Vanhemmaksi

Joitakin viikkoja sitten vaimoni ja minä päädyimme TAYS:n synnytysosastolle, ja perin toivottujen yhteensattumien summana tälläkin hetkellä sohvalla pötköttää terhakka nuorukaisenalku.

Heti kärkeen on sanottava, että suomalainen järjestelmä on piirua vaille loistava. Vanhempia kuunneltiin, huolet otettiin tosissaan ja selvitettiin. Vaipanvaihto käytiin läpi kädestä pitäen, ja napakin tuli puhdistettua muutama tunti syntymän jälkeen kätilön valvovan silmän alla. Luonto epäilemättä ajaa tikanpojan puuhun, mutta ei siitä ainakaan haittaa ole, että vieressä on hiukan kokeneempi tikka valvomassa, että sinne noustaan oikea pää edellä.

Edelleen ei voi kuin kehua meikäläistä neuvolajärjestelmää. Raskauden seuranta onnistuu luontevasti ja itsestäänselvästi, lempeitä ohjeita annettiin niin odotusajalle kuin sen jälkeenkin. Mielipiteitä kyseltiin ja niihin suhtauduttiin asian vaatimalla vakavuudella. Nuorimies on jo ehtinyt käydä pariin kertaan näyttäytymässä ammattilaisille; on tullut varmistettua, että kasvu lähtee hyvin käyntiin ja että vihreä kakka ei ole lainkaan harvinaista tai vaarallista.

Äitiyspakkaus on suuri suomalainen keksintö, jota kelpaa ihmetellä kuninkaallisissakin perheissä. On lohduttavaa, että valtio on kerännyt ensikertalaisellekin sopivan paketin tarvikkeita niin, että niitä ei tarvitse suuremmin pohtia muun stressin lomassa. Perustarpeet on täytetty, ja on aikaa miettiä ja katsoa, mitä oikeasti tarvitaan.

Ja tukijärjestelmä, voi pojat. Viime aikoina on kovasti puhuttu Ruotsin mallista, mutta mihin sitä tarvitaan, kun äiti voi huoletta olla yhdeksän kuukautta lapsen kanssa kotona äitiys- ja vanhempainrahaa nostaen.

... Jaa että mitä? Suomessa vanhempien ensimetrien tuki sujuu siis osapuilleen tähän malliin:

Äitiysraha

Äidille tarkoitettu 105 päivän tuki, joka yleensä alkaa noin kuukautta ennen laskettua aikaa ja jatkuu, kunnes lapsi täyttää kolme kuukautta.

Vanhempainraha

Vanhempainrahaa voi nostaa äitiysrahakauden jälkeen 158 arkipäivän ajan, siis noin lapsen yhdeksän kuukauden ikään asti. Vanhempainrahaa voi nostaa sekä isä että äiti, päivät voi jakaa haluamallaan tavalla.

Isyysraha

Isälle tarkoitettu 54 arkipäivän tuki, jota voi pitää lapsen syntymästä aina siihen asti, kunnes lapsi täyttää kaksi vuotta. Enintään 18 arkipäivää voi käyttää siten, että äiti on yhtä aikaa kotona äitiysrahan tai vanhempainrahan turvin.

Kaiken kaikkiaan siis ollaan varsin hyvällä mallilla. Äidille korvamerkittyä aikaa on noin tuplasti isälle tarjottuun, mutta ensikuukausina se on vallan luonnollista. Halutessaan perhe voi tasata tilannetta päästämällä isän kotiin vanhempainrahan turvin. Käytännössä näin ei kuitenkaan juuri tapahdu, sillä alle kymmenen prosenttia vanhempainvapaista on isien pitämää.

Jotta isätkin saataisiin tehokkaammin mukaan, Suomessa on jo jonkin aikaa ajettu niin sanottua 6+6+6-mallia (PDF). Siinä vanhempainvapaa laajennettaisiin kaikkiaan 18 kuukauden mittaiseksi ja jaettaisiin kolmeen osaan: kuusi kuukautta käyttää äiti, kuusi kuukautta isä, ja kuusi kuukautta olisi vanhempien jaettavissa.

Itselleni ei ollut aivan auennut, miksi uutta mallia kehitetään näin jäykäksi. Kaikki perheet eivät ole samanlaisia, eivät myöskään perheenjäsenet. Tuntuu erikoiselta, että kummankin vanhemman olisi pakko olla vähintään kuusi kuukautta kotona.

Leo Stranius hämmästeli helmikuussa, miksi niin harva isä käyttää vanhempainvapaata. Nyt jo vankalla yhden lapsen kokemuksella, minäpä kerron: koska se on oletus, kaikkialla.

Kun vaimoni alkoi selvittää työpaikallaan oikeaa menettelytapaa äitiysloman pitämiseen, avulias palkanlaskija antoi tarkat neuvot ja päivämäärät. Noiden päivämäärien perusteella vaimo viettää lapsen kanssa yhdeksän kuukautta äitiys- ja vanhempainvapaata, ja sen päälle vielä jonkin verran vuosilomaa. Isä pääsi tästä yhtälöstä unohtumaan.

Vaan sattuuhan sitä, ja asian ehtii korjata myöhemminkin. Siirryimme byrokratian seuraavaan vaiheeseen eli huolehtimaan varsinaisesta rahavirrasta. Äitiys- ja vanhempainrahahakemukset voi näppärästi täyttää Kelan verkkopalvelussa. Koska suunnitelmat eivät vielä ole piiruntarkat, päätimme hakea vain äitiysrahaa ja hakea vanhempainrahan myöhemmin.

Tarkkaan ottaen tuo "myöhemmin" oli sitten seuraavana päivänä, kun Kelan käsittelijä soitti vaimolleni ihmetellen, miksi vanhempainraha oli jätetty hakematta. Tilanne selvisi, mutta hakemus pantiin kuitenkin varmuuden vuoksi vetämään – kokonaisuudessaan vaimon nimissä.

Asianosaiset olivat äärimmäisen avuliaita ja tahtoivat epäilemättä vain hyvää niin lapselle kuin muullekin perheelle. Samalla tilanne nostaa esiin kiusallisen ilmiön suomalaisessa yhteiskunnassa. Kyse ei ole pelkästään siitä, että miehet eivät haluaisi viettää aikaa lasten kanssa. Ei edes siitä, että taloudelliset seikat pakottaisivat naiset kotiin ja miehet töihin. Kauniista tasa-arvopuheista huolimatta ympäristö tyrkkii perhettä perinteisiin rooleihin.

Pidän edelleen 6+6+6-mallia turhan jäykkänä, mutta nyt ymmärrän sen perusteet. Sillä ei pakoteta vain isiä eikä vanhempia. Se on tarkoitettu muuttaman koko yhteiskuntaa.

P.S. Mitä veikkaisitte, kuinka kauan kestää parhaassa iässä olevalta mieheltä mennä sekaisin lapsen ja sanotaan nyt vaikka perheen koiran nimissä? Kysymys on kompa, sillä lapsella ei ole vielä nimeä. Koiralla on.