Helsingin Sanomat julkaisi ystävänpäivänä pienen artikkelin kahdesta työmiehestä, jotka kiipesivät salaa Shanghai Towerin huipulle. Sosiaalisessa mediassa ankarasti jaettu video on hurjaa katsottavaa ja antaa toki aihetta pikku-uutiselle.
Uutinen kiinnitti Harto Pöngän huomion: juttu lähti komealla tornin huipulta otetulla kuvalla, jonka kerrottiin olevan kuvakaappaus toisen kiipijän kuvasta. Arvovaltaisella ja hyvämaineisella lehdellä on totta kai tietenkin tekijänoikeudet hansikkaassa, mutta kun asiaa ei suoraan mainittu, Pönkä kyseli Twitterissä, onko kuvan julkaisulle lupaa – kuvaa kun oli uudelleenrajattu sen verran, että esimerkiksi Wall Street Journalin jutussa näkyvä kuvaajan vesileima jäi pois.
Parin päivän pohdiskelun ja lisätökkimisen jälkeen Helsingin Sanomat muutti juttua: alkuperäinen lähtökuva vaihtui Reutersin välittämään näkymään tornista ja juttuun lisättiin toinen kuva. Päivityksessä lisättiin korjausteksti:
Oikaisu: Uutisen yhteydessä aikaisemmin käytetyn kuvakaapppauksen rajaus ja kuvatekstin tiedot olivat puutteellisia. Niistä ei käynyt ilmi alkuperäislähde, The Wall Street Journal.
Mitä Vitaliy Raskalovin kuvalle tapahtui? Se koristaa edelleen Helsingin Sanomien uutista. Nyt se on osa kuvakaappausta WSJ:n sivuilta, eikä kuvan ottajasta ole enää pienintäkään mainintaa.
Kuvasitaatit ovat tekijänoikeudellisesti hankala asia. Tekijänoikeuslain 22 § antaa luvan ottaa lainauksia tarkoituksen edellyttämässä laajuudessa
. Wikipedia avaa käytäntöä jonkin verran, mutta kovin selkeää se ei ole.
Kuvien kohdalla sitaatin hankaluutta lisää se, että lainauksen laajuutta ei oikein voi säädellä: kuva on kokonaisuus. Mediassa kuvia lainataan silloin tällöin revinnäisinä: kuvan lisäksi lainataan osa ympäröivästä lehden sivusta ja tuodaan siten kuvalle kontekstia.
Kuvan konteksti on kuitenkin kerrottu jo Helsingin Sanomien jutussa: jampat kävivät tornissa ja ottivat kuvia todisteeksi. Uutinen ei käsittele WSJ:n artikkelia, artikkelia on käytetty lähteenä. Se taas ilmoitettiin jo alkuperäisessä uutisessa, kuvaaja sen sijaan ei saa tunnustusta.
En väitä, että Helsingin Sanomat rikkoisi lakia, vaikka mieli tekisi. Lainaukseen vaaditaan asiallinen yhteys
, jonka perusteella lainaus tehdään, eikä Helsingin Sanomien jutusta sellaista oikein löydy. Lehdistön oikeus lainailuun on kuitenkin yllättävän laaja (tekstin osalta katso vaikka tekijänoikeuslain 23 §), ja media itse tulkitsee sen mielellään omaksi edukseen. Alkuperäisellä kuvalla nähdäkseni rikottiin tekijänoikeuksia, uudella liikutaan ehkä jo laillisen puolella.
Kuvan arvo
Kuvalainauksen moraalin sen sijaan kyseenalaistan. Mitään syytä WSJ:n uutisen kuvakaappaukseen ei ole – paitsi, että sivulla sattuu olemaan peijoonin komea valokuva, jonka HS jo kertaalleen kopioi. Kuvan iskevyys tunnistetaan, mutta ilmeisesti siitä ei haluta maksaa.
Yleisemmällä tasolla tämä kertoo rumaa kieltä kuvan arvostuksesta, niin Helsingin Sanomissa kuin laajemminkin. Jos uutiskuvituksen riittäväksi tasoksi katsotaan todellakin ruutukaappaus toisen lehden blogista, ei juurikaan voi enää puhua kuvajournalismista.
Kuvajournalismista olisi sen sijaan voinut puhua vaikkapa Meeri Koutaniemen kuvareportaasin yhteydessä: tyttöjen silpomisesta kertova kuvasarja on oikeasti aika vavahduttavaa materiaalia.
Helsingin Sanomille tämä ei kuitenkaan käynyt, vaan lehden verkkosivuilla artikkeli on otsikolla datajournalismi. Jutun erikoistaittoa – koko sivun levyisiä kuvia peräkkäin, ohhoh! – pidettiin ilmeisesti arvokkaampana kuin itse kuvia.
Päälle päätteeksi kuvista ja niiden luvallisuudesta nousi pienehkö kohu niin sosiaalisessa mediassa kuin Helsingin Sanomien mielipideosastollakin. Paljastui, että lehti kirjoitutti kuvien kylkeen jälkikäteen artikkelin, joka synnytti koko joukon vääriä mielikuvia.
Yleisradio puolestaan huuteli viime viikolla Twitterissä penkkarikuvien perään:
Julkaise #penkkarikuva tällä häsällä, kuvasi voi päästä telkkariin! #yle #aamutv #yleuutisluokka #penkkarit pic.twitter.com/h148lzz3i2
— Terhi Upola (@terhiu) February 12, 2014
Myös tämä kysely sai ihmiset miettimään, miten mahtaa olla kuvien käyttäoikeuksien laita. Voiko Yleisradion kaltainen toimija napsia kuvia Twitteristä ja julkaista niitä pelkällä hashtagin huutelulla? Vastaus on, että luultavasti voi, sillä yleisön ja Yleisradion välissä on Twitter, joka pidättää itsellään oikeuden edelleenlisensoida sisältöä.
Kyselyt saivat kuitenkin Ylen Antti Hirvosen pohtimaan:
@arttuj @terhiu @villegrahn miksei kuvaan vois alkaa suhtautua kuin tekstiin? on yhtä arkipäiväinen tapa viestiä. taide/teos eri juttu.
— Antti Hirvonen (@anttihirvonen) February 12, 2014
Moni valokuvaaja olisi todennäköisesti tyytyväinen, jos kuvaan suhtauduttaisiin kuin tekstiin. Jos Helsingin Sanomat olisi julkaissut luvatta satunnaisen verkkokäyttäjän tekstimuotoisen artikkelin, tilannetta ei paikattaisi Oikaisu
-leimalla ja lisäämällä tekstin ympärille lisää lainaa. Kuvan kohdalla tämä on kuitenkin ilmeisen yleisesti hyväksytty käytäntö.
Kuva on tosiaan yhä suurempi osa arkipäiväistä viestintäämme, ja tekijänoikeuslaki tulee epäilemättä tässäkin kohtaa pahasti jälkijunassa. Olisi kuitenkin ihan kiva, jos edes mediatalot noudattaisivat sitä voimassa olevaa lakia. Ja kun vastaan tulee niitä vähemmän arkipäiväisiä kuvia, olisi vähintäänkin oikeus ja kohtuus, että myös kuvaaja saa niistä palkkion.
P.S. Raskalovin kuva on esillä 500px.comissa, josta sen voi myös ostaa. Latauslinkki antaa luvan vain yksityiskäyttöön, mutta ehkä HS olisi saanut sopimuksen aikaiseksi.
P.P.S. On toki paljon helpompaa, jos ei vaan välitä tekijänoikeuksista. Vivas.fi:llä on kahdeksan miljoonaa kävijää ja iso asenne.
P.P.P.S Muutama vuosi sitten Kari Kuukka ihmetteli, miten Helsingin Sanomissa skanneri lauloi. Juttu päättyi ainakin osapuilleen onnellisesti.
Edit: (17.2. 22:23) Harto pohdiskeli asiaa jo samantien perjantaina, omiin silmiini osui vasta uusinta maanantailta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti