Jätteen määrä ja rikkinäinen puhelin

Eilispäivänä vietin pienimuotoista lepohetkeä Twitterissä, kun silmiini osui vihreiden varapuheenjohtaja Anne Blandin tweetti:

Jäte ei ole ongelma vaan raaka-aine. 98% kaupasta ostettu päätyy ½ v päästä kaatopaikalle. Siksi #kiertotalous #kestäväkehitys #kestävyys

— Anne Bland (@AnneBland) January 28, 2015

Intuitio väittäisi lukeman olevan uskomaton. Tämähän tarkoittaisi, että yli puoli vuotta kestävät kestokulutushyödykkeet – pääosin vaikkapa kaikki autot, huonekalut, viihde-elektroniikka, ... – biojäte ja kaikenlainen kierrätys muodostaisivat vain kaksi prosenttia siitä, mitä kotiin kuljetetaan. Niinpä lausahdin epäilyni ääneen, pyysin lähdettä ja tavallaan sainkin:

@sami_sundell @Luodetlahti Mulle annettiin tällainen rapsa lähteeksi: Sitran vastuullisuus - 20 esimerkkiä keskisuurista yrityksistä (2013).

— Anne Bland (@AnneBland) January 28, 2015

Tarkkaan ottaen julkaisun nimi on Strateginen vastuullisuus: 20 esimerkkiä keskisuurista yrityksistä, Sitran Demos Helsingiltä tilaama selvitys, jossa keskityttiin edelläkävijäyrityksiin, jotka ovat tehneet merkittäviä vastuullisuusvalintoja bisneslähtöisesti. Julkaisu on vapaasti ladattavissa.

Mitä tutkimuksessa sitten sanotaan kaatopaikalle päätyvästä tavarasta? Tutkimuksen puolesta ei yhtään mitään: raportti kertoo tarinoita vastuullisuudesta eri muodoissa esimerkiksi globaalina kilpailutekijänä. Kaatopaikat kuitenkin esiintyvät julkaisussa, sillä yksi yrityksistä, ZenRobotics, kehittää tekoälykästä jätteenkäsittelyjärjestelmää. Sieltä löytyy myös lainauksen lähde:

Maailman raaka-ainepulaa harva asiantuntija kyseenalaistaa. Joitain metalleja, kuten kromia ja platinaa löytyy nykyään erittäin niukasti ja niiden hinta on noussut 2000-luvun aikana moninkertaiseksi. Ongelmaan on puututtu kehittämällä entistä vähemmän raaka-aineita tarvitsevia tuotteita – saadaan aikaiseksi enemmän vähemmällä. 98 prosenttia siitä, mitä kaupasta ostetaan joutuu puolen vuoden kuluessa kaatopaikalle, [Jufo] Peltomaa sanoo. Poimitaan nyt hyvänen aika ne hyvät tavarat sieltä pois!

ZenRoboticsin toiminta perustuu siihen, että tuotteen arvoketjun mielletään jatkuvan jätteenkäsittelyyn ja tehdään ketjun loppupäästä yhtä tehokas kuin alkupäästä.

Kyse on siis ZenRoboticsin markkinointiväittämästä.

Alkulähteille

Peltomaan lausahdus löytyy myös ZenRoboticsin omilta sivuilta, jossa sille on annettu lähde: Paul Hawkenin, Amory Lovinsin ja L. Hunter Lovinsin kirja Natural Capitalism.

Natural Capitalism on siitä mukava teos, että se on vapaasti ladattavissa verkossa. Mikäli oikein selailin, aiheen kannalta olennainen osuus on neljäs luku, Making the World (PDF), jossa sanotaan seuraavasti:

In short, the whole concept of industry’s dependence on ever faster once-through flow of materials from depletion to pollution is turning from a hallmark of progress into a nagging signal of uncompetitiveness. [...] only one percent of the total North American materials flow ends up in, and is still being used within, products six months after their sale. That roughly one percent materials efficiency is looking more and more like a vast business opportunity.

Kirjassa ei siis puhuta pelkästään kotiin kannetusta, vaan kyse on tuotteiden koko elinkaaresta alkaen raaka-aineiden hankinnasta. Toisin sanoen: kun ostat iPhonen, itse puhelin saattaa olla käytössä vuosia, mutta jäteprosentti on hurja, koska siihen lasketaan mukaan myös vaikkapa lantaanikaivoksen hukkakivi, kuljetuskaluston pakokaasut sekä jätteeksi päätyvä pakkausmateriaali. Tällä matematiikalla vain yksi prosentti kaikesta materiaalista päättyy lopputuotteisiin.

Näin siis 15 vuotta sitten julkaistussa kirjassa esitetty väite päätyi ensin markkinointimateriaaliin ja sai sitten Sitran sädekehän. Samalla väitteen kohde vaihtui tuotantoketjun hukkamateriaalista yksittäisten kuluttajien kotitalousjätteeksi, ja loppusijoituspaikkakin yleisestä luontoon päästämisestä kaatopaikaksi.

Kierrätys on kannatettava asia, jätteiden hyötykäyttö peijoonin loistava ja tarpeellinen tavoite, ZenRobotics kunnianhimoinen firma ja Twitter hankala media. Siitä huolimatta olisi kivaa, jos hyviä asioita pyrittäisiin edistämään iskulauseilla, jotka pitävät paikkansa.

P.S. Pitääkö kirjan väite paikkaansa? Ei mitään käryä; kirjassa tuolle ei ole merkitty lähdettä, enkä pienellä googlellakaan tuollaisia lukemia löytänyt. World Resources Instituten Material Flows in The United States: A Physical Accounting of the U.S. Industrial Economy (PDF) arvioi materiaalikulutusta tietyillä teollisuuden aloilla ja aineilla. Sen mukaan vuonna 2000 Yhdysvaltain kokonaismateriaalikulutus oli noin 23,7 miljardia tonnia ja jätettä muodostui kaikkiaan 18,5 miljardia tonnia. Luvut ovat valtavia eikä kyseessä varmasti ole koko totuus, mutta ollaan kuitenkin suhteellisen kaukana yhden prosentin hyötysuhteesta.