_peru.pdf">ei lasketa mukaan</a> (PDF), kun oppiaineen järjestämisestä päätetään.</p><style>
.post blockquote {
padding: 10px 40px;
background: #F3F3F1;
}
.post blockquote p.attribute {
text-align: right;
font-size: 0.8em
}
</style>Sami Sundellhttp://www.blogger.com/profile/04623739098793916683noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-30451678.post-49135720548340025192015-06-03T21:58:00.001+03:002015-06-03T21:58:53.820+03:00Penteleen pennut<p>Nyt.fi uutisoi tänään <a href="http://nyt.fi/a1305959954351">suomalaisesta kustantajasta</a>, joka puolustaa valkoisen miehen ylivaltaa scifi-kirjallisuudessa. Sad puppies - ja Rabid puppies -liikkeet onnistuivat tänä vuonna masinoimaan <a href="http://www.thehugoawards.org/">Hugo-palkintojen</a> nimeämisäänestyksen siten, että osassa kategorioista kaikki ehdokkaat ovat näiden kauniisti sanoen vanhoillisten äänestäjien suosimia teoksia.</p><p>New York Timesin <a href="http://www.nytimes.com/aponline/2015/04/17/us/ap-us-books-sad-puppies.html">artikkelissa</a> palkitut kirjailijat vastaavat pentujen kritiikkiin. Valveutuneen lukijan ei tietysti kannata luottaa kirjailijoiden sanaan, mutta onneksi esimerkiksi jutussa mainitun <strong>John Chun</strong> <q>homoseksuaalisiin suhteisiin keskittyvän, spekulatiivisuudeltaan vajaan novellin</q> <i>The Water That Falls on You from Nowhere</i> voi lukea <a href="http://www.tor.com/2013/02/20/the-water-that-falls-on-you-from-nowhere/">Tor-kustantajan sivuilta</a> ja muodostaa ainakin siltä osin oman mielipiteensä.</p><p>Assosiaatio <strong>Vox Dayn</strong> kaltaisten sankareiden kanssa ei välttämättä mairittele kirjailijaa. Nytin mukaan Dayta on luonnehdittu rasistisiseksi ja naisvihamieliseksi – <a href="http://wehuntedthemammoth.com/2014/04/24/hugo-nominated-vox-day-even-worse-than-you-think/">ja se on oikeastaan aika lievästi ilmaistu</a>. Osittain tämän takia Puppiesin suosio ei ollut aivan niin täydellistä kuin se olisi voinut olla: pentujen suosituslistoille päätymisen takia kisasta ilmoittivat luopuvansa ainakin <strong><a href="http://www.thehugoawards.org/2015/04/two-finalists-withdraw-from-2015-hugo-awards/">Annie Bellet</a></strong>, <strong><a href="http://www.munchkinwrangler.com/2015/04/15/a-statement-on-my-hugo-nomination/">Marko Kloos</a></strong>, <strong><a href="http://aletheakontis.com/2015/04/in-which-edmund-schubert-withdraws-from-the-hugos/">Edmund R. Schubert</a></strong> ja <a href="https://www.blackgate.com/2015/04/19/black-gate-withdraws-from-hugo-consideration/">Black Gate -lehti</a>. <strong>Connie Willis</strong> puolestaan <a href="http://azsf.net/cwblog/?p=116">kieltäytyi</a> jakamasta Hugojen yhteydessä jaettavaa John W. Campbell -palkintoa.</p><p>Hugot toimivat siis siten, että Worldcon-tapahtumaan rekisteröityneet henkilöt saavat 40 dollarin jäsenmaksua vastaan ensin ehdottaa edellisen vuoden parhaita teoksia eri kategorioissa. Palkintoäänestyksessä jäsenet asettavat haluamansa määrän ehdokkaita paremmuusjärjestykseen, ja näiden listojen perusteella valitaan sitten voittaja. Prosessi on sangen vapaamielinen: äänioikeutetuksi jäseneksi voi rekisteröityä vaikka viimeisenä äänestyspäivänä.</p><p>Yhdeksi vaihtoehdoksi tilanteen korjaamiseksi on esitetty, että Puppies-ehdokkaiden sijaan äänestettäisiin, että palkintoa ei lainkaan jaettaisi (Vox Day jäi <a href="http://www.thehugoawards.org/hugo-history/2014-hugo-awards/">viime vuonna</a> Best Novelette -sarjassa kuudenneksi No Award -vaihtoehdon napattua viidennen sijan). Paitsi, että tässä taisteltaisiin masinoinnilla masinointia vastaan, lopputulos saattaa olla surkea:</p><blockquote><p>If No Award takes a fiction category, you will likely never see another award given in that category again. The sword cuts both ways, Lois. We are prepared for all eventualities.</p><footer><cite>Vox Day file770.comissa vastauksena mahdolliseen No Award -voittoon.</cite></footer><br />
</blockquote><h3>Äänestäjäpaketin kautta voittoon</h3><p>Kuten parina viime vuonna, tämänkin vuoden Worldcon-järjestäjät Spokanessa ovat tehneet merkittävän työn ja onnistuneet keräämään kustantajilta jäsenille tarkoitetun lukupaketin, joka sisältää nipun ehdokkaina olevia kirjoja, novelleja ja sarjakuvia sekä muuta materiaalia.</p><p>Sad Puppy -rintaman merkkihahmo <strong>Brad Torgersen</strong> ehdottikin sovittelevasti blogissaan, että kaikkien pitäisi rauhoittua, antaa politikoinnin olla ja sen sijaan ottaa Hugo Voter Packet kauniseen käteen, lukea ehdokkaat ja antaa sitten äänensä aidosti parhaalle ehdokkaalle.</p><p>Tämä lähestymistapa epäilemättä sopii mainiosti Torgersenille ja varmasti myös Daylle: äänestyspaketista iso osa on pentutavaraa. Ehkä paras tilanne on pääsarjassa: Best Novel -ehdokkaista kokonaan luettavissa ovat pentuehdokas <i>The Dark Between the Stars</i> sekä listojen ulkopuoliset <i>The Goblin Emperor</i> ja <i>The Three-Body Problem</i>. Lyhyemmästä fiktiosta käytännössä kaikki paketissa olevat novellit ovat Puppy-ehdokkaita. Kaikkiaan äänestäjäpaketin yli 20 kokonaisesta kirjasta ja novellista vain neljä tulee näiden leirien ulkopuolelta.</p><p>Puppies-ehdokkaissa saattaa olla joukossa helmiä, mutta kaivo on pahemman kerran <a href="http://en.wikipedia.org/wiki/Poisoning_the_well">myrkytetty</a>, joten uskottavia voittajia on vaikea valita. Muutaman kymmenen dollarin jäsenmaksu ei estä masinointia, avoimet säännöt suorastaan yllyttävät siihen. Kaikki ei ole ihan kunnossa, jos sääntöjen puolesta on mahdollista, että kolme viidestä ehdokkaasta on samalta kirjailijalta (<strong>John C. Wright</strong> Best Novella -sarjassa).</p><p>Ehkä tästä opitaan jotain, tai mahdollisesti ei. Nytin haastattelussa Helsingin science fiction -seuran puheenjohtaja <strong>Vesa Sisättö</strong> ei usko, että täällä syntyisi vastaavaa kohua. Vaan Helsinki on yksi vuoden 2017 Worldcon-ehdokkaista: vaikka kotimainen fanikunta ei radikalisoituisi, Hugo-äänestäjät eivät silloinkaan tule pelkästään Suomesta.</p><p><strong>P.S.</strong> Itse olen toistaiseksi lukenut kokonaan ainoastaan yhden novelliehdokkaan. Vaikka kyse on tulokasehdokkaasta Campbell-palkintoon, pidän aika selvänä, että ei kyseinen tuotos ainakaan kirjallisilla ansioilla listoille päässyt.</p><p><strong>P.P.S.</strong> Pilvessä on hopeareunus: äänestyksen politisoituminen käytännössä pakottaa minut ostamaan ainakin <strong>Ann Leckien</strong> tuotantoa: viime vuotisen Hugo-voittajan <i>Ancillary Justicen</i> jatko-osa <i>Ancillary Sword</i> on ehdokkaana tänä vuonna. Sokkona en aio ääntäni heittää.</p>Sami Sundellhttp://www.blogger.com/profile/04623739098793916683noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-30451678.post-43012642248183436382015-06-01T17:12:00.001+03:002015-06-01T17:15:09.146+03:00Julkisuus ei poista tekijänoikeutta<p>Sosiaalisessa mediassa on tänään pyörinyt kovasti <strong>Mari Niinikosken</strong> <a href="https://www.facebook.com/mari.niinikoski/posts/10153043861558772">Facebook-päivitys</a>, joka tuo ansiokkaasti esiin sitä, millaisiin raameihin aikuiset lapsia asettavat, ja miten julmasti ja ajattelemattomasti ihmiset toisiaan kohtaan käyttäytyvät. Suosittelen lukemaan.</p><p>Se ei kuitenkaan ole kirjoitukseni aihe. Ajattelin sen sijaan puhua tekijänoikeuksista.</p><p>Ylen Kioski nimittäin julkaisi koko kirjoituksen omassa uutisessaan (otsikolla <i>Äidin koskettava vetoomus mekkoon pukeutuvan poikansa nimittelijöille: "Lapseni EI ole drag queen. Hän on Lenni"</i>. En linkitä.)</p><p>Jutussa on ruutukaappaus Facebook-sivulta ja sen perässä tekstiksi kopioituna koko Niinikosken tilapäivitys. Kuvasta on rajattu ulos profiilin nimi, jutussa kirjoittajaan viitataan vain äitinä. Uutisen tekijöiksi on merkitty kaksi Kioskin toimittajaa, mitään mainintaa esimerkiksi yhteydenotosta Facebook-päivityksen kirjoittajaan ei ole.</p><p>Koska olen ilkeä ihminen, päätin kysyä asiaa:</p><blockquote class="twitter-tweet" lang="en"><p lang="fi" dir="ltr"><a href="https://twitter.com/sami_sundell">@sami_sundell</a> Päivitys on julkinen. :) <a href="https://twitter.com/ylekioski">@ylekioski</a> <a href="https://twitter.com/JessikkaAro">@JessikkaAro</a></p>— Tiina-Rakel Liekki (@rakelliekki) <a href="https://twitter.com/rakelliekki/status/605348919053283328">June 1, 2015</a></blockquote><script async src="//platform.twitter.com/widgets.js" charset="utf-8"></script><br />
<p>Alkuperäinen kirjoittaja on tosiaan tehnyt päivityksestään julkisen ja se on jaettu Facebookissa yli 6 000 kertaa, joten kirjoitus on saanut runsaasti julkisuutta. Oman osansa on tuonyt myös Yle: Kioskin uutista on jaettu Facebookissa yli 4 000 kertaa ja Twitterissäkin yli 200 kertaa. Kyse on siis jo melko messevästä mediatapahtumasta.</p><p>Voi olla, että Niinikoskelle on ihan ok, että Yle julkaisee hänen tekstinsä uutisena. Sekin voi olla ok, että hänen nimeään ei jutussa mainita. Yleisemmällä tasolla toiminta on kuitenkin aika kaukana hyväksyttävästä.</p><p>Tekijänoikeuslaki sanoo muun muassa seuraavaa:</p><blockquote><p>Sillä, joka on luonut kirjallisen tai taiteellisen teoksen, on tekijänoikeus teokseen, olkoonpa se kaunokirjallinen tahi selittävä kirjallinen tai suullinen esitys, sävellys- tai näyttämöteos, elokuvateos, valokuvateos tai muu kuvataiteen teos, rakennustaiteen, taidekäsityön tai taideteollisuuden tuote taikka ilmetköönpä se muulla tavalla.</p><footer><cite><a href="https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1961/19610404#L1P1">TekL 1 Luku 1 § 1. momentti</a></cite></footer><br />
<p>Tekijänoikeus tuottaa, jäljempänä säädetyin rajoituksin, yksinomaisen oikeuden määrätä teoksesta valmistamalla siitä kappaleita ja saattamalla se yleisön saataviin, muuttamattomana tai muutettuna, käännöksenä tai muunnelmana, toisessa kirjallisuus- tai taidelajissa taikka toista tekotapaa käyttäen.</p><footer><cite><a href="https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1961/19610404#L1P2">TekL 1 Luku 2 § 1. momentti</a></cite></footer><br />
</blockquote><p>Liekin tulkinta ilmeisesti on, että päivityksen julkisuus tekee siitä vapaata riistaa. Näin ei kuitenkaan ole: tekijänoikeudet koskevat Facebookiin kirjoitettua tekstiä ihan siinä missä mitä tahansa muutakin. Facebook toki iskee oman lusikkansa soppaan, mutta eivät senkään <a href="https://www.facebook.com/legal/terms">käyttöehdot</a> anna vapaata oikeutta kopioida käyttäjien sisältöä kolmannen osapuolen omille sivuille.</p><p>Tapauksen kannalta olennaisia ovat myös moraaliset oikeudet:</p><blockquote><p>Kun teoksesta valmistetaan kappale tai teos kokonaan tai osittain saatetaan yleisön saataviin, on tekijä ilmoitettava sillä tavoin kuin hyvä tapa vaatii.</p><p>Teosta älköön muutettako tekijän kirjallista tai taiteellista arvoa tahi omalaatuisuutta loukkaavalla tavalla, älköönkä sitä myöskään saatettako yleisön saataviin tekijää sanotuin tavoin loukkaavassa muodossa tai yhteydessä.<br />
<p>Oikeudesta, joka tekijällä on tämän pykälän mukaan, hän voi sitovasti luopua vain mikäli kysymyksessä on laadultaan ja laajuudeltaan rajoitettu teoksen käyttäminen.</p><footer><cite><a href="https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1961/19610404#L1P2">TekL 1 Luku 3 §</a></cite></footer><br />
</blockquote><p>Siis: tekijällä on yksinoikeus teokseensa. Ilman lupaa teosta saa lainata soveltuvin osin vaikkapa arvostelutarkoituksessa tai yksityisessä käytössä. Kopiointi Ylen nuorisopalveluun ei liene kumpaakaan. Tekijä pitää mainita osapuilleen aina, kun se median puolesta on mahdollista.</p><p>Voi olla, että Ylellä on luvat kunnossa ja anonyymistä uutisoinnista on sovittu. Tällöin olisi toivottavaa, että asiasta olisi jokin maininta uutisen yhteydessä; <q>Vanhemmat eivät halua esiintyä nimellään.</q> olisi riittänyt – tosin päivityksen saaman suosion takia nimettömyys lienee aikaa sitten unohdettu vaihtoehto.</p><p>Päätellen Liekin vastauksesta ja siitä, että juttuun on jälkikäteen lisätty linkki Niinikosken FB-profiiliin, haiskahtaa pahasti siltä, että Ylen uutista tehdessä ei lupia juuri ole kyselty. <i>Hyvä tapa</i> on jotain ihan muuta kuin kopioida sisältöä ja viitata sen kirjoittajaan anonyyminä äitinä.</p><p><strong>P.S.</strong> Kuten <strong>Tiina Kinnunen</strong> Twitterissä mainitsi, julkisia ovat myös muun muassa Ylen ja Helsingin Sanomien artikkelit. Harvemmin silti näkee Yleisradion julkaisevan oman toimittajan nimissä HS:ssä ilmestyneitä juttuja.</p><p><strong>P.P.S.</strong> Helsingin Sanomat julkaisi viime kesänä lehdessään muun muassa <strong>Lasse Männistön</strong> <a href="/2014/06/somekuvia-mediassa.html">Instagram-kuvia</a>. Hesari tulkitsi tämän olevan sallittua sitaattioikeuden perusteella. Itse olen aavistuksen eri mieltä, mutta missään tapauksessa sitaattioikeus ei päde Kioskin uutiseen.</p>Sami Sundellhttp://www.blogger.com/profile/04623739098793916683noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-30451678.post-27880071309326179572015-05-19T18:57:00.000+03:002015-05-19T18:57:20.787+03:00Ateismi, feminismi ja julkisuuden kirot<p>Helsingin Sanomat julkaisi sunnuntainumerossaan artikkelin <a href="http://www.hs.fi/sunnuntai/a1431663970979?jako=1efc384eae9d057c83a5409f7cbc1674">kansanedustajien elämänkatsomuksista</a>. Ei kovin yllättäin suurin osa kuuluu kirkkoon, herätysliikkeisiin kuuluvia on muutamia eri puolueissa.</p><p>Omassa pienessä some-kuplassani näin useita kommentteja, joissa nostettiin esiin sekä ateistien vähäinen määrä (kokonaiset kolme kappaletta) että <strong>Juhana Vartiaisen</strong> (kok) luonnehdinta omasta katsomuksestaan:</p><blockquote><p><q>Olen epäuskonnollinen, moderni ihminen, jolla varmaankin taide on tullut pyhän paikalle. En usko jumalaan, mutta en tietenkään kutsuisi itseäni ateistiksi (ateismi on aktiivista epäuskoa kristinuskon suhteen ja kyseenalainen "oppi"). Ehkä tavanomaisilla luokitteluilla minua voisi kutsua välinpitämättömäksi agnostikoksi</q>, kirjoittaa kokoomuksen Juhana Vartiainen.</p></blockquote><p>Vartiaisen määritelmä ateismista särähti monen korvaan. Vartiainen ei kuitenkaan ole ainut näin ajatteleva: sama määritelmä tuli esiin myös vaikkapa Skepsis Ry:n Facebook-ryhmän keskustelussa (johon toki osallistui muitakin kuin skepsisläisiä), ja <a href="http://www.kielitoimistonsanakirja.fi/">Kielitoimiston sanakirjan</a> mukaan ateismi on <q>Jumalan t. jumalien olemassaolon kieltävä käsitys, jumalankieltäminen.</q> Suomessa tuo kiellettävä Jumala on perinteisesti tupannut olemaan kristillinen.</p><p>Ainakin kohtalainen osa ateisteista pitää vaikkapa Wikipedian <a href="http://fi.wikipedia.org/wiki/Ateismi">huomattavasti laimeampaa</a> määritelmää paremmin nykyateismiin sopivana. Julkisuuskuva ei kuitenkaan muodostu maan hiljaisista vaan esimerkiksi <strong>Richard Dawkinsin</strong> kaltaisten, hiukan räyhäkkäämpien hahmojen kautta.</p><p>Ja kyllä sitä samaa räyhäkkyyttä näkyy Suomessakin. Kun määritelmä jumalankieltäjästä torjutaan sillä perusteella, että olematonta ei voi kieltää, jää huomaamatta, että jumalan väittäminen olemattomaksi on juuri sitä <i>kieltämistä</i>. Se, että jumalien olemassaololle ei ole tieteellisiä todisteita, on merkityksetöntä, sillä kyse ei ole tieteestä. Tämän sivuuttaminen osoittaa juuri sitä ylimielisyyttä, mistä esim. Dawkinsia usein syytetään – aiheesta kirjoitettiin juuri muun muassa <a href="http://www.salon.com/2015/05/16/richard_dawkins_doesnt_give_a_damn_the_huge_mistake_hes_making_about_religion/">Salonissa</a>.</p><p>Omaa kieltään tästä ateismin julkisuusongelmasta kertoo Helsingin Sanomien juttukin. Artikkeli mitä ilmeisimmin tukeutuu kansanedustajien omiin luonnehdintoihin, ja näiden perusteella kolmen ateistin lisäksi <q>[u]skonnottomia löytyy enemmän, sillä moni vierastaa ateisti-sanaa</q>. Tämä siitä huolimatta, että uskonnottomuus sopii vallan mainiosti Wikipedian laveaan ateismin määritelmään.</p><h3>Feminismi ja tasa-arvo</h3><p>Viime perjantaina puolestaan <strong>Juhani Mykkänen</strong> kirjoitti Nyt.fi:ssä <a href="http://nyt.fi/a1305955309791">kolumnin</a>, jossa hän kaipaa sokeaa tasa-arvoliikettä. Mykkänen kuvaa, kuinka feministit ovat pitkälti tasa-arvon puolella, mutta hän kaipaa sanaa, joka ei ole niin latautunut.</p><p>Artikkelin kommenttiraidalla kerrotaan monella suulla Mykkäsen olevan väärässä: ei hän mitään uutta liikettä kaipaa vaan juuri sitä feminismiä, joka ihan oikeasti haluaa kaikkien tasa-arvoa.</p><p>Keskustelua tasa-arvosta ja feminismistä on käyty viime aikoina paljon, ja ihan aiheesta. <strong>Lotta Aarikan</strong> <a href="http://aarikanlotta.fi/miten-otaniemi-teki-ihmisesta-feministin/">kirjoitus</a> Otaniemen herrakerhoista (jota itsekin <a href="/2015/04/miehista-menoa.html">kommentoin</a>), <strong>Laura Kulmalan</strong> ja monien muiden <a href="http://blogit.image.fi/vesanlinja/onpas-likalla-natti-perse-ja-muita-tyoelaman-allottavyyksia/">kokemukset työelämästä</a>, <a href="https://sinikorpinen.wordpress.com/2015/05/13/thou-shalt-not-criticize-beer-or-hockey/">Koff-jupakka</a>... Tasa-arvon eteen pitää tehdä edelleen töitä ja naisasia kaipaa edistäjiä.</p><p>Omissa korvissani feminismin uudelleenmäärittely yleiseksi tasa-arvoliikkeeksi – tai tarkemmin, feministien nimeäminen yleisen tasa-arvon edistäjiksi – haiskahtaa kuitenkin vahvasti <a href="http://en.wikipedia.org/wiki/No_true_Scotsman">no true Scotsman</a> -tyyppiseltä argumentilta. Tosiasia on, että feminismin juuret ovat nimenomaan naisasiassa.</p><p>Eikä vain juuret. Tässä kohtaa Kielitoimisto ja Wikipedia ovat yhtä mieltä: sanakirjan mukaan feminismi on <q>naisen yhteiskunnallisen aseman parantamiseen ja sukupuoliroolien muuttamiseen tähtäävä radikaalinen liike, nais(asia)liike</q>, <a href="http://fi.wikipedia.org/wiki/Feminismi">Wikipedian</a> mukaan se pyrkii parantamaan naisten yhteiskunnallista asemaa. Vaikka unohdettaisiin sanakirjat, <a href="http://www.naisunioni.fi/">Naisasialiitto Unioni</a> kertoo olevansa feministinen järjestö – joka ei hyväksy miehiä jäseniksi. Vasemmistonaiset taas mainostivat itseään vaalien alla äärimmäisen sukupuolineutraalilla vaalilauseella <q>Äänestä feministiä – älä munaa!</q></p><p>Tarkoitukseni ei ole tällä millään tavoin väheksyä feminismin tasa-arvoaspektia ja useimpien feministien pyrkimystä kaikenlaiseen tasa-arvoon. Olen myös sitä mieltä, että feminismille on runsain mitoin tarvetta myös nimenomaan siinä naisiin keskittyvässä merkityksessä.</p><p>Vaan kuten ateismilla, myös feminismillä on julkisuuskuvaongelma. Vaikka se olisi jossain määrin vanhakantaisten mielikuvien ja vääristelevän miesasialiikkeen aikaansaama, ei mielikuva naisten etuja ajavasta liikkeestä katoa pelkästään tasa-arvoa toistamalla. Mielikuvan muuttamista hankaloittaa myös itse sanan sisältämä viittaus naissukupuoleen.</p><p>Kannatan lämpimästi sekä ateismin neutraalia lähestymiskulmaa että feminismin kaikille tavoiteltavaa tasa-arvoa. Sanojen merkitys ei kuitenkaan muutu pelkästään <q>liikkeen</q> sisäisellä päätöksellä. Sen paremmin ateismi kuin feminismikään ei ole yhtenäinen monoliitti; mitä enemmän modernit virtaukset näkyvät julkisuudessa, sitä vähemmän historian painolastikin julkisuuskuvaa häiritsee.</p><p><strong>P.S.</strong> Ateisteille ja feministeille on jossain määrin yhteistä myös se, että molemmat pyrkivät muuttamaan isojen kuvioiden ohella myös arkipäivän kohtaamisia. Naisasiarintamalla hyväksi esimerkiksi käy koffgate, uskonnottomien kohdalla näin toukokuussa on epäilemättä jälleen odotettavissa yksi kierros olkiukkoilua <a href="/2014/03/unohdetaan-suvivirsi.html">Suvivirren ympärillä</a>. Yhteistä näille on myös se, että nämä arkipäivän ongelmat pyritään <a href="http://yle.fi/uutiset/presidentti_niinisto_suvivirsi-kohusta_ei_ole_tainnut_olla_tarkeampaa_puhuttavaa/7271751">monin tavoin</a> <a href="http://yle.fi/uutiset/sanna_ukkola_mika_feminismissa_mattaa/8000486">trivialisoimaan</a>.</p><p><strong>P.P.S.</strong> Pitkälti samanlaisen kirjoituksen voisi muuten kirjoittaa vaikkapa puolueiden oma- ja julkisuuskuvien välisistä eroista. <strong>Tommi Uschanov</strong> itse asiassa kirjoittikin pari viikkoa sitten <a href="http://www.hs.fi/sunnuntai/a1431059263021?jako=05bea47aeea4dd945b558560d11883fe">vasemmistopuolueiden imago-ongelmasta</a>.</p>Sami Sundellhttp://www.blogger.com/profile/04623739098793916683noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-30451678.post-30261675509878681662015-05-03T14:16:00.002+03:002015-05-03T14:16:56.994+03:00Puolimatkassa jonnekin<style>
.post blockquote.highlight {
background: #F3F3F1;
margin: 0 20px;
padding: 10px 40px;
font: italic 1.2em Georgia, "Times New Roman", Times, serif;
}
.post blockquote.highlight p.attribute {
text-align: right;
font-size: 1.0em
}
</style><br />
<br />
<p>Facebookissa tuli vastaan <strong>Tapio Puolimatkan</strong> kirjoitus tasa-arvoisen avioliittolain turmiollisista vaikutuksista. Kyseessä on jo kuukauden vanha kirjoitus, ja ensin ajattelinkin ohjata ihmiset vain lukemaan <a href="http://paholaisen-asianajaja.blogspot.fi/2015/04/professori-puolimatka-ja-seksuaalinen.html">Paholaisen Asianajajan kirjoituksen aiheesta</a>. Vaan ehkä sittenkin sanon jotain. Lainaukset suoraan Puolimatkalta.</p><blockquote><p>Avioliittolaki määrittelee normin, jota yhteiskunnassa tavoitellaan.</p></blockquote><p>Määritteleekö? Tavoitellaanko? Avioliittojen määrä on laskenut 1970-luvun alusta asti lähes jatkuvasti, yhä useampi heteroparinkin lapsi syntyy avoliitossa. Avioliitto ei selvästikään ole enää mikään väistämätön etappi elämässä sen paremmin parien kuin lastenkaan kannalta. Entä miten tähän normiin vaikuttaa laki rekisteröidystä parisuhteesta, joka on jo voimassa? Normi ei muutu, jos liittoa kutsutaan eri nimellä?</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi8z5JlHZU1bIX0htDAG7Y0MzmbM5YyiDajp_GQnV7RMkjsMziHv13IrL-KF5ClrXGV1P24-FL92dLxD4bfRq0tcI59cInO09bYbzj4uwCEe6EYBl8EDXjgOOFfc4gS9RSmVx5U/s1600/lapsiperheet.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi8z5JlHZU1bIX0htDAG7Y0MzmbM5YyiDajp_GQnV7RMkjsMziHv13IrL-KF5ClrXGV1P24-FL92dLxD4bfRq0tcI59cInO09bYbzj4uwCEe6EYBl8EDXjgOOFfc4gS9RSmVx5U/s400/lapsiperheet.png" /></a><br />
<p style="font-size:80%">Lähde: <a href="http://www.tilastokeskus.fi/til/perh/2013/perh_2013_2014-05-23_tau_003_fi.html">Tilastokeskus</a></p></div><p>Vuonna 2013 40 % lapsiperheistä oli jotain muuta kuin avioliittoon tukeutuvia ydinperheitä. Puolimatkan kauhuksi lienee todennäköistä, että osassa avioliittoperheistäkään molemmat vanhemmat eivät ole lasten biologisia vanhempia.</p><blockquote><p>Kun avioliitto määritellään sukupuolineutraalisti homo- ja heteroseksuaalisen parisuhteen yhteisten nimittäjien pohjalta, avioliittolaista poistuu viesti, että seksuaalisuhde merkitsee sitoutumista suhteesta syntyvien lasten hoitamiseen.</p></blockquote><p>Ei siinä ole sellaista viestiä ollut tähänkään mennessä – tai ainakaan sitä ei ole noudatettu. Samalla, kun solmittujen avioliittojen määrä on laskenut, avioerojen määrä on kasvanut sieltä samaiselta 1970-luvulta. Miten tähän vaikuttaisi se, että avioliiton voisi solmia myös samaa sukupuolta olevat?</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgYaxDwXcRa5Ow02grIFnpMV1s_ji0cSPkIjWS5U8yjZ51tVWOIZBY7X-az0NKwx9Cjm9Mw7CjTlMVoqZl0ndIuSn6AYX8s1A8Vlqt0oS6nj6gvYnd1kBJkOX2PX4XbeKdzxiKO/s1600/ssaaty_2013_2014-04-17_tie_001_fi_001.gif" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgYaxDwXcRa5Ow02grIFnpMV1s_ji0cSPkIjWS5U8yjZ51tVWOIZBY7X-az0NKwx9Cjm9Mw7CjTlMVoqZl0ndIuSn6AYX8s1A8Vlqt0oS6nj6gvYnd1kBJkOX2PX4XbeKdzxiKO/s400/ssaaty_2013_2014-04-17_tie_001_fi_001.gif" /></a><br />
<p style="font-size:80%">Lähde: <a href="http://tilastokeskus.fi/til/ssaaty/2013/ssaaty_2013_2014-04-17_tie_001_fi.html">Tilastokeskus</a></p></div><p>Tässä yhteydessä haluaisin muistuttaa, että alkuvuodesta nähtiin TV:ssä ohjelma <a href="http://www.mtv.fi/ensitreffitalttarilla"><q>Ensitreffit alttarilla</q></a>. Voiko signaali sitoutumisesta enää paljon kevyemmäksi mennä, jos avioliiton solmiminen tuntemattoman kanssa sopii tositv-sarjan konseptiksi?</p><blockquote><p>Samaa sukupuolta olevien parien ei voida ajatella liittoa solmiessaan sitoutuvan hoitamaan perheeseen syntyviä lapsia, koska lapsia voi syntyä vain kolmannen osapuolen avulla. Tämä periaate siirtyy myös heteroseksuaalisiin liittoihin, koska ei voida ajatella yhden ja saman avioliiton sitovan pareja eri tavalla.</p></blockquote><p>Tässä ei yksinkertaisesti ole päätä eikä häntää. Miksei voi ajatella? Se, että Tapio Puolimatka on ilmeisen kykenemätön ymmärtämään, että homoseksuaali kykenisi muodostamaan pysyviä pari- ja kiintymyssuhteita, ei tarkoita, etteikö se olisi mahdollista.</p><p>Avioliittolaki sitoo tai on sitomatta kaikkia avioliiton solmivia täsmälleen samalla tavalla, siihen ei Puolimatkan mielikuvat oikeasta avioliitosta vaikuta. Entäpä lapsettomat heteroseksuaaliset liitot? Mitä Puolimatka ajattelee heteroparien adoptiosta? Vai ajatteleeko ylipäätään?</p><p>Vuonna 2013 muuten 4,4 prosenttia kaikista lapsista syntyi <a href="https://www.thl.fi/fi/tilastot/tilastot-aiheittain/seksuaali-ja-lisaantymisterveys/hedelmoityshoidot">hedelmöityshoitojen tuloksena</a>. Nämä 2 473 lasta ovat siis eläviä esimerkkejä niistä lapsista, jotka syntyivät vain kolmannen osapuolen avulla. Tilastotietoa en löytänyt, mutta näppituntumalla väittäisin, että suurin osa noista lapsista syntyi heterovanhemmille.</p><blockquote><p>Koska samaa sukupuolta olevien parien perheissä kasvavat lapset on aina erotettu joko biologisesta isästään tai äidistään, sukupuolineutraali avioliittolaki määrittelee isättömyyden tai äidittömyyden lapsen normaalitilaksi. [...]</p></blockquote><p>Avioliittolaki ei itse asiassa juurikaan määrittele: adoptio ei edellytä avioliittoa eikä avioliittolaki määrää adoptiosta. Tässä on kuitenkin yksi mutta: adoptiolain mukaan <a href="http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2012/20120022#L2P9">yhteisadoptio</a> on mahdollinen ainoastaan aviopuolisoille.</p><p>Toisin sanoen: tällä hetkellä vain heteroavioliitossa elävät voivat yhdessä adoptoida lapsen. Sen sijaan yksittäinen ihminen voi kyllä hakea adoptiota, ja tämä ihminen saa kaikin mokomin elää rekisteröidyssä parisuhteessa.</p><p>Niinpä Puolimatkan ja kumppaneiden halu estää tasa-arvoinen avioliittolaki tarkoittaa vain, että <i>homoperheeseen adoptoitu lapsi ei saa lain edessä kahta vanhempaa</i>, vaikka hänellä niitä käytännössä kaksi onkin. Niinpä mahdollisessa erotilanteessa, nykylain voimassa ollessa, homoperheen lapsen laillinen asema on heikompi kuin heteroperheen lapsen. Tasa-arvoinen avioliittolaki muuttaisi siis tilanteen myös lasten kannalta tasa-arvoisemmaksi.</p><p>Ylipäätään Puolimatka on tässä(kin) kahvilla. Lainataanpa tähän väliin adoptiolakia:</p><blockquote class="highlight"><h3>Adoption tarkoitus</h3><p>Adoption tarkoituksena on edistää lapsen parasta vahvistamalla lapsen ja vanhemman suhde adoptoitavan ja adoptionhakijan välille.</p><p class="attribute">Adoptiolaki 1 luku 1 §</p></blockquote><p>Ei adoptioita Suomessa tehdä siksi, että joku haluaa lapsen, vaan siksi, että joku lapsi tarvitsee vanhempaa. Prosessi on pitkä ja rankka, ja adoptiovanhemmaksi soveltuvuutta arvioidaan monin tavoin. Julkkisesimerkkinä <strong>Antti Kaikkosen</strong> ja <strong>Satu Taiveahon</strong> adoptioprosessi <a href="http://www.mtv.fi/viihde/muut/artikkeli/taiveahon-ja-kaikkosen-adoptio-peruuntui/2965436">peruuntui</a> Kaikkosen parin vuoden takaisen syytteen takia.</p><p>Biologisin keinoin lapsia hankittaessa vastaavaa soveltuvuusarviointia ei käsittääkseni ole.</p><p>Lisäksi Puolimatkan ajatus on jo lähtökohtaisesti kestämätön, sillä se käytännössä vetää yhtäläisyysmerkit vanhemmuuden ja biologisen isyyden tai äitiyden välille. Entäpä juridinen ja ennen kaikkea sosiaalinen ja emotionaalinen vanhemmuus? Uusperheen isä ei ole isä tai äiti äiti, vain veriside ratkaisee?</p><p>Miten tähän ajatukseen sopivat heteroperheiden adoptiot tai vieraita sukusoluja käyttävät hedelmöityshoidot? Pitäisikö nekin kieltää?</p><h3>Kasvatuksellinen näkökulma</h3><blockquote><p>Koska avioliittolaki määrittelee avioliittokäsityksen, uuden lain myötä koulujen seksuaaliopetus muuttuu niin, että se on sopusoinnussa uuden avioliittolain kanssa. Tästä seuraa, että päiväkodeissa ja kouluissa ei enää opeteta miehen ja naisen välistä avioliittokäsitystä, vaan samanarvoisena vaihtoehtona esitellään myös avioliitto samaa sukupuolta olevan kumppanin kanssa. Tämä voi hämmentää kehitysiässä olevaa nuorta ja johtaa hänet seksuaalisiin kokeiluihin, jotka ovat hänen seksuaalisen identiteettinsä kannalta hajottavia.</p></blockquote><p>Toivon sydämestäni, että missään koulussa ei opeteta ainoastaan <q>miehen ja naisen välistä avioliittokäsitystä</q> enää Herran vuonna 2015. Sillä oikeastihan Puolimatka ei puhu avioliitosta vaan <strong>seksistä</strong>. Kouluissa pitäisi antaa faktapohjaista tietoa, ja sen pitäisi tälläkin alalla olla todellisuutta, ei puritaanisia moraalikoodeja noudatteelevaa.</p><p>Tiedon antaminen erilaisista seksuaalisista mieltymyksistä tuskin rikkoo ketään. Hyvässä yhteisymmärryksessä tehdyt seksuaaliset kokeilut ovat pelkästään positiivinen asia.</p><p>Tiedättekö, mikä sen sijaan hajottaa seksuaalisen identiteetin? Niiden valtavirrasta poikkeavien mieltymyksien tukahduttaminen, heteromuottiin ahtautuminen ja auktoriteetin suunnalta tuleva pakottaminen ja syrjintä. Muun muassa <a href="http://en.wikipedia.org/wiki/Suicide_among_LGBT_youth">itsemurhat</a> ovat seksuaalivähemmistöissä muuta väestöä yleisempiä, ja yhtenä syynä pidetään nimenomaan valtaväestön homofobiaa ja syrjintää.</p><p>Psykologiliiton tieteellisen neuvottelukunnan puheenjohtaja, professori <strong>Jarl Wahlströmin</strong> <a href="http://psyli.fi/files/1591/Lausunto_eduskunnalle_avioliittolaista_tieteellisen_neuvottelukunnan_puheenjohtaja_Wahlstro_m">asiantuntijalausunnossa</a> (PDF) muuten todetaan, että tutkimusten perusteella homo- ja heteroseksuaalisten parisuhteiden välillä ei juuri ole eroja. Eroa ei ole myöskään vanhemmuustaidoissa, ja ainakin naispareista tehtyjen tutkimusten pohjalta Wahlström rohkenee lausua, että eroja heteroparien kasvattamiin lapsiin ei näytä olevan. Hyvä parisuhde on hyvä, huono huono, ja molemmat vaikuttavat lasten kasvatukseen ihan riippumatta siitä, minkä merkkiset pelivehkeet vanhemmilla on housuissa.</p><p>Kaiken kaikkiaan Puolimatkan ajatukset ovat jostain menneiltä ajoilta, jolloin kaikki ihmiset olivat heteroita, seksi tapahtui avioliitossa, ja sen ainoa tarkoitus oli lisääntyminen. Nykytiedon valossa mikään näistä ei pidä paikkaansa. Suomi ei yksinkertaisesti ole Puolimatkan ajatusmaailman mukainen avioliittoa ihannoiva heteroseksuaalinen monokulttuuri, ei se ole ollut sitä koskaan.</p><p><strong>P.S.</strong> Puolimatkan kirjoituksesta löytyy myös seuraava argumentti: <q>Siksi jotkut ranskalaiset homoseksuaalitkin vastustavat sukupuolineutraalia avioliittolakia.</q> No ohhoh ja yhden kerran, tämä löi nyt kerta kaikkiaan luun kurkkuun kaikille tasa-arvoisen avioliittolain kannattajille. Mikään ei ole parempi argumentti kuin vetoaminen tuntemattomien ryhmään kuuluvien yksityisajattelijoiden mielipiteisiin.</p><p><strong>P.P.S.</strong> Tasa-arvoista avioliittolakia muuten kannattivat muun muassa <a href="http://www.mll.fi/?x34302=20227726">Mannerheimin Lastensuojeluliitto</a>, <a href="http://lapsiasia.fi/tata-mielta/lausunnot-2/lausunnot-2014/lapsiasiavaltuutetun-lausunto-lakivaliokunnalle-avioliittolain-rekisteroidysta-parisuhteesta-annetun-lain-ja-transseksuaalin-sukupuolen-vahvistamisesta-annetun-lain-muuttamisesta/">Lapsiasiavaltuutettu</a> ja <a href="http://www.pelastakaalapset.fi/@Bin/1692194/Pelastakaa%20Lapset%20lausunto_090414.pdf">Pelastakaa Lapset ry</a> (PDF). Sami Sundellhttp://www.blogger.com/profile/04623739098793916683noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-30451678.post-61783873863952971932015-05-01T15:39:00.000+03:002015-05-01T15:39:31.171+03:00Lapsi ei kasva väkivallalla<p>Iltalehti uutisoi kuluneella viikolla, kuinka vitsalla lastaan lyönyt äiti sai tuomion pahoinpitelystä ja 620 euroa sakkoa. Samassa yhteydessä Iltalehti julkaisi myös kyselyn, jossa kysytään, saako lapselle antaa vitsaa.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjGkBN8BeXXX9khZFSNNMnI0lOJWz02mBkx1Sv1HRfncz2Pxq_nPM8KXfdntEyk4qYvYKGoZY0WH7blGlO1BXCG0TRCpHwxv0EaaS7g-rIT2UkC1X4L7Gg0T4zx_nDEFWZb2zvX/s1600/screenshot-www.iltalehti.fi+2015-05-01+13-09-26.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjGkBN8BeXXX9khZFSNNMnI0lOJWz02mBkx1Sv1HRfncz2Pxq_nPM8KXfdntEyk4qYvYKGoZY0WH7blGlO1BXCG0TRCpHwxv0EaaS7g-rIT2UkC1X4L7Gg0T4zx_nDEFWZb2zvX/s1600/screenshot-www.iltalehti.fi+2015-05-01+13-09-26.png" /></a></div><p>Lähdetäänpä heti kärkeen siitä, että koko kysely on vastenmielinen. Ei kyse ole mielipideasiasta: lapseen kohdistuva väkivalta on yksiselitteisesti <a href="http://fi.wikipedia.org/wiki/Kuritus#Kuritus_Suomen_lains.C3.A4.C3.A4d.C3.A4nn.C3.B6ss.C3.A4">lailla kielletty</a>, ja sen pitäisi olla sitä myös moraalisesti. Iltalehden kysely synnyttää mielikuvan, niin kuin asiasta olisi jotain keskusteltavaa.</p><p>Iltalehti tuntuu pitävän aihetta tärkeänä – juttua etsiessäni löysin Iltalehden keskustelufoorumilta lehden avaamia keskusteluita muun muassa otsikoilla:</p><ul> <li><q>Hyväksytkö lasten fyysisen kurittamisen?</q> (7.4.2012)</li>
<li><q>Sallitko luunapin käytön lapsen kasvattamisessa?</q> (13.11.2012)</li>
<li><q>Hyväksytkö lapsen ruumiillisen kurituksen?</q> (3.2.2013)</li>
<li><q>Missä menee lapsen kurituksen raja?</q> (29.4.2015)</li>
</ul><p>Omaa kieltään tästä suoraan sanoen vastenmielisestä <q>uutisoinnista</q> kertoo, että Iltalehti puhuu edelleen kurittamisesta, vaikka muun muassa Lastensuojelun keskusliitto, Poliisiammattikorkeakoulu ja Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos suosittelevat termiä <strong>kuritusväkivalta</strong> korostaakseen sitä, että kyse on ihan oikeasti väkivallasta.</p><p>Tämä ei tietenkään estä Iltalehteä poimimasta rusinoita pullasta myös toisella suunnalla. Lehti uutisoi myös, kuinka <q>ruumiillinen kuritus lisää lapsen aggressiivisuutta</q> (<a href="http://pediatrics.aappublications.org/content/early/2010/04/12/peds.2009-2678.abstract">lähde</a>), <q>lapsena lyödyillä on suurempi todennäköisyys mielisairauteen</q> (<a href="http://pediatrics.aappublications.org/content/130/2/184">lähde</a>), <q>lyöminen laskee lapsen älykkyyttä</q> (<a href="http://www.tandfonline.com/doi/abs/10.1080/10926770903035168">lähde</a>) ja kuinka <q>vanhemman hellyys ei poista fyysisen kurituksen tuhoja</q> (<a href="http://www.sciencedaily.com/releases/2015/03/150316165949.htm">lähde</a>). Kyse on haaskalehdestä, jota kenenkään ei pitäisi lukea.</p><p><strong>84 % kyselyyn vastanneista kannattaa lapsen pahoinpitelyä.</strong> Vaikka vastaajajoukko olisi vinoutunut kuinka luiskaotsaiseksi ja rystysiltään rupiseksi, tulos vetää hiljaiseksi. Se sai muun muassa <strong><a href="https://twitter.com/titmeister/status/593469451049279489">Arman</a> <a href="https://www.facebook.com/killarman/photos/a.650366064995946.1073741825.114513708581187/948391045193445/?type=1&theater">Alizadin</a></strong> hämmästelemään; tweetin ja Facebook-kuvan kommentit paljastavat, että ihmiset kehtaavat olla tätä mieltä myös omalla nimellään. Vitsalla läimimistä kannatti muun muassa <a href="https://www.facebook.com/Jouninkauppa/posts/10153298152012094">Jounin kauppa</a>, terkkuja vaan sinne pohjoiseen ja 1950-luvulle.</p><p>Aika monessa kommentissa tulee esiin henkilökohtainen kokemus: vanhemmat antoivat tarpeen vaatiessa luunappia, tukistivat ja välillä vilauttivat vähän remmiä pakaroille, ja Ihan Hyvä tuli. Varmaan monesta tuli, mutta kyse on enemmän jostain Tukholman syndrooman sukuisesta kognitiivisesta dissonanssista kuin mistään muusta: kun omat, rakastavat vanhemmat ovat väkivaltaa tehneet, syyn täytyy olla lapsessa itsessään ja vaikutusten positiivisia – eiväthän he sitä muuten tekisi.</p><p>Vaan kun ei. Aiheesta tehdyt tutkimukset – ja niitä riittää – ovat käytännössä yhtä mieltä siitä, että fyysisestä kurittamisesta ei seuraa mitään hyvää. Kuritusväkivallan uhri käyttää muita todennäköisemmin väkivaltaa myös lapsiinsa, ja kuritusväkivallan käyttäjällä on 11-kertainen todennäköisyys käyttää lapsiinsa myös vakavampaa väkivaltaa (<a href="http://www.uutistamo.fi/vakivalta-rikos-lapsen-kehitysta-vastaan/">lähde</a>). Vitsan, luunappien, tukistamisen jne. kuvaileminen ojentamiseksi tai kurittamiseksi lienee vain pyrkimys yhtenäistää omaa maailmankuvaa – harvan nykyihmisen ajatusmaailmaan kun sopii suoranainen lapseen kohdistuva väkivalta.</p><p>Ei tässä ole mitään kiisteltävää, ei tarvetta nettikyselyihin. Fyysisen väkivallan – tai jos niin halutaan, kuritusväkivallan – puolustajat ovat yksiselitteisesti väärässä.</p><h3>Kuka lasta lyö?</h3><p>Samalla, kun osa suomalaisista puolustaa verissä päin oikeutta lyödä lastaan, toisaalla mietitään, kuka lasta lyö. Muun muassa Hupparihörhö kirjoitti pysyvänsä mielellään <a href="http://suomenkuvalehti.fi/hupparihorho/kuplan-raja-menee-lasten-lyomisessa/?shared=561-b5593439-999">siinä kuplassa, jossa lapsia ei lyödä</a>. Hienoa.</p><p>Omaan silmääni osui eräässä keskusteluketjussa seuraavanlainen kommentti:</p><blockquote><p>Mikä ajaa aikuisen siihen tilanteeseen, että lasta pitää lyödä/tukistaa/luunapittaa? Mielestäni silloin mennään sieltä missä aitaa ei ole, kasvatuksellisessa mielessä. Jos ei riitä kärsivällisyyttä hoitaa asiaa lapsen kanssa keskustellen ja tilanteen selvittämiseen ilman väkivaltaa, ei kannata lisääntyä ollenkaan.</p></blockquote><p>Ilmeisesti kirjoittajalla on huono mielikuvitus, ei kokemusta lapsista, tai sitten hän vain on paljon minua parempi ihminen – ja koska kyseessä on perheellinen mies, kyse lienee joko ensimmäisestä tai viimeisestä.</p><p>Yhtäkkiä ajatellen väkivaltaan saattaa ajaa vaikkapa jatkuva väsymys, stressi, masennus, yksinäisyys, turhautuminen, kyvyttömyys kommunikointiin, yleinen äkkipikaisuus, lapsen ylivilkkaus... Kun negatiivisia ärsykkeitä tulee riittävästi, lopulta kuppi voi läikähtää nurin maltillisimmaltakin vanhemmalta. (Tietoisesti jätän huomiotta ne – juuri oppimaani kaunista lainasanaa käyttäen – ihmisperseet, jotka pitävät lyömistä oivana kasvatusmetodina).</p><p>Ei tietenkään pitäisi. Kyse on primitiivireaktiosta, jolla ei ole mitään kasvatuksellista funktiota. Vaan edelleen, jos jollakulla vanhemmalla ei ole tullut koskaan vastaan tilannetta, jossa väkivalta on läikähtänyt mielessä, kehotan ottamaan yhteyttä Vatikaaniin, jotta tietävät varata sädekehän.</p><p>Blogini lukijat saattavat tietää, että olen alle kaksivuotiaan pojan ylpeä isä. Poika on loistava paketti, kiistatta parasta elämässäni. Hän on vauhdikas, puhelias, lähes poikkeuksetta iloinen. Viihtyy minun seurassani, ja minä hänen, ja sama koskee epäilemättä vaimoani.</p><p>Toisaalta en ennen pojan syntymää voinut kuvitella, että lapsen iloisuus voi saada raivon partaalle. Vaan kun se iloinen puheliaisuus ja vilkkaus ajoittuu aamuneljään parin samanlaisen yön ja muutenkin huonosti nukutun viikon jälkeen, on vaikea suhtautua asiaan positiivisesti ja rakentavasti. Itkevää, väsynyttä ja kärttyisää lasta voi yrittää lohduttaa, iloista ja virkeää pitää vain sietää.</p><p>En ole koskaan lyönyt tai tukistanut poikaani, ja toivon, etten koskaan sellaista teekään. Ääntä olen korottanut, liikaa, ja sitäkin kadun, mutta fyysisen väkivallan kohdalla tuntisin epäonnistuneeni pahemman kerran ja pettäneeni niin omat arvoni kuin ennen kaikkea poikani. Ansaitsisin sakon ja enemmänkin.</p><p>En ole koskaan lyönyt tai tukistanut poikaani, olen kenties siis hyvien puolella, mutta voin kyllä kuvitella tilanteen, jossa se olisi mahdollista. Siksi en ole ihan niin innokas poistamaan ihmisiltä lisääntymislupia.</p><p><strong>P.S.</strong> Ei Iltalehti tietenkään julkaissut linkkejä tai edes kovin tarkkoja vihjeitä siitä, mihin tutkimuksiin heidän uutisissaan viitattiin. Kaivoin lähdelinkit aiheen ja päivämäärän perusteella.</p><p><strong>P.P.S.</strong> Väestöliitto on julkaissut kirjat <a href="http://www.vaestoliitto.fi/nettikauppa/vanhemmuus/?num=249778&upotusURI=/nettikauppa/vanhemmuus/&x198862=Select/Card">Äidin kielletyt tunteet</a> ja <a href="http://www.vaestoliitto.fi/nettikauppa/vanhemmuus/?num=773690&upotusURI=/nettikauppa/vanhemmuus/&x198862=Select/Card">Isyyden kielletyt tunteet</a>, joissa käsitellään muiden muassa myös aggressiota ja sitä herättäviä tunteita.</p>Sami Sundellhttp://www.blogger.com/profile/04623739098793916683noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-30451678.post-9402510289322406932015-04-30T20:50:00.001+03:002015-04-30T20:50:13.823+03:00Miehistä menoa<p><strong>Lotta Aarikka</strong> kirjoitti viime viikon lopulla, kuinka <a href="http://aarikanlotta.fi/miten-otaniemi-teki-ihmisesta-feministin/">Otaniemi teki hänestä feministin</a>. Aihetta seurasi <a href="http://aarikanlotta.fi/otaniemi-feministin-follow-up-myrsky-kylpyammeessa/">jatkokirjoitus</a>, Nyt-lehden <a href="http://nyt.fi/a1305950975834">haastattelu</a>, Iltalehden <a href="http://www.iltalehti.fi/uutiset/2015043019605785_uu.shtml">haastattelu</a>, Facebook-sivujen sulkeminen... Sitä normaalia, mitä nyt tällaisesta seuraa. <strong>Jaana Wessman</strong> kirjoitti aiheesta <a href="http://www.jaanawessman.fi/blog/ei-kiitos-vappulehte%C3%A4-olen-feministi">niin oivallisesti</a>, että ajattelin, ettei minun tarvitse.</p><p>Kun nyt olen seurannut aiheesta käytyä keskustelua, muutin mieleni.</p><p>Aloitetaan siis ilmeisesti olennaisimmalla. Hei! Olen <strong>Sami</strong>, 38-vuotias heteroseksuaali, valkoinen mies. Valmistuin TKK:lta diplomi-insinööriksi silloin, kun se vielä oli TKK. Olen siis <i>saletisti pätevä</i>.</p><p>Kyllä. Keskusteluissa on ihan oikeasti käytetty argumenttina sitä, että aiheesta valittajat eivät ole teekkareita eivätkä siten ymmärrä teknisen poikaporukan hienosyistä dynamiikkaa, jonka naiset peruuttamattomasti rikkoisivat.</p><p>Toinen yleinen argumentti on ollut, että miehet käyttäytyvät eri tavalla, kun on naisia läsnä. Tottahan se – mitä sitten? Pitääkö teekkariuden syvimmän ytimen todella olla pidäkkeetöntä hönöilyä? Oman muistikuvani ja teekkareiden maineen perusteella siihen ei tarvita naisilta suljettuja seuroja; itse asiassa hönöily onnistuu nuorilta miehiltä vallan mainiosti julkisella paikallakin, jopa ilman tupsulakkia.</p><p>Kukaan ei ole vaatinut kaiken miesporukalla tapahtuvan aktiviteetin lopettamista, ei liioin kaikkien yhdistysten avaamista kaikille. Nyt ei puhuta eräretkistä kavereiden kanssa, vaan kukin saa nostaa teltan pystyyn ihan kenen kanssa hyvältä tuntuu. Aiheena ovat kerhot, jotka ovat suhteellisen elimellinen osa teekkarikulttuuria ja erityisesti sen näkyvintä osaa, wapun viettoa. Ei ole aivan sama, miten ne toimivat ja miten niiden jäsenet käyttäytyvät; niiden toiminta luo ja vahvistaa osaltaan malleja sille, miten teekkareiden oletetaan toimivan. On sääli, jos siihen malliin kuuluu erottamattomasti ihmisten arvottaminen sukupuolen perusteella.</p><p>Jos taas kyse on siitä, että halutaan tehdä äijäjuttuja äijäporukassa, niin tervetuloa nykyaikaan: myös naiset tekevät äijäjuttuja. Jos touhu ei oikeasti kestä naisten katsetta, ei se kestä päivänvaloa ylipäätään.</p><p>Kuten joku saattaa aavistaa, minulla ei ole pienintäkään käsitystä, mitä Luolamiehet tai Sitsimiesliitto puuhaavat suljettujen ovien takana, ei oikeastaan edes siitä, mitä ne puuhaavat näkösällä. Ei se minua totta puhuen edes kiinnosta, ja voi hyvin olla, että ei kiinnosta useimpia naisiakaan. Ei se ole olennaista. Olennaista on, että minä voisin olla jäsen, naisilta se mahdollisuus on synnynnäisen ominaisuuden perusteella evätty. Jos kyseessä olisi ihonväri, tätä keskustelua ei käytäisi.</p><p>Kuka tahansa voi perustaa järjestön, <a href="https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1986/19860609#P9">laki</a> ei kiellä sukupuolta jäsenyyden perusteena, ja naisilla on omia kerhoja ja kuntosaleja. Kyllä. Naisasialiitto Unioni <a href="http://www.kansanuutiset.fi/uutiset/kotimaa/3142058/naisunionin-jasenyytta-ei-avattu-miehille">ei ota jäsenikseen miehiä</a>. Harmin paikka. Ei se tarkoita, etteikö asiasta voisi tai pitäisi keskustella ja etteikö tällaisten sukupuolen perusteella suljettujen kerhojen olemassaoloa ylipäätään voisi kyseenalaistaa.</p><p>Ennen kuin siirretään maali niihin naisten kerhoihin, kannattaa kuitenkin muistaa, että pörssiyhtiöiden johtajista 99 % <a href="http://www.hs.fi/talous/a1416364218465?jako=52c626dafa8b65a93c6ea1f48f78351c">on miehiä</a>. Pörssiyhtiöiden hallituspaikoista <a href="http://kauppakamari.fi/2015/04/29/naisten-osuus-porssiyhtioiden-hallituksissa-nousee-jalleen/">76 % on edelleen miehiä</a>. Puolueiden puheenjohtajat ovat lähes poikkeuksetta miehiä. Naiset puolestaan pistävät uransa hyllylle ja <a href="/2014/10/vanhemman-valinta.html">käyttävät 94 % vanhempainvapaista</a>.</p><p>Mikään näistä ei ole kiveen kirjoitettu pakko, mutta sukupuoliroolit ja kullekin sukupuolelle "sopivat" tehtävät on kirjoitettu niin syvälle kulttuurimme kudokseen, että ihmiset sukupuolesta riippumatta tuppaavat toimimaan niiden mukaan. Niin hieno yhteiskunta kuin meillä onkin, niin edistyneitä kuin ehkä maailman mittakaavalla olemmekin, olemme edelleen kaukana tasa-arvosta.</p><p>Yksi osa tätä kulttuurin kudelmaa on teekkariporukan puuhastelu, joka on näkyvimmillään juuri nyt, ja jonka keskiöön naiset eivät mahdu. Olisikohan oikeasti aika tuulettaa?</p><p><strong>P.S.</strong> Toistaiseksi keskustelu aiheesta on keskittynyt Otaniemeen. En varmasti tiedä, miten Tampereella Tamppia puuhaava Blebeijit toimii tänä päivänä. Ainut verkosta löytämäni maininta on <a href="http://ylioppilaslehti.fi/2009/04/vappulehdet-ovat-yha-poikakerhoja/">Ylioppilaslehden jutun kommenteissa</a> ja vuodelta 2009, ja sen mukaan naisia ei seuraan oteta. Samaisen lähteen mukaan lappeen Rannassa Hässiä julkaiseva <a href="http://www.powi.fi">Polytekninen Willimiesklubi</a> ottaa jäsenikseen myös naisia.</p><p><strong>P.P.S.</strong> Ehkä ihan aiheellisesti on myös kyselty, kuinka suuri mainittujen kerhojen vaikutus loppujen lopuksi on. En tiedä, mutta jos niiden kritisointi johtaa esimerkiksi Facebook-sivujen alasottoon, niin ilmeisesti ainakin jossain piireissä ne koetaan kovinkin puolustamisen arvoisiksi. Tämän päivän <a href="http://www.katsomo.fi/#!/jakso/33001003/huomenta-suomi/472564/vappubattlessa-tamppi-vs-apy?toista&alkaen=0h00m01s">Huomenta Suomessa</a> teekkareita muuten edustivat Tamppi ja Äpy.</p><p><strong>P.P.P.S.</strong> Ai niin. Keskustelussa on tullut esiin myös härskit puheet ja käytös, joka naisseurassa saattaisi johtaa syytöksiin esimerkiksi sovinismista. Jumaliste, jätkät, herätkää nyt jo! Missä maailmassa on ok oletus, että poikaporukalla tea bagging ja naista alistavat vitsit ovat automaattisesti hyväksyttyjä? Missä maailmassa niiden edes pitäisi olla sitä?</p><p>Seksuaalinen puuhastelu on ok, jos se tapahtuu kaikkien omasta tahdosta, ilman pakottamista tai ryhmän painetta. Koen olevani sen verran sinut oman seksuaalisuuteni kanssa, että voin varmasti sanoa, että siihen ei <i>missään seurassa</i> kuulu hikiset nyytit kasvoillani. Lähden siitä oletuksesta, että tätä eivät pyytämättä kaipaa myöskään kanssaveljeni tai -sisareni.</p><p>Jos tuntuu siltä, että käytös saattaa johtaa syytöksiin tai jopa syytteisiin, ei ongelma ole naiset. Ongelma olette te.</p>Sami Sundellhttp://www.blogger.com/profile/04623739098793916683noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-30451678.post-31578127108863640062015-04-27T17:16:00.000+03:002015-04-27T17:16:35.383+03:00Edustava otos<p>Helsingin Sanomat uutisoi tänään näyttävästi, kuinka <a href="http://www.hs.fi/talous/a1430018785246?jako=61ec8043a490935fc11e79499a75caaf">Viroon muuttaminen kannattaa</a>: elämä on makeaa, baarit halpoja, ympäristö täynnä pöhinää. Elinkustannukset ovat Suomea matalammat, joten rahaa riittää.</p><p>Omaan silmääni kuitenkin tarttui seuraava lause:</p><blockquote><p>Otos on edustava, sillä liki 300 kyselyyn vastannutta suomalaista muodostavat vajaat viisi prosenttia noin 6 300:sta virallisesti Virossa asuvasta Suomen kansalaisesta.</p></blockquote><p>Niinkö?</p><h3>Ketkä tutkimukseen vastasivat</h3><p>Jos halutaan saada aidosti edustava kysely, siihen liittyy muutakin kuin osanottajien määrä. Kyselyn pitäisi olla myös koostumuksen osalta kohderyhmäänsä edustava. Esimerkiksi Ylen puoluekannatusmittauksiin käytetty Taloustutkimuksen <a href="http://www.taloustutkimus.fi/tuotteet_ja_palvelut/tiedonkeruuratkaisut_ja_monitila/omnibus-ja-telebus-haastattelut-/telebus-yksityiskohtaiset-tiedot/">Telebus-palvelu</a> antaa vihjeitä siitä, miten homma toimii, kun tutkimusryhmänä on koko väestö.</p><p>Helsingin Sanomien faktalaatikon mukaan uutisen pohjana oleva kysely tehtiin verkkokyselynä, josta levitettiin tietoa:</p><ul><li>Suomalais-virolaisen liikemiesyhdistyksen FECC:n kautta.</li>
<li><q>Laajalle yksityiselle sähköpostirekisterille.</q></li>
<li>Vironsuomalaisten Facebook-sivustolla.</li>
<li>Suomenkielisessä SSS-radiossa.</li>
<li>Satamissa jaettavassa Baltic Guide -ilmaisjakelulehdessä.</li>
</ul><p>Verkkokysely rajaa jo lähtökohtaisesti osan vastaajista pois. Entä edustaako FECC oikeasti tyypillistä Viroon muuttavaa suomalaista? Keitä sähköpostirekisteriin kuuluu? Kuuntelevatko vironsuomalaiset massoina SSS-radiota? Lukevatko he oikeasti sataman ilmaisjakelulehteä? Onko mainittu Facebook-sivusto siis <a href="https://www.facebook.com/groups/539676422750499/">Vironsuomalaiset</a>, jossa tätä kirjoittaessa on 698 jäsentä?</p><p>Ketkä kyselyyn vastasivat? Lehdistötiedotteen yhteydessä julkaistun <a href="https://www.sttinfo.fi/data/attachments/00309/f71526bb-e119-4672-95c3-877325c3f385.pdf">tiivistelmän</a> (PDF) mukaan <q>287 20–70 -vuotiasta, Virossa asuvaa suomalaista</q>. Kyseessä on suhteellisen erikoistunut porukka, kuten HS:kin kertoo:</p><blockquote><p>Vironsuomalaisten tyytyväisyyttä selittää osin vastaajien ammatillinen asema: Enemmistö työskentelee johtajina (38 prosenttia) tai asiantuntijoina (28 prosenttia). Kolmannes on yrittäjiä. Tietotekniikka ja kaupan ala työllistivät monia.</p></blockquote><p>Rasti seinään: Viroon muuttanut pomohko, ilmeisen hyvin toimeentuleva henkilö on tyytyväinen oloonsa ja ilmaisee sen liikemiesyhdistyksen mainostamassa verkkokyselyssä.</p><p>Entäpä ne, joilla Viron bisnekset eivät menneet aivan putkeen? Tavoittiko kysely sellaisia henkilöitä, jotka asuivat Virossa mutta päätyivät palaamaan syystä tai toisesta Suomeen? Yritettiinkö edes? Onko sellaisia?</p><p>Jutun kannalta ehkä olennaisinta onkin faktalaatikon kaksi viimeistä kohtaa:</p><blockquote><p>Viestintätoimisto Wolfcom Oy:n toteuttaman kyselyn tilasi Viron elinkeinoelämän edistämissäätiö EAS.</p><p>Tarkoitus on kannustaa suomalaisia etsimään uusia työmahdollisuuksia myös Virosta.</p></blockquote><p>Kyse on siis käytännössä Viron valtion mainoksesta, jolla pyritään saamaan maahan työllistäjiä, työntekijöitä ja veronmaksajia. Ja mikäs siinä, Viro saattaa ainakin tietylle kansanosalle olla vallan erinomainen paikka olla ja elää. Kyselystä annettujen tietojen perusteella vastaajat eivät kuitenkaan taida edustaa Virossa asuvia suomalaisia eivätkä varsinkaan Helsingin Sanomien lukijoita.</p><p><strong>P.S.</strong> Voi olla, että kysely on tehty todella taitavasti, vastaajakunta on vakioitu täsmäämään niiden 6 300 Virossa asuvan suomalaisen profiiliin. Voi olla, että myös paluumuuttajat on otettu kyselyssä huomioon. Mikään aiheesta toistaiseksi julkaistu uutinen (joita on julkaissut esim. <a href="http://www.verkkouutiset.fi/kotimaa/viro%20muuttaneet%20suomalaiset-35248">Verkkouutiset</a>, <a href="http://www.kauppalehti.fi/uutiset/kyselytutkimus-suomalaiset-tyytyvaisia-tyooloihinsa-virossa/FGC4EcCq">Kauppalehti</a> ja <a href="http://www.talouselama.fi/uutiset/enemmisto+virossa+tyoskentelevista+suomalaista+taalla+palkasta+jaa+enemman+kateen/a2303373">Talouselämä</a>) ei kuitenkaan viittaa tähän suuntaan. Hiukan kiusallisempaa on, että missään uutisessa asiaan ei edes suuremmin kiinnitetä huomiota.</p><p><strong>P.P.S.</strong> Kyselyn mukaan kaksi prosenttia vastaajista ei suosittele Viroon muuttamista. Kaksi prosenttia vastaajista on työttömiä. Sattumaa? Voi hyvinkin olla, erityisesti kun kaksi prosenttia tarkoittaa siis noin kuutta vastaajaa.</p><p><strong>P.P.P.S.</strong> Siitä vuolaasta virrasta suomalaisia, joka jatkuvasti muuttaa Suomenlahden eteläpuolelle: jos nyt oikein <a href="http://193.166.171.75/Database/StatFin/vrm/muutl/muutl_fi.asp">Tilastokeskuksen taulukoita</a> tulkitsen, vuonna 2013 Viroon muuttaneita suomalaisia oli noin 350. Virosta takaisin Suomeen puolestaan muutti 250 suomalaista. Aivovuodosta on ehkä syytä olla jossain määrin huolissaan, mutta ei tämä maa ihan vielä tyhjene.</p>Sami Sundellhttp://www.blogger.com/profile/04623739098793916683noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-30451678.post-45976444170087157812015-04-24T18:07:00.000+03:002015-04-24T18:34:44.406+03:00Äänivyöryllä oppositioon<p>Helsingin Sanomat <a href="http://www.hs.fi/kotimaa/a1429775007799?jako=fb31e9d5debf561e65a062ef80442d74">kuunteli tarkalla korvalla</a> SDP:n päättäjiä, ja lopputulos on ilmeisesti selvä: puolueen johdossa on runsain mitoin halua hiipiä oppositioon.</p><p>Eikä siinä mitään. Keneltäkään on tuskin unohtunut, että SDP:n <strong>Kari Rajamäki</strong> <a href="http://ajatuskuvia.blogspot.com/2015/03/mista-toimiva-eduskunta.html"><q>kaatoi</q></a> hallituksen hyväksymän lakialoitteen, ilmeisesti vieläpä <a href="http://faktabaari.fi/fakta/rajamaki-lakiesitys-olisi-tarjonnut-ilmaiset-hiv-hoidot-venalaisille/">valheellisin perustein</a>. Ehkä hallitustyöskentelyä olisi siinä mielessä syytä harjoitella hetki ihan omalla porukalla.</p><p>Oppositiohalukkuuden kaikki perustelut eivät kuitenkaan oikein pidä vettä:</p><blockquote><p><q>Elämme demokratiassa, joten vaalien tulosta pitää kunnioittaa</q>, sanoo puoluevaltuuston jäsen <strong>Miikka Lönnqvist</strong> Sdp:n Hämeen-piiristä.</p><p><q>Vaikka tarjottaisiin hallitusohjelmassa mansikoita ja kermavaahtoa, sinne ei tällä vaalituloksella pidä mennä</q>, sanoo puoluevaltuutettu Jouni Martiskin Pohjois-Karjalasta.</p></blockquote><p>Taisin olla pois siitä kansanäänestyksestä, jossa päätettiin SDP:n hallitukseen menosta.</p><p>Katsos, <strong>Miikka</strong>, kun nythän on niin, että vaaleissa äänestäjä riipustaa lippuun oman suosikkinsa numeron, ja edustuksellisessa demokratiassa kansan valta loppuu aika tarkkaan siihen. Vaalien tulosta kunnioitetaan parhaiten siten, että pyritään sen jälkeen edustamaan kansaa ja omaa äänestäjäkuntaa parhaalla mahdollisella tavalla.</p><p>Entä tiedätkö, <strong>Jouni</strong>, millaisella vaalituloksella ei mennä hallitukseen? Sellaisella, jonka esimerkiksi Piraattipuolue (0,8 %), Itsenäisyyspuolue (0,4 %) tai Köyhien asialla -puolue (0,0 %) sai.</p><p>SDP sen sijaan on valtakunnan neljänneksi suurin puolue 16,5 % ääniosuudella. Onhan se toki 2,6 % vähemmän kuin edellisellä kerralla, mikä puolestaan oli 2,3 % vähemmän kuin sitä edellisellä. Keskustan vuoden 2011 kaltaisesta vapaasta pudotuksesta (-6,5 % ja 16 edustajapaikkaa) ei kuitenkaan puhuta; itse näkisin, että hidas vajoaminen viittaa ennemmin siihen, että juuri nyt puolueen sanoma ei vain kiinnosta.</p><p>Lisäperspektiiviä saa muista puolueista. Vihreät nousivat vaalivoittoon 8,5 % kannatuksella ja 15 edustajapaikalla; sen suosio nyt, kukkeimmillaan, on siis noin puolet SDP:stä. Ääniosuuslogiikalla kristillisdemokraattien (3,5 %) tai RKP:n (4,9 %) ei ikinä pitäisi olla hallituksessa. Jos taas oppositiopaikan peruste on kannatuksen lasku, niin hallituksessa nähdään ainoina nousijoina Keskusta, Vihreät ja RKP.</p><p>Puolueen varapuheenjohtajat <strong>Sanna Marin</strong> ja <strong>Krista Kiuru</strong> kannattavat hekin oppositioon menoa. Marin oli koko Pirkanmaan äänikuningatar (10 911 ääntä). Kiuru jäi Satakunnassa kolmanneksi (7 561 ääntä) – edelle nimittäin ehti toinen SDP:n edustaja <strong>Kristiina Salonen</strong> (9 560 ääntä) sekä perussuomalaisten <strong>Laura Huhtasaari</strong> (9 259 ääntä). Ovatko nämä lukemat tosiaan signaaleja oppositiopolitiikan kaipuusta?</p><p>Totuus oppositioon haikailulle taitaakin löytyä hiukan raadollisesta suunnasta, kuten toiset kommentit paljastavat:</p><blockquote><p><q>Ei kannattaisi mennä hallitukseen kyykyttämään huono-osaisia</q>, sanoo puoluevaltuuston jäsen <strong>Irma Marttila</strong> Helsingin piiristä.</p><p><q>Omalle kannattajakunnalle voi tulla kylmää kyytiä hallituksessa</q>, pohtii Hämeen piirin puheenjohtaja <strong>Jouni Mäkelä</strong>.</p></blockquote><p>SDP:ssä siis arvioidaan, että hallituksessa täytyisi tehdä ikäviä päätöksiä, jotka osuisivat kipeästi myös omaan kannattajakuntaan. Parempi siis jäädä huutelemaan oppositioon ja toivoa, että Joku Muu korjaa taloustilanteen, mielellään tietysti ennen seuraavia vaaleja.</p><p>Saattaa hyvin olla, että uudessa eduskunnassa SDP istuu oppositiossa – sitä itse <a href="http://ajatuskuvia.blogspot.com/2015/04/vaalitulos-on-puoliksi-taynna.html">veikkailin alkuviikosta</a>. Syynä ei kuitenkaan ole äänestäjät vaan ihan puolue itse.</p><p><strong>P.S.</strong> Tiedättekö, miten vaalien tulosta puolestaan ei kunnioiteta? Esimerkiksi siten, että asetutaan ehdolle ja <a href="http://www.hs.fi/politiikka/a1429675184672?jako=87a94fa47a85449bc83ae2da5ca2a82d">jätetään paikka sitten jäähylle</a>. Vaikka ei tuossa mitään yllättävää ole, <strong>Paavo Väyrystä</strong> (kesk) äänestäneet kyllä tiesivät täsmälleen, mitä saavat.</p><p><strong>Edit (24.4.2015 18:30):</strong> Helsingin Sanomat on julkaissut uutiseensa <a href="http://www.hs.fi/politiikka/a1429839175932?jako=87a85739c2b6a9c9e0048bb5a8fd5ed5">oikaisun</a>, jonka mukaan Kiuru on lieventänyt lausuntojaan ja Marin vain pitää oppositiota mahdollisena. Pahoittelen käpyä, erehdyin luottamaan sanomalehteen.</p>Sami Sundellhttp://www.blogger.com/profile/04623739098793916683noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-30451678.post-62369415515034454122015-04-20T23:31:00.000+03:002015-04-20T23:31:35.346+03:00Maahanmuuttajataustaisia edustajia<p>Ylen vaalivalvojaisissa haastateltiin tuoreeltaan eilen <a href="http://yle.fi/uutiset/sunnuntai_1942015/7939635">Suomen ensimmäistä maahanmuuttajataustaista kansanedustajaa</a>, <strong>Nasima Razmyaria</strong> (sd). Helsingin Sanomat ehtivät seuraavaan aaltoon ja kertoivat, kuinka eduskuntaan nousee <a href="http://www.hs.fi/hstv/eduskuntavaalit2015/Kaksi+maahanmuuttajaa+nousee+eduskuntaan/v1429493843861">ensimmäistä kertaa maahanmuuttajataustaisia edustajia</a>, ja oikein kaksin kappalein; tähän lähetykseen ehti mukaan myös <strong>Ozan Yanar</strong> (vihr).</p><p>Muistatteko vuoden 2007 Ahvenanmaan kansanedustajan, nyt rannalle jääneen <strong>Elisabeth Nauclérin</strong>? <a href="http://fi.wikipedia.org/wiki/Elisabeth_Naucl%C3%A9r">Nauclér</a> on syntynyt Ruotsissa, hänen isänsä on ruotsalainen ja äiti norjalainen.</p><p>Ai ei. Entäpä <strong>Hella Wuolijoki</strong>? <a href="http://fi.wikipedia.org/wiki/Hella_Wuolijoki">Wuolijoki</a> syntyi Virossa ja toimi kansanedustajana 1946–1947. Tai mennäänkö vielä pidemmälle? <strong>Kaisa Kyläkoski</strong> ehdottaa <a href="http://sukututkijanloppuvuosi.blogspot.fi/2015/02/ensimmainen-mamu-kansanedustaja.html">blogissaan</a> ensimmäiseksi maahanmuuttajataustaiseksi kansanedustajaksi <strong>Mauritz Hallbergia</strong>, joka oli syntynyt Ruotsissa ja toimi kansanedustajana 1910–1911.</p><p>Ehkä kyse on pakolaistaustasta; Yanar tosin ei taida sopia tähän määritelmään, eikä Razmyar hänkään diplomaatin tyttärenä ole aivan tyypillisin pakolainen, mutta hänet on kuitenkin valittu <a href="http://www.pakolaisapu.fi/fi/tietoa/uutiset/kotimaa/jaerjestoehautomo/item/326.html">vuoden pakolaisnaiseksi 2010</a>. Tosin tällöinkin <i>ensimmäisen</i> tittelistä kisaisi suhteellisen vahvoilla meriiteillä esimerkiksi <strong>Jutta Zilliacus</strong> (rkp); vaikka <a href="http://fi.wikipedia.org/wiki/Jutta_Zilliacus">Zilliacus</a> on syntynyt Suomessa, hänen virolaiset vanhempansa pakenivat tänne Venäjän vallankumousta.</p><p>Eihän tämä tietenkään ole turhan tarkkaa, mutta ehkä aavistuksen verran häiritsee, että viestimissä viskotaan huoletta sanaa, jota ei ole sen tarkemmin määritelty eikä faktoja tarkastettu. Ei nimittäin tarvita kovin kummoisia Google-taitoja, jotta löytää vaikkapa <strong>Kari Haakanan</strong> <a href="http://www.karihaakana.net/arkistot/2007/03/abdulla_ei_olisi_ollut_ensimma.html">blogikirjoituksen</a> vuoden 2007 vaaleista, jolloin <strong>Zahra Abdulla</strong> (vihr) melkein pääsi (virheellisesti) ensimmäiseksi maahanmuuttajataustaiseksi kansanedustajaksi. Kommenteissa huomautetaan myös, että esimerkiksi <strong>Ben Zyskowiczin</strong> (kok) isä oli puolalainen, joten häntäkin voisi hyvin kuvailla <i>maahanmuuttajataustaiseksi</i>. Toisessa kommentissa Abdulla täydennetään lähes ensimmäiseksi tummaihoiseksi kansanedustajaksi. Tämän määreen täytti sittemmin <strong>Jani Toivola</strong> (vihr), joten siihenkään ei nyt valitun parivaljakon kohdalla viitata.</p><p>Mistä tässä siis todellisuudessa puhutaan? <q>Ulkomailla ulkomaisille vanhemmille syntynyt, valtaväestöstä poikkeavaa etnistä ryhmää edustava henkilö</q> ei varsinaisesti solju kieleltä, mutta sen lyhentäminen <q>maahanmuuttajataustaiseksi</q> on yksiselitteisesti virheellistä. Tämä virheellinen uutisointi puolestaan saa esimerkiksi filosofi <strong>Timo Airaksisen</strong> <a href="http://yle.fi/uutiset/filosofi_timo_airaksinen_vaalivoittajien_uskonnollisuutta_ei_ole_nostettu_esiin/7941844">tuntemaan häpeää</a>, aiheetta.</p><p>Mitäpä jos jätettäisiin siis ennätystehtailut muihin yhteyksiin ja oltaisiin tyytyväisiä siihen, että Helsingin seudulta saatiin eduskuntaan kaksi uutta, nuorta ja innokasta kansanedustajaa.</p><p><strong>P.S.</strong> Vakavasti ottaen, totta kai eduskuntaan kaivataan vähemmistöjen edustajia. Vaan ei kai noita uutisia ihan mahdotonta olisi kirjoittaa ilman, että sosiaalisen median täytyy toimia faktantarkistajana.</p>Sami Sundellhttp://www.blogger.com/profile/04623739098793916683noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-30451678.post-92175728053390996292015-04-20T17:23:00.000+03:002015-04-20T17:23:56.713+03:00Vaalilasi on puoliksi täynnä<p>Eduskuntavaalit on käyty, ja uuteen kauteen lähdetään odotetusti keskustan johdolla. Voitto ei ollut aivan niin veretseisauttava kuin kannatuskyselyt lupasivat, mutta kuitenkin riittävä varmistamaan puolueen paikan pääministeripuolueena. <strong>Juha Sipilän</strong> yli 30 000 henkilökohtaisen äänen vaalikuninkuus vain vahvistaa miehen mandaattia.</p><p>Puoluekannatuskyselyt olivat väärässä myös toisessa suhteessa: perussuomalaisten gallupeissa näkynyt lievä alamäki paljastui niin lieväksi, että 1,4 prosenttiyksikön pudotus edellisistä vaaleista nosti puolueen kakkossijalle.</p><p>Omassa sosiaalisen median kuplassani vaalitulos näytti aiheuttavan lähes samanlaisen maansurun kuin perussuomalaisten jytky neljä vuotta sitten. Itse pidän tulosta ehkä parhaana saavutettavissa olevana. Jos nyt oikeasti katsotaan meikäläistä puoluekenttää, <i>olisiko parempaa tulosta ollut realistisesti edes saavutettavissa?</i></p><p>Keskustan, perussuomalaisten ja kokoomuksen kärkikolmikko lupaa ehkä jonkinlaista voittoa konservatismille, mutta katsotaanpa asiaa positiivisesti:</p><ul><li>Edellisen vaalikauden puuhastelusta maksettiin: sekä kokoomuksen että SDP:n kannatus laski, ansaitusti. Yllättävää on lähinnä se, että kumpikin selvisi vaalikaudesta näinkin vähillä vammoilla.</li>
<li>Puuhastelusta aivan varmasti myös opittiin: tulevaa hallitusta tuskin kootaan kahden suuren puolueen ympärille. Nykytilanteessa se ei riitä.</li>
<li>... Ja se ei riitä, koska keskustan voitto ei ollut niin suuri, että se voisi sanella vapaasti ehtonsa. Keskusta tarvitsee vetoapua muilta isoilta puolueilta ja tietää sen.</li>
<li>Kolmen suuren hallitus tarkoittaa, että yksi häviäjistä istuu hallituksessa. Se on tietysti tavallaan ikävää, mutta ei millään tasolla oikeusmurha. Pelkkien voittajien muodostama hallitus (kesk, rkp, vihr) tuskin 73 paikallaan kauan seisoisi.</li>
<li>Vasemmistopuolueiden vaalitappio antaa paremmat eväät yhtenäisen hallituksen muodostamiseen. Tämä epäilemättä aiheuttaa hammasten kiristystä, mutta toisaalta se helpottaa tarpeellisten päätösten tekemistä. Hallituksen toimintakyky lienee aika korkealla tärkeysjärjestyksessä, kun neuvotteluihin ryhdytään, ja varsin aiheellisesti.</li>
<li>Sipilä nousi kannatusmittausten kärkeen pitkälti sillä, että hän ei juurikaan ottanut kantaa oikeastaan mihinkään. Äänestäjän kannalta tämä on ikävää, mutta vaalien jälkeen se on valtti: suurimman puolueen puheenjohtaja ei ole rakentanut omilla puheillaan vastakkainasettelua, joka estäisi toimivan hallituksen muodostamisen.</li>
<li>Perussuomalaisten kakkossija vakiinnuttaa sen aseman suurena puolueena ja toisaalta tarkoittaa, että nyt on sen aika nousta hallitusvastuuseen. Edellisellä kierroksella siitä vielä luistettiin, nyt siihen ei ole enää varaa.</li>
</ul><p>Voisiko enempää edes toivoa?</p><h3>Salkkuja jakelemassa</h3><p>Jos nyt pitää lähteä veikkaamaan, uusi hallitus muodostetaan keskustan, perussuomalaisten ja kokoomuksen voimin. Pieniä puolueita saattaa tulla kylkeen, mutta ne eivät ole välttämättömiä eivätkä kaikilta osin edes toivottavia. Jo kolmella suurella tuloksena olisi 124 paikkaa ja reilusti edellisen hallituksen loppuvaiheita tukevampi enemmistö.</p><p>Näillä eväillä saataisiin myös aika kivasti asiansa osaavia ministereitä hallitukseen. Miettikääpä vaikka näitä:</p><ul><li><strong>Alexander Stubb</strong> (kok) hyppäisi takaisin ulkoministeriöön, vähintäänkin ulkomaankauppaministeriksi. Kova verkostoituja pääsisi jälleen edustamaan Suomea ulkomailla ja vähentämään kansakunnan keulakuvana patsastelua.</li>
<li><strong>Jussi Niinistö</strong> (ps) puolustusministeriksi. Niinistö on jo toiminut puolustusvaliokunnan puheenjohtajana, MPKK-tausta ei ainakaan heikennä uskottavuutta.</li>
<li><strong>Juhana Vartiainen</strong> (kok) valtiovarainministerinä olisi aidosti kova luu. Hänen mielipiteistään ei välttämättä pidetä, mutta se ei tarkoita, että hän olisi väärässä.</li>
<li><strong>Anne Berner</strong> (kesk) on hankkinut kannuksensa yrityselämässä ja hallitusammattilaisena. Työ- ja elinkeinoministeriössä olisi luultavasti käyttöä hänen kaltaisensa henkilön osaamiselle. Toista salkkua kantamaan voitaisiin nostaa vaikkapa <strong>Jari Lindström</strong> (ps), jolloin myös työmiehen ääni pääsisi kuuluviin.</li>
</ul><p>Onhan tuoksessa toki negatiivisiakin puolia. Tässä hallituksessa esimerkiksi tasa-arvoinen avioliittolaki olisi vastatuulessa. Toisaalta on hyvä jälleen muistaa politiikan realiteetit: <strong>niin se oli edellisessäkin hallituksessa</strong>. Samojen realiteettien perusteella on vaikea uskoa, että mikään hallitus avaisi kansalaisaloitteella alkunsa saanutta ja kertaalleen hyväksyttyä lakia uudestaan. Translakia ei ehkä käsitellä, mutta olisiko sitä käsitellyt mikään muukaan odotettavissa ollut hallitus?</p><p>Samoin ympäristöasioissa on odotettavissa lievää takapakkia: jatkossa edetään entistä tiukemmin (maa-)talous ja työpaikat edellä, jolloin ympäristön nouseminen kärkiasioiden joukkoon edellyttäisi vahvaa taloudellista tulokulmaa. Haluttaessa sellainen löytyisi vaikkapa cleantechista, mutta suhteellisen sisällötön hypesana tuskin vakuuttaa sen paremmin poliitikkoja kuin kansaakaan.</p><p>Ympäristöasioita ja ylipäätään hallituksen tasapainoa voisi parantaa ottamalla hallitukseen mukaan myös vihreät. Perusteitakin olisi – keskustan ohella kyseessä on vaalien selkein voittaja – mutta tietoinen profiloituminen perussuomalaisten vastavoimaksi tekee tässä kohtaa hallaa, eikä edellisestä hallituksesta ulos marssiminen paranna tilannetta. Niin mielelläni kuin näkisinkin <strong>Jyrki Kasvin</strong> tietoyhteiskuntaministerinä ja <strong>Ville Niinistön</strong> luonnonvaraministerinä, toiveeni lienee turha.</p><p>Vaalituloksen kauhistelun sijaan kannattaa siis ottaa ilo sieltä, mistä se on saatavilla. Keskustan ja perussuomalaisten nousuun ja toisaalta vasemmiston laskuun on syynsä. Viholliskuvien kehittelyn sijaan kannattaa ennemmin miettiä, mikä oman maailmankuvan mukaisessa politiikassa on mennyt pieleen, jos se ei suurta yleisöä houkuttele.</p><p><strong>P.S.</strong> Eri hallitusvaihtoehtoja voi mallailla vaikkapa Helsingin Sanomien <a href="http://www.hs.fi/politiikka/a1305947984162?jako=38b9c2aefcd18fb8b6dff07d880c09d1">tulospalvelussa</a>. Samalla saa myös hiukan näkymää mahdollisten hallituspuolueiden ajatuksiin vaalikonekysymysten vinkkelistä.</p><p><strong>P.P.S.</strong> Ehdottamassani hallituspohjassa on myös negatiivisia puolia, joista merkittävimpänä ehkä se, ketkä jäävät oppositioon. Ammattiyhdistysliikkeestä <a href="http://yle.fi/uutiset/jhln_hallituksen_jasen_porvarihallitus_tietaisi_lakkoja/7936826">vihjailtiin jo pari päivää sitten</a>, että porvarihallitus tietää lakkoilua. <strong>Antti Rinne</strong> profiloitui ainakin omissa mielikuvissani valtiovarainministeriaikanaankin enemmän ay- kuin valtakunnanpoliitikkona. Jos SDP päätyy oppositioon, tämä voi tarkoittaa maan kannalta huonoa.</p><p><strong>P.P.P.S.</strong> Uudessa Suomessa kerrotaan, kuinka <a href="http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/80697-vaalijohtaja-kokoomus-voi-nousta-perussuomalaisten-ohi-jannittamisen-paikka">kokoomus voi vielä nousta perussuomalaisten ohi</a>. Ehkä. Olennainen kysymys on: mitä sitten?</p>Sami Sundellhttp://www.blogger.com/profile/04623739098793916683noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-30451678.post-30140472661194780782015-04-08T12:20:00.000+03:002015-04-08T12:20:52.258+03:00Valailta kuultua<p>Yleisradio uutisoi tänään, kuinka <a href="http://yle.fi/uutiset/valaat_kehottivat_intiaaniheimoa_muuttamaan__heimo_kaantyi_suomalaisten_puoleen/7899288">valaat kertoivat intiaaniheimolle tulevasta luonnonmullistuksesta</a>. Quileute-intiaanit ottivat isojen nisäkkäiden neuvosta vaarin ja päättivät siirtää kylänsä puolen kilometrin päähän ylämaalle. Rakennustöissä apuun rientää Aalto-yliopisto.</p><p>Uutinen on epäilemättä loistava suomalaiselle osaamisviennille, mutta meikäläisen journalismin suoritus ei välttämättä ole ihan niin vahva. Tiedon valaiden vihjailusta kertoo Aalto-yliopiston <strong>Trev Harris</strong>, joka juuri palasi työryhmänsä kanssa heimon kanssa käydyistä neuvotteluista:</p><blockquote><p>Intiaaniheimo pitää vuosittain rituaalin, jossa jokainen nainen, mies ja lapsi kutsuu rumpujen avulla rantaan valaita, delfiinejä, haita, hylkeitä ja muita merieläimiä.</p><p>Harrisin mukaan rummutus luo "hypnoottisen äänimaailman", joka houkuttelee merieläimet paikalle.</p><p><q>Sitten heimon päällikkö kahlaa eläinten sekaan, ja ilmeisesti hän osaa tulkita kalojen äänimaailmaa. Tämä on heimon kertomaa, ja ilmeisesti on syytä uskoa se</q>, Harris sanoo.</p></blockquote><p>Tällä metodilla on päästy siihen lopputulokseen, että <q>operaation pitäisi olla suoritettu vuoden 2017 aikana, ennen kuin uhka ilmestyy</q>.</p><p>Jutussa on kuitenkin pari pientä ongelmaa. Jos vuosittainen rituaali kuulostaa muinaiselta perinteeltä, se on puhdas vahinko, sillä paikallisen koulun järjestämä seremonia pidettiin tänä vuonna <a href="http://www.graysharbortalk.com/2015/03/06/whale-watching-washington/">kahdeksatta kertaa</a>. Esimerkiksi viime vuoden seremoniassa <a href="http://www.quileutenation.org/newsletter/may_2014.pdf">valaita nähtiin merellä</a> (PDF), mutta ihan eläinten kanssa kylpemisestä ei puhuta.</p><p>Quileutet saivat uuden kylän maa-alueet valtiolta vuonna 2012, ja silloin <a href="https://indiancountrytodaymedianetwork.com/2012/02/28/quileute-moving-higher-ground-100321">valaiden ennustuksesta ei puhuttu</a>. Sen sijaan puhuttiin edellisenä vuonna tapahtuneesta Japanin maanjäristyksestä ja tsunamista, talvisista tulvista ja vain pari viikkoa aiemmin läheisellä Vancouver-saarella havaitusta maanjäristyksestä. Nämä ovat peijoonin hyviä syitä harkita muuttoa. Lisäpotkua muuttoaikeisiin epäilemättä tuo se, että heimo asuu Cascadian alueella, jonne ennustetaan kohtalaisella todennäköisyydellä <a href="http://www.nature.com/news/2010/100531/full/news.2010.270.html">isohkoa maanjäristystä lähivuosikymmeninä</a>.</p><p>Quileutet ovat vanhoja valaanpyytäjiä, ja harmaavalaiden muuttoreitti kulkee keväisin Pohjois-Amerikan länsirannikkoa pitkin, joten valailla on varmasti ollut suuri merkitys heimolle niin arjessa kuin rituaaleissakin. Nykyinen seremonia vaikuttaa kuitenkin lähinnä turistinähtävyydeltä – se järjestettiin ensimmäisen kerran sopivasti vuonna 2008, jolloin heimo pääsi myös valkokankaille <a href="http://www.imdb.com/title/tt1099212/">Twilight</a>-elokuvassa. Muutto on epäilemättä ollut pinnalla myös seremoniassa, mutta ehkä merkittävämpi kimmoke kylän siirtämiselle on kuitenkin jatkuvasti karttuva tieteellinen näyttö siitä, että pikapuoliin rytisee.</p><h3>"Asiantuntijoita" ja asiantuntijoita</h3><p>Koska aihe on merkittävä, Yleisradio on luonnollisesti kuullut myös asiantuntijaa. Helsingin yliopiston professori ja valasharrastaja <strong>Rauno Lauhakangas</strong> pitää valaiden kuuntelemista aivan järkevänä:</p><blockquote><p><q>Se kuulostaa järkiperäiseltä toiminnalta. Ihmiset havainnoivat luontoa ja varsinkin alkuperäiskansat, jotka lukevat aika tarkkaan luonnonmerkkejä, ovat voineet havaita valaiden käyttäytymisessä jotain omituista</q>, Lauhakangas sanoo.</p><p>Hän muistuttaa, että esimerkiksi norsut reagoivat etukäteen Kaakkois-Aasiaan muutama vuosi sitten iskeneeseen tsunamiin siirtymällä nopeasti rannalta poispäin.</p></blockquote><p>Muuttaminen riskialttiilta alueelta on toki hyvinkin järkiperäistä toimintaa. Väite, että vinkki siihen tuli valailta, puolestaan ei ole.</p><p>Kaakkois-Aasian tsunamin yhteydessä nähtiin tosiaan muutamia raportteja, joiden mukaan <a href="http://www.telegraph.co.uk/technology/3337851/Did-they-sense-the-tsunami.html">yksittäisten eläinten nähtiin juoksevan poispäin</a> – <strong>tuntia ennen tsunamin rantautumista</strong>. Vaatii melkoista mentaalista loikkaa käyttää näitä anekdootteja perusteena sille, että intiaanipäällikkö keskustelee valaan kanssa ja saa siltä ennusteen <strong>vuosien päästä tapahtuvasta maanjäristyksestä</strong>.</p><p>Toki Yle haastattelee myös ihan oikeaa asiantuntijaa: seismologi <strong>Päivi Mäntyniemi</strong> kertoo länsirannikon maanjäristysriskistä <a href="http://yle.fi/uutiset/seismologi_voimakkaan_jaristyksen_todennakoisyys_nousussa/7909408">erillisessä uutisessa</a>.</p><p>Tämä uutisten ketjuttaminen pieniksi paloiksi alkaa hiljalleen nyppiä. Erityisen ikävää se on, kun julkaistaan lennokas hörhöilyuutinen, josta tulee lukijalle hyvä mieli ja lämmin tunne sydänalaan, ja eriytetään faktat sitten toiseen uutiseen. Ja sehän toimii: tätä kirjoittaessa valaiden ennustus on Ylen luetuin uutinen ja seismologikin on ehtinyt jo kolmanneksi. Vaan kun erityisesti Yleisradiolla ei ymmärtääkseni ole aivan pohjatonta tarvetta klikkien metsästämiselle, mitä jos silpun sijaan tehtäisiin yksi hyvä artikkeli?</p><p><strong>P.S.</strong> Ei, en todellakaan ole Pohjois-Amerikan alkuperäisväestön asiantuntija, joten voi toki olla, että quileutet järjestävät piilossa toisenkin rituaalin, jossa vetten väki tulee kahville ja loihtii päällikölle etiäisiä.</p><p><strong>P.P.S.</strong> Muita esimerkkejä ketjutuksesta: Yle julkaisi viime viikolla sairauslomatilastoista kymmenkunta uutista, joista yhdessä <a href="http://yle.fi/uutiset/tyontekija_tulee_sairaana_toihin_taantumassa/7901648">työntekijä tulee sairaana töihin</a>, toisessa <a href="http://yle.fi/uutiset/tyontekija_jaa_saikulle_yha_harvemmin/7901412">sairauslomien väheneminen johtuu parantuneista työoloista</a>, kolmannessa <a href="http://yle.fi/uutiset/esimies_voi_olla_tyontekijan_pahin_terveysriski/7889729">esimies on terveysriski</a>, ja lopuissa näytettiin samaa tilastoa maakuntakohtaisilla otsikoilla. Helsingin Sanomat puolestaan ulkoisti pilkkomisen: ensin päästettiin <strong>Matti Apunen</strong> <a href="http://www.hs.fi/paakirjoitukset/a1428310988779?jako=c9863d9c5e0362c48c08e371242c8f51">trollaamaan pääkirjoitussivulle</a>, sitten annettiin sosiaali- ja terveysministeriön ylijohtaja <strong>Leo Suomaan</strong> <a href="http://www.hs.fi/mielipide/a1428375563616?jako=0914441bbd8b3b00c25a9c597dc113ed">korjata faktat</a>. Käyhän se näinkin.</p>Sami Sundellhttp://www.blogger.com/profile/04623739098793916683noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-30451678.post-37297548927472780022015-03-29T10:09:00.002+03:002015-03-29T10:49:28.988+03:00Rokotehuolta Tanskan maalla<p>Tanskassa on hätä. <a href="http://www.hs.fi/hyvinvointi/a1427436986055?jako=ded3b58f54b274015fb358cac06adee7">Helsingin Sanomien uutisen mukaan</a> Tanska tutkii HPV-rokotteen mahdollisia haittoja, sillä sen epäillään aiheuttaneen vakavia sivuvaikutuksia.</p><p>Kohu nousi, kun paikallinen TV2 lähetti menneellä viikolla dokumentin, jonka mukaan sadoille nuorille tytöille on koitunut rokotteesta vakavia sivuvaikutuksia – <q>osa tytöistä on joutunut lopettamaan koulunkäynnin ja istuu pyörätuolissa</q>.</p><p><a href="http://www.hs.fi/hyvinvointi/a1427511548717?jako=4d855af10f8716671769f65ceb5da42b">Toisessa HS-artikkelissa</a> haastatellun THL:n <strong>Hanna Nohynekin</strong> mukaan Suomessa poikkeavia haittavaikutuksia ei toistaiseksi ole havaittu. Puolitoista vuotta sitten aloitettujen nuorten tyttöjen rokotusten jälkeen haittaepäilyjä on ilmoitettu kaikkiaan 158, niistä 26 vakavia. Suomessa rokotteita on annettu 84 000 tytölle vuodessa.</p><p>On hyvä huomata heti kärkeen, että Suomen rokoteohjelmassa käytetään kahdelta HPV-muodolta (HPV-16 ja HPV-18) suojaavaa Cervarix-rokotetta, kun taas Tanskassa käytössä on toisen valmistajan, hiukan laajemman suojan antava Gardasil-rokote. Tanskan mahdolliset tulokset eivät siis aivan sellaisenaan yleistyisi Suomeen, vaikka epäilykset vahvistuisivatkin.</p><p>Kummassakaan HS:n jutussa ei juurikaan tarjota kontekstia, joten yritetään. <a href="http://politiken.dk/forbrugogliv/sundhedogmotion/ECE2603798/laege-piger-med-vaccinebivirkninger-skal-tages-alvorligt/">Politiken-lehden</a> mukaan rokote on Tanskassa annettu noin puolelle miljoonalle nuorelle tytölle. Dokumentin epäilykset koskevat siis ehkä promillea rokotetuista. On myös hyvä huomata, että kyse on tosiaan epäilyistä, ei vahvistetuista sivuvaikutustapauksista.</p><p>Samaisen artikkelin mukaan Tanskassa:</p><ul><li>370 naista vuodessa sairastuu kohdunkaulansyöpään</li>
<li>Kohdunkaulansyöpään kuolee sata naista vuodessa, ja</li>
<li>6 000 naista operoidaan syövän esiasteiden takia.</li>
</ul><p>Suomessa luvut ovat pienempiä mutta suhde on sama: vuosittain syöpätapauksia on noin 150 ja syöpään kuolee viitisenkymmentä naista vuodessa. Meikäläisiä pieniä lukuja selittää valtakunnallinen papa-seulontajärjestelmä.</p><p>Rokote ei tietenkään ole täydellinen: HPV-tyypit 16 ja 18 aiheuttavat arvioiden mukaan 70 prosenttia kohdunkaulansyövistä (ja on merkittävä tekijä myös koko liudassa muita, harvinaisempia syöpätyyppejä) eikä rokote varmastikaan estä näitä kaikkia. Siitä huolimatta puhutaan suhteellisen merkittävästä pudotuksesta syöpätapausten määrissä. Lisäksi säästytään muultakin kiusalta: Gardasil suojaa tehokkaasti myös kahdelta genitaalisyyliä aiheuttavalta virusmuodolta.</p><p>Tästä voi sitten lähteä arvottamaan, kumpi on vakavampaa: epäilyt sivuvaikutuksista vai todennetut kuolemantapaukset, syövät ja tuhannet leikkaukset. Samalla kannattaa muistaa, että leikkaukset saattavat johtaa komplikaatioihin, ja onnistunutkin hoito voi vaatia esimerkiksi kohdun poistamista. Rokotteen onnistumisesta on vaikea tehdä tunteisiin vetoavaa tv-dokumenttia – kameran eteen ei voi marssittaa ihmisiä, jotka <strong>eivät</strong> saaneet syöpää rokotteen ansiosta.</p><p>Sen sijaan on helppo tehdä dokumentti nuorista tytöistä, joilla on terveydellisiä ongelmia. On houkuttelevaa liittää siihen epäilys vaietusta salaisuudesta, julkishallinnon mokasta. Ajallinen yhteys ei kuitenkaan tarkoita syy-seuraussuhdetta, eikä edes se ajallinen yhteys ole välttämättä todellinen: ihmismieli on tehokas löytämään yhteyksiä sieltäkin, mistä niitä ei löydy.</p><p>Karu tosiasia on, että rokottaminen on tilastomatematiikkaa, jota ihmiset eivät yleensä ymmärrä. Siinä suojaudutaan potentiaaliselta haitalta, kun taas sivuvaikutus on toteutunut haitta. Kukaan ei oleta kuluvansa siihen <a href="http://www-dep.iarc.fr/NORDCAN/FI/StatsFact.asp?cancer=212&country=246">0,4 prosenttiin naisista</a>, jotka kohdunkaulansyöpään sairastuvat. Näitä naisia on kuitenkin edelleen se 150–160 vuodessa.</p><p><strong>P.S.</strong> Politikenin <a href="http://politiken.dk/forbrugogliv/sundhedogmotion/sygdom/ECE2606509/kun-3-er-officielt-skadet-efter-hpv-vaccine-faar-43-millioner-i-erstatning/">toinen artikkeli</a> tietää kertoa, että toistaiseksi 108 potilasta on hakenut korvauksia sivuvaikutusten takia. Näistä 88 on käsitelty, ja niistä <i>kolme</i> on todettu rokotteesta johtuvaksi. Haastatellun <strong>Karen-Inger Bastin</strong> mukaan useilla potilailla on ollut oireita jo ennen rokotetta, ja korvaushakemuksissa on ollut mukana muun muassa olkapään sijoiltaan meno ja diabetes.</p><p><strong>P.P.S.</strong> En ihan ymmärrä, miksi Helsingin Sanomat katsoo tarpeelliseksi julkaista sisällöttämän säikyttelyuutisen, vaikka sitä sitten paikataankin toisen jutun asiantuntijahaastatteluilla. Kummassakaan itse Tanskan tilannetta ei käsitellä juuri muuten kuin kohudokumentin sisällön kautta. Miksi näin?</p>Sami Sundellhttp://www.blogger.com/profile/04623739098793916683noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-30451678.post-34997642928203902252015-03-24T13:48:00.002+02:002015-03-24T13:48:34.714+02:00Puuhastelua sääntelyn varjolla<p>Long Play julkaisi viime viikolla <strong>Ilkka Kariston</strong> <a href="http://longplay.fi/fi/node/207">kommentin</a> kokoomusministeri <strong>Sanni Grahn-Laasosen</strong> 13.3. eduskuntaryhmille luovuttamaan puolueiden yhteisen sääntelyryhmän raporttiin. Kuten Karisto toteaa, paperissa on paljon hyvää, ja typeristä säännöistä kannattaa päästä eroon, mutta sääntelyä ei voi käsitellä yhtenä monoliittina. Kaiken sääntelyn poistaminen ei ole hyvästä, eivätkä kaikki ole merkitykseltään samalla tasolla.</p><p>Kävin itsekin pikaisesti läpi raportin tulokset, ja ensimmäinen herännyt kysymys oli: mitä ryhmä varsinaisesti teki? Lista lähtee tietenkin suomalaisten lempilapsesta, alkoholista. Alkoholilakiin ja asetuksiin liittyen ehdotetaan seuraavaa:</p><ul><li>Poistettava vähittäiskaupasta valmistustaparajoite (<q>käymisteitse</q>).</li>
<li>Pienpanimotuotteita myytävä suoraan panimolta, pienpanimon raja 20 miljoonaa litraa.</li>
<li>Tilayrittäjien saatava myydä liköörejä tilalta.</li>
<li>Maaseudun yrittäjyyttä haittaavat typeryydet pois.</li>
<li>Sääntely pois – varsinkin aamuisin.</li>
<li>Alkoholia saatava myydä silloin, kun myyvä liike on auki.</li>
<li>Ulkoilmatapahtumien anniskeluun vapauksia.</li>
<li>Todistuksella anniskelupaikan vastaavan hoitajan pätevyydestä saisi suoraan anniskeluoikeudet sellaiseen toimitilaan joka täyttää anniskelupaikalle asetetut kriteerit.</li>
<li><q>Vastaavan hoitajan</q> työkokemusvaatimus lyhennettävä nykyisestä kahdesta vuodesta puoleen vuoteen</li>
<li>Poistettava erilliset A-, B- ja C -anniskelulupien koulutusvaatimukset ja säädettävä, että anniskelupassi on riittävä osaamisvaatimus kaikissa em. tapauksissa.</li>
<li>Pienpanimoiden tulisi saada myydä tuotteitaan juuri sellaisina millaisiksi ne on tehty 0-15% vapaasti ulos myymälästään. Lisäksi ulosmyyntioikeus tulisi sallia myös viinitilalikööreille.</li>
<li>Ravintoloiden aukioloajat tulee vapauttaa ja anniskeluoikeuksien ehtoja lieventää.</li>
<li>Sallittava ravintoloille vapaat aukiolot.</li>
</ul><p>Jos lista tuntuu itseään toistavalta, se johtunee siitä, että se on sitä. Kansalaiset saivat ehdottaa sääntelyn purkukohteita Ota kantaa -foorumilla, ja Grahn-Laasosen <a href="http://sannigrahnlaasonen.fi/2015/03/puolueiden-saantelyryhma-sai-yli-400-esitysta-saantelyn-purkamiseksi-ja-parantamiseksi/">tiedotteen</a> mukaan ehdotukset luovutettiin eduskuntaryhmille sellaisinaan. Suodattamattoman listan tuuttaaminen eteenpäin herättää kysymyksen koko harjoituksen mielekkyydestä. Valtiovarainministeriölle osoitetut ehdotukset on itse asiassa listattu kahteen kertaan; ehkäpä edes sääntelytyöryhmä ei vaivautunut lukemaan taulukkoa?</p><p>Arviot toteuttamiskelpoisuudesta vaihtelevat hurjasti. Osassa kysymyksiä ehdotuksen vaikutuksia pohditaan, osassa mietitään jopa epäsuoria vaikutuksia. Osassa, kuten alkoholia koskevissa kysymyksissä, vastaus on yhden sanan <q>Kyllä</q>; kun alkoholisääntelyä perustellaan kansanterveydellä, tuntuu erikoiselta, että tätä aspektia ei käsitellä dokumentissa sanallakaan. Esimerkiksi itsehoitolääkkeiden tuomista päivittäistavarakauppaan sen sijaan varovasti vastustetaan – sinällään mielestäni varsin asiallisesti – nimenomaan kansanterveydellä: lääkkeiden käytön ja saatavuuden lisääntymisen ei pitäisi olla itsetarkoitus.</p><p>Grahn-Laasonen toivoo tiedotteessaan, että listaa käytettäisiin pohjana jatkotyölle tulevassa eduskunnassa, ja että kansalaisilla olisi jatkossakin mahdollisuus kertoa näkemyksensä mahdollisimman suoraan. Lista ja sen käsittely kuitenkin osaltaan paljastavat ongelman: ehdotuksia on helppo heittää, mutta niiden perkaaminen vaatii työtä, ja vaikutusten todellinen arvioiminen kasvattaa vielä työmäärää moninkertaisesti. Kun vain mikroskooppinen osa tuosta työstä on tehty, on sääntelytyöryhmää vaikea väittää menestykseksi.</p><p><strong>P.S.</strong> Siitä valtiovarainministeriöstä: ilmeisesti eduskunnan kesälaitumet kutsuivat sen verran äänekkäästi, että VM:n kommentit verotusehdotuksiin eivät ehtineet muiden kanssa samaan taulukkoon vaan luovutettiin erillisenä dokumenttina...</p><p><strong>P.P.S.</strong> Otin vapauden muokata raporttitaulukosta <a href="https://www.dropbox.com/s/zdd27wdv0syd9ah/Saantely.html?dl=0">html-version</a>. Ei se kaunis ole, mutta hiukan alkuperäistä PDF:ää lukukelpoisempi kuitenkin ja sisältää myös valtiovarainministeriön verotuskommentit.</p>Sami Sundellhttp://www.blogger.com/profile/04623739098793916683noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-30451678.post-44327193151209526402015-03-12T18:57:00.001+02:002015-03-12T18:57:49.045+02:00Mistä toimiva eduskunta?<p>Tällä viikolla on puhuttu kovasti paperittomien terveyspalveluista. Pääsi nimittäin käymään niin, että <strong>Kari Rajamäki</strong> (sd) aloitti viikkonsa ehdottamalla lapsille ja raskaana oleville naisille tarjottavia terveyspalveluja koskevan lakiehdotuksen jättämistä pöydälle. Koska eduskunta on juuri lopettelemassa valtiopäiviä, käytännössä pöydälle jättäminen tarkoittaa, että lakiehdotus raukeaa – niin kuin kaikki eduskunnan vaihtuessa kesken jääneet asiat. Oman puolueen ministerin, <strong>Susanna Huovisen</strong> (sd) valmisteleman, koko hallituksen hyväksymän ja parin valiokunnan läpi käyneen aloitteen torppaaminen hallituspuolueen edustajan toimesta <a href="http://www.hs.fi/kotimaa/a1425966715559?jako=74cf6b3d19d2761fb927e7ecc0c70b0e">herätti hiukan närää</a> SDP:n leirissä.</p><p>Itseäni koko tilanne hämmentää. En ota kantaa siihen, onko aloite hyvin vain huonosti valmisteltu – oletan, että se ei olisi mennyt jokaisesta käsittelyvaiheesta läpi, jos se olisi niin kelvoton kuin Rajamäki väittää, mutta se ei ole oleellista. En vain voi käsittää sitä, miten kaksi kansanedustajaa – Rajamäki ja pöydälle jättämistä kannattanut <strong>Hanna Mäntylä</strong> (ps) – voi tuosta vaan, täysistunnossa, tehdä tyhjäksi enemmistöhallituksen valmistaman ja kannattaman lakiesityksen.</p><p>Uutisissa puhutaan herrasmiessopimuksista. SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja <strong>Jouni Backman</strong> (sd) toteaa, että jos Rajamäen aikeista olisi tiedetty, olisi paikalla ollut vastaesityksen tekijä ja kannattaja. Arvon epelit siellä Arkadianmäellä, tämä on kuulkaas aivan turhaa jossittelua.</p><p>Toistan vielä: asiaa käsiteltiin täysistunnossa. Siinä isossa salissa, johon mahtuu 200 kansanedustajaa ja vähän yleisöäkin. Vihreiden <strong>Outi Alanko-Kahiluoto</strong> vaati SDP:ltä selitystä. Itse vaatisin Vihreiltä selitystä, missä olivat heidän edustajansa, kun Rajamäki esityksensä teki? Täysistunnon <a href="http://www.eduskunta.fi/faktatmp/utatmp/akxtmp/ptk_167_2014_p.shtml">pöytäkirjaan</a> on merkitty 22 edustajaa poissaoleviksi, mutta tämä ei ilmeisestikään tarkoita, että salissa olisi ollut 178 edustajaa. Se on ainakin selvää, että siellä ei ollut yhtäkään niin oma-aloitteista lakiehdotuksen kannattajaa, että lapa olisi noussut pystyyn hyllytysehdotusta vastustamaan. Mitä tämä kertoo kansanedustajista? Koko järjestelmästä?</p><p>Näkemyksestäni paljastunee aika nopeasti, että en edes teeskentele tietäväni, miten eduskunnassa toimitaan. Tämän ja monien muiden tapausten perusteella <strong>järjenvastaisesti</strong> on aika vahva veikkaus. Jos hallituksen esityksen eteneminen perustuu <q>herrasmiessopimukseen</q>, jonka rikkomalla yksikin edustaja voi estää lain voimaantulon, meillä on ongelma. Jos kansakunnan ylimpien päättäjien kädet ovat niin sidotut, että yhden edustajan yllättävään sooloiluun ei kyetä reagoimaan, meillä on vähän isompi ongelma.</p><p>Tilanne kertoo osaltaan myös siitä, millaista teatteria eduskunnan toiminta on. Ilmeisesti tyypillinen asiainkulku tosiaan on, että puhemies juttelee mukavia tyhjälle salille, koputtelee välillä nuijaa ja lopulta todetaan kansan tahdon tapahtuneen. Jos luotetaan sanattomaan sopimukseen, että kukaan ei kaada hallituksen esitystä prosessikikkailulla, tehdään siitä sitten ihan oikea sopimus: jätetään tällaiset turhat manööverit pois ja käytetään sekin aika johonkin hyödylliseen.</p><p>Jos tätä teatteria kuitenkin halutaan jatkaa, niin... <a href="http://yle.fi/uutiset/rajamaki_sooloili__hallituspuolueet_paivystavat_eduskunnassa_vastaisuuden_varalta/7857851">Ylen uutisessa</a> Backman toteaa, että hallituspuolueet <q>salipäivystävät</q> viimeisissä istunnoissa, jotta vastaavaa ei enää pääse tapahtumaan. Minulla on parempi idea: mitäpä jos tekisitte työtänne ja olisitte siellä salissa niin kuin toimenkuvaan kuuluu.</p><p><strong>P.S.</strong> Jäykkyyden ja herrasmiessopimusten valitulla linjalla jatketaan, kun <a href="http://www.hs.fi/politiikka/a1426130666149?jako=9cb8a5e3b8ffa2fe6a3cbdf5c20dec4d">puhemiehistö ei kutsu koolle ylimääräistä istuntoa</a> lakialoitteen käsittelemiseksi. Olisihan se perin surkeaa, jos joutuisi tekemään töitä.</p><p><strong>P.P.S.</strong> Twitterissä tiedettiin kertoa istuntosalin kokoonpanosta seuraavaa:</p><blockquote class="twitter-tweet" data-conversation="none" lang="en"><p><a href="https://twitter.com/sami_sundell">@sami_sundell</a> Juho Eerola (ps) on kirjoittanut, että salissa olivat Rajamäki (sd), Eestilä (kok), Haapanen (vihr) ja 12 perussuomalaista.</p>— Joni Selkäinaho (@JMS87Finland) <a href="https://twitter.com/JMS87Finland/status/576055168275521536">March 12, 2015</a></blockquote><script async src="//platform.twitter.com/widgets.js" charset="utf-8"></script><br />
<p>Puhutaan siis vaalikauden viimeisestä istuntoviikosta. Tekemistä kuulemma riittää, ja eduskunta pitääkin tällä viikolla <a href="http://demokraatti.fi/heinaluoma-eduskunta-vaalitauolle-suunniteltua-myohemmin/">kaksi ylimääräistä istuntoa</a> lakiruuhkan purkamiseksi. Ja nyt ollaan tilanteessa, jossa lakia käsiteltäessä salissa on pari kourallista edustajia ja <i>kokonaiset kaksi hallituspuolueiden edustajaa</i>. <strong>Carl Haglundin</strong> (rkp) mukaan <q>Eduskunnan uskottavuus on vaakalaudalla</q> ja <q>Rajamäen käyttäytyminen oli pettymys</q>. Kyllä uskottavuus meni jo aikaa sitten, ja pettymyksen pitäisi olla paljon Rajamäen käytöstä laajempaa.</p>Sami Sundellhttp://www.blogger.com/profile/04623739098793916683noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-30451678.post-11096763428800466732015-03-01T17:32:00.000+02:002015-03-01T17:32:43.841+02:00Demokratiaa (mutta vain tietyillä ehdoilla)<style>
.post blockquote.highlight {
background: #F3F3F1;
margin: 0 20px;
padding: 10px 40px;
font: italic 1.2em Georgia, "Times New Roman", Times, serif;
}
.post blockquote.highlight p.attribute {
text-align: right;
font-size: 0.9em
}
</style><br />
<br />
<p>Helsingin Sanomissa kerrottiin viime viikolla ruotsalaisesta <a href="http://www.hs.fi/kulttuuri/a1424326616156?jako=22d686dd38facfdbe253760312939d9b">patsaskiistasta</a>. Växjön kunnassa on pohdittu, onko asiallista pystyttää patsasta, jossa hurjistunut nainen näyttää lyövän jotakuta käsilaukulla.</p><p>Tarkemmin sanoen kyseinen hurjistunut nainen oli <strong>Danuta Danielsson</strong>, ja lyönnin kohteena oli uusnatsien mielenosoitukseen osallistunut kuulapää. Paikallinen keskustapoliitikko kyseenalaisti patsaan: <q>En voi ottaa kontolleni sitä, että tämä nainen kohtaa eri tavalla ajattelevat ihmiset lyömäaseella, kättä pidemmällä</q>.</p><p>Helsingin Sanomien uutinen oli hyvin patsasta puolustava, ja uutisen kirjoittanut <strong>Pirkko Kotirinta</strong> intoutui kirjoittamaan aiheesta myös <a href="http://www.hs.fi/kulttuuri/a1425018023258?jako=626922f12eb91424cbbe5cc9e28280af">lauantaiesseen</a>. Essee keskittyy Danielssoniin henkilönä, mutta samalla se myös toistaa käsityksen Danielssonista <q>siviilirohkeuden ikonina</q> ja onnistuu vieläpä tekemään jonkinlaisen rinnastuksen presidentti <strong>Tarja Haloseen</strong>.</p><p>Ruotsalaista keskustapoliitikkoa syytettiin uutisessa kontekstin puutteesta, joten lainataan tähän hiukan kontekstia:</p><blockquote><p>Mielenosoituksessa, josta valokuva otettiin, pieni joukko [Nordiska rikspartiet -] puolueen jäseniä osoitti mieltään kuolemanleirien puolesta.</p><p>Mielenosoitus sai puolalaissyntyisen Danuta Danielssonin (1948–1988) pois tolaltaan osittain epäilemättä siksi, että hänen äitinsä kärsi keskitysleireillä toisen maailmansodan aikana.</p><p>Tätä taustaa vasten ajatus siitä, että Danuta Danielsson olisi kohtaamassa <q>eri tavalla ajattelevat ihmiset</q> lyömäase kädessään tuntuu vähintäänkin oudolta.</p></blockquote><p>Miten Danielssonin siviilirohkeus siis ilmeni? Kuvan ja kuvauksen perusteella hän kävi mielenosoitukseen osallistuneen uusnatsin kimppuun käyttäen kättä pidempää ja hyökkäämällä takaapäin. Uusnatsien esittämät ajatukset saattavat olla vastenmielisiä ja Danielssonilla erityisen vahva syy natsismin vastustamiseen, mutta kuvaus erilaisten ajatusten kohtaamisesta lyömäase kädessä vaikuttaa hyvinkin paikkansapitävältä.</p><p>Lainataan vielä esseetä:</p><blockquote><p>Saamani palaute oli samanhenkistä, veistosta tukevaa. Tosin eräs lukija paheksui uutista: <q>On jokseenkin käsittämätöntä, jos HS:n toimitus pitää tällaista poliittista väkivaltaa ihannoitavana sen vähäisestä määrästä huolimatta</q>. Kirjoittaja tulkitsi yksiselitteisesti, että käsilaukku on lyömäase.</p><p><q>Tällainen kirjoittelu pudottaa pohjan täysin esim. Pride-kulkueeseen kohdistuvan hyvin tuomittavan väkivallan tuomitsemiselta</q>, sähköposti jatkui.</p><p>Tehdään nyt heti selväksi: En todellakaan puolusta väkivaltaa. Mutta en myöskään pidä käsilaukkua aseena.</p><p>(Enkä myöskään oikein ymmärrä kuolemanleirejä puolustavan natsimielenosoituksen ja suvaitsevaisuutta puolustavan Pride-mielenosoituksen rinnastamista.)</p></blockquote><p>Lukijan palautteessa ei ole kyse mielenosoituksen aiheesta tai iskun mittakaavasta vaan periaatteesta: hyökkäyksestä lailliseen mielenosoitukseen osallistuvan marssijan kimppuun. Växjön uusnatsismi saattaa aiheuttaa inhoa, mutta ei sen silti pitäisi estää abstraktia ajattelua.</p><p>Jos tilanne olisi päinvastainen, Helsingin Sanomissa ei pohdittaisi, onko käsilaukku ase. Sitä ei myöskään pidettäisi <q>väkivallan vastaisena symbolina</q>, kuten patsaan tehnyt taiteilija <strong>Susanna Arwin</strong> muotoili. Tosiasia on, että Danielsson piti uusnatsien ajatuksia niin kauhistuttavina että päätti käydä fyysisesti sen esittäjien kimppuun. Se, että väkivalta sattui osumaan yhteiskunnallisesti hyväksyttävään kohteeseen, ei varsinaisesti muuta tilannetta: Danielssonin hyökkäyksen selittely ja sen glorifioiminen siviilirohkeudeksi on nimenomaan väkivallan puolustamista.</p><blockquote class="highlight"><p>Olen eri mieltä kanssasi, mutta olen valmis kuolemaan sen puolesta, että sinulla on oikeus sanoa se.</p><p class="attribute">Voltaire</p></blockquote><p>Kyse ei ole uusnatseista. Kyse on siitä, että vapaassa, demokraattisessa yhteiskunnassa saa esittää myös epämiellyttäviä ajatuksia. <strong>Noam Chomskyn</strong> sanoin: <q>Jos kannatat sananvapautta, se tarkoittaa erityisesti sananvapautta sinulle vastenmielisille näkökulmille.</q></p><p>Kyse on yleisestä kokoontumisoikeudesta, sananvapaudesta, poliittisen toiminnan ja henkilökohtaisen koskemattomuuden suojasta. Tällaisten asioiden luulisi olevan tärkeitä toimittajallekin, erityisesti viimeaikaisten Ranskan ja Tanskan iskujen jälkimainingeissa. Mutta niinhän se on, että tasa-arvoisessa yhteiskunnassakin toiset ovat tasa-arvoisempia kuin toiset.</p><p><strong>P.S.</strong> Växjön sankaroinnista tulee mieleen viime lokakuussa uutiskynnyksen ylittäneet Suomen Vastarintaliikkeen Helsingin katuja kiertäneet <q>turvapartiot</q>. Natsihtavan järjestön partioiden kimppuun kävi ainakin kertaalleen ylpeyttä uhkuvat <q>antifasistit</q>. En ihan keksi, miksi antifasistinen oman käden oikeus olisi hyväksyttävämpää kuin fasistinen.</p><p><strong>P.P.S.</strong> Otsikko on lainaa <a href="https://www.youtube.com/watch?v=UiM1gW5Qt5g">Ismo Alangolta</a>.</p>Sami Sundellhttp://www.blogger.com/profile/04623739098793916683noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-30451678.post-78473375517961345322015-01-29T17:10:00.001+02:002015-01-29T17:10:14.773+02:00Jätteen määrä ja rikkinäinen puhelin<p>Eilispäivänä vietin pienimuotoista lepohetkeä Twitterissä, kun silmiini osui vihreiden varapuheenjohtaja <strong>Anne Blandin</strong> tweetti:</p><blockquote class="twitter-tweet" lang="en"><p>Jäte ei ole ongelma vaan raaka-aine. 98% kaupasta ostettu päätyy ½ v päästä kaatopaikalle. Siksi <a href="https://twitter.com/hashtag/kiertotalous?src=hash">#kiertotalous</a> <a href="https://twitter.com/hashtag/kest%C3%A4v%C3%A4kehitys?src=hash">#kestäväkehitys</a> <a href="https://twitter.com/hashtag/kest%C3%A4vyys?src=hash">#kestävyys</a></p>— Anne Bland (@AnneBland) <a href="https://twitter.com/AnneBland/status/560373473865129985">January 28, 2015</a></blockquote><script async src="//platform.twitter.com/widgets.js" charset="utf-8"></script><br />
<p>Intuitio väittäisi lukeman olevan uskomaton. Tämähän tarkoittaisi, että yli puoli vuotta kestävät kestokulutushyödykkeet – pääosin vaikkapa kaikki autot, huonekalut, viihde-elektroniikka, ... – biojäte ja kaikenlainen kierrätys muodostaisivat vain kaksi prosenttia siitä, mitä kotiin kuljetetaan. Niinpä lausahdin epäilyni ääneen, pyysin lähdettä ja tavallaan sainkin:</p><blockquote class="twitter-tweet" data-conversation="none" lang="en"><p><a href="https://twitter.com/sami_sundell">@sami_sundell</a> <a href="https://twitter.com/Luodetlahti">@Luodetlahti</a> Mulle annettiin tällainen rapsa lähteeksi: Sitran vastuullisuus - 20 esimerkkiä keskisuurista yrityksistä (2013).</p>— Anne Bland (@AnneBland) <a href="https://twitter.com/AnneBland/status/560404520115896321">January 28, 2015</a></blockquote><p>Tarkkaan ottaen julkaisun nimi on <i>Strateginen vastuullisuus: 20 esimerkkiä keskisuurista yrityksistä</i>, Sitran Demos Helsingiltä tilaama selvitys, jossa <q>keskityttiin edelläkävijäyrityksiin, jotka ovat tehneet merkittäviä vastuullisuusvalintoja bisneslähtöisesti</q>. Julkaisu on <a href="http://www.sitra.fi/julkaisu/2013/strateginen-vastuullisuus-0">vapaasti ladattavissa</a>.</p><p>Mitä tutkimuksessa sitten sanotaan kaatopaikalle päätyvästä tavarasta? Tutkimuksen puolesta ei yhtään mitään: raportti kertoo tarinoita vastuullisuudesta eri muodoissa esimerkiksi globaalina kilpailutekijänä. Kaatopaikat kuitenkin esiintyvät julkaisussa, sillä yksi yrityksistä, <a href="http://www.zenrobotics.com/">ZenRobotics</a>, kehittää tekoälykästä jätteenkäsittelyjärjestelmää. Sieltä löytyy myös lainauksen lähde:</p><blockquote><p>Maailman raaka-ainepulaa harva asiantuntija kyseenalaistaa. Joitain metalleja, kuten kromia ja platinaa löytyy nykyään erittäin niukasti ja niiden hinta on noussut 2000-luvun aikana moninkertaiseksi. Ongelmaan on puututtu kehittämällä entistä vähemmän raaka-aineita tarvitsevia tuotteita – saadaan aikaiseksi enemmän vähemmällä. <q>98 prosenttia siitä, mitä kaupasta ostetaan joutuu puolen vuoden kuluessa kaatopaikalle</q>, [Jufo] Peltomaa sanoo. <q>Poimitaan nyt hyvänen aika ne hyvät tavarat sieltä pois!</q></p><p>ZenRoboticsin toiminta perustuu siihen, että tuotteen arvoketjun mielletään jatkuvan jätteenkäsittelyyn ja tehdään ketjun loppupäästä yhtä tehokas kuin alkupäästä.</p></blockquote><p>Kyse on siis ZenRoboticsin markkinointiväittämästä.</p><h3>Alkulähteille</h3><p>Peltomaan lausahdus löytyy myös <a href="http://www.zenrobotics.com/product/market/">ZenRoboticsin omilta sivuilta</a>, jossa sille on annettu lähde: <strong>Paul Hawkenin</strong>, <strong>Amory Lovinsin</strong> ja <strong>L. Hunter Lovinsin</strong> kirja <i>Natural Capitalism</i>.</p><p>Natural Capitalism on siitä mukava teos, että se on vapaasti ladattavissa <a href="http://www.natcap.org/">verkossa</a>. Mikäli oikein selailin, aiheen kannalta olennainen osuus on neljäs luku, <a href="http://www.natcap.org/images/other/NCchapter4.pdf">Making the World</a> (PDF), jossa sanotaan seuraavasti:</p><blockquote><p>In short, the whole concept of industry’s dependence on ever faster once-through flow of materials from depletion to pollution is turning from a hallmark of progress into a nagging signal of uncompetitiveness. [...] only one percent of the total North American materials flow ends up in, and is still being used within, products six months after their sale. That roughly one percent materials efficiency is looking more and more like a vast business opportunity.</p></blockquote><p>Kirjassa ei siis puhuta pelkästään kotiin kannetusta, vaan kyse on tuotteiden koko elinkaaresta alkaen raaka-aineiden hankinnasta. Toisin sanoen: kun ostat iPhonen, itse puhelin saattaa olla käytössä vuosia, mutta <q>jäteprosentti</q> on hurja, koska siihen lasketaan mukaan myös vaikkapa lantaanikaivoksen hukkakivi, kuljetuskaluston pakokaasut sekä jätteeksi päätyvä pakkausmateriaali. Tällä matematiikalla vain yksi prosentti kaikesta materiaalista päättyy lopputuotteisiin.</p><p>Näin siis 15 vuotta sitten julkaistussa kirjassa esitetty väite päätyi ensin markkinointimateriaaliin ja sai sitten Sitran sädekehän. Samalla väitteen kohde vaihtui tuotantoketjun hukkamateriaalista yksittäisten kuluttajien kotitalousjätteeksi, ja loppusijoituspaikkakin yleisestä luontoon päästämisestä kaatopaikaksi.</p><p>Kierrätys on kannatettava asia, jätteiden hyötykäyttö peijoonin loistava ja tarpeellinen tavoite, ZenRobotics kunnianhimoinen firma ja Twitter hankala media. Siitä huolimatta olisi kivaa, jos hyviä asioita pyrittäisiin edistämään iskulauseilla, jotka pitävät paikkansa.</p><p><strong>P.S.</strong> Pitääkö kirjan väite paikkaansa? Ei mitään käryä; kirjassa tuolle ei ole merkitty lähdettä, enkä pienellä googlellakaan tuollaisia lukemia löytänyt. World Resources Instituten <a href="http://www.wri.org/sites/default/files/pdf/material_flows_in_the_united_states.pdf">Material Flows in The United States: A Physical Accounting of the U.S. Industrial Economy</a> (PDF) arvioi materiaalikulutusta tietyillä teollisuuden aloilla ja aineilla. Sen mukaan vuonna 2000 Yhdysvaltain kokonaismateriaalikulutus oli noin 23,7 miljardia tonnia ja jätettä muodostui kaikkiaan 18,5 miljardia tonnia. Luvut ovat valtavia eikä kyseessä varmasti ole koko totuus, mutta ollaan kuitenkin suhteellisen kaukana yhden prosentin hyötysuhteesta.</p>Sami Sundellhttp://www.blogger.com/profile/04623739098793916683noreply@blogger.com0