Itellavankkureilla kouluun

Liikenne- ja viestintäministeriön mukaan erilaiset julkiset kuljetuspalvelut maksavat yhteiskunnalle noin miljardi euroa vuodessa, ja lasku on kasvamaan päin. Jostain pitäisi höylätä sata miljoonaa euroa, ja yhdeksi keinoksi väläytellään nyt Itellan valjastamista erilaisiin kyydityksiin. Itellaa ei kuitenkaan kiinnosta.

Itellan haluttomuus ei juurikaan yllätä. Yhtiö aloitti juuri YT-neuvottelut ja on pistämässä varhaisjakelua uusiksi. Mielessä siintää myös jakelupäivien vähentäminen nykyisestä viidestä hiukan harvempaan rytmiin. Tähän kuvioon sopii hiukan huonosti halpamatkustamisen tarjoaminen kylän penskoille.

Samaan aikaan on mielenkiintoista huomata Itellan saavan kritiikkiä siitä, että se ei ole käsi lipassa lähdössä polkemaan hintoja henkilökuljetuksissa. Sillä siitähän tässä on kyse: esimerkiksi koulukyydit ovat jo nykyisellään kilpailutettuja, päivittäispostissa käytännön monopolia pyörittävä Itella vain voisi oman työn ohella hoitaa kyyditykset halvemmalla.

Lyhyellä tähtäimellä Itellan siirtyminen kuljettajaksi voisi tietysti olla yhteiskunnalle edullinen vaihtoehto: lisäajo takaisi postin haja-asutusalueillekin, eikä valtionyhtiöllä pitäisi olla tarvetta aivan tolkuttomalle kateprosentillekaan.

Toisaalta kulujen nousu on osittain peräisin samanlaisesta ajattelusta: kyläkoulujen sulkeminen on laskenut kuluja toisaalla mutta nostanut matkakuluja toisaalla. Itellan kyyditykset kilpailisivat suoraan paikallisten yrittäjien kanssa; kun haja-asutusalueella taksit ovat muutenkin kortilla, koulukyytien ja muiden sopimusajojen katoaminen saattaisi viedä tolpalta sen viimeisenkin pirssin.

Kannattaa myös miettiä, onko Itellalla ylipäätään edellytyksiä kuljetuksiin.

Kalusto

Posti kyllä kulkee, mutta tyypillisesti hiukan erilaisella kalustolla kuin henkilöliikenne. Tällä saattaa olla vaikutusta myös turvallisuuteen, sekä ihmisten että postin.

Reitit

Postin kuljetusreitti on aika lailla erilainen kuin esimerkiksi koulukyytien reitti. Yhteen autoon mahtuu pitkänkin reitin postit, sen sijaan lapsia mahtuu mukaan vain rajattu määrä. Auton lisäksi määrää rajoittaa myös kuljettajan ajokortti.

Aikataulut

Miten postin kuljetus ja koulukyydit sopivat yhteen? Postia ajaessa kierros voi kestää useamman tunnin, lapsosia ei voi pitää aivan niin kauan autoon vangittuna. Varhaisjakelu on kouluunmenon kannalta liian aikaisin, päiväjakelu liian myöhään. Ja jollain peijoonilla pitäisi päästä koulusta kotiinkin.

Asiakaspalvelu

Postinjakajat saattavat olla hienoja ihmisiä, mutta kyseessä ei ole ehkä aivan samassa määrin kontaktilaji kuin vaikkapa taksikuski on. Kuinka homma mahtaa toimia, jos auton takapenkillä on puoli tusinaa pilttiä huutamassa toppavaatteissa eroahdistusta? Samaan aikaan pitäisi edelleen hoitaa myös postinjakelu.

Kaiken kaikkiaan idea tuntuu kummalliselta, mutta vielä jännittävämpää on luvassa:

Voisiko esimerkiksi peräkylän maanviljelijä ottaa vastuulleen muutaman koululaisen tuomisen ison tien varteen, tai ihan koululle asti, Tampereen kaupungin logistiikkapäällikkö Erkki Harju maalailee.

Tällä myyntipuheella jokainen maanviljelijä epäilemättä rientää kilpaa keräämään lapsia naapurustosta – eihän heillä muutakaan tekemistä ole, ja kukapa ei haluaisi ottaa vastuulleen muutamia koululaisia. Halvalla. Koulutaksi-Mersun vaihtuminen traktorin peräkärryyn saattaisi herättää pientä närää vanhemmissa, ja astetta suurempaa draamaa saataisiin, kun pellonreunaan bussia odottamaan dumpatulle lapselle tapahtuisi jotain. Mutta olisipa ainakin halpaa!

Tätä ei pidä ymmärtää väärin. Yhteisöllisyys on hieno asia, ja jos joku vanhempainyhdistys päättää järjestää lasten kuljetuksen kimppakyydillä, ei muuta kuin iso peukku ja onnea matkaan. Vaan jos kaupunki lähtee tällaista junailemaan, on vastuukysymykset oltava mietittynä, eikä ihan kaikkea voi ulkoistaa sille peräkylän maanviljelijälle.

On tietenkin hyvä, että kunnissa ja ministeriöissä harjoitetaan luovaa ongelmanratkaisua, mutta ei näillä ideoilla vielä Kuuhun mennä. Valtionyhtiön pönkittämisen tai kylänmiesten hyväntahtoisuuteen luottamisen sijaan voitaisiin miettiä ihan oikeita ratkaisuja. Ensi hätään voitaisiin pohtia vaikkapa taksisääntelyn höllentämistä ja jonkin Uberin kaltaisen palvelun sallimista. Ja kun kyse on liikenne- ja viestintäministeriöstä, niin kai ongelmaan voisi pyytää apua sieltä viestintäpuoleltakin.

P.S. Kaikkihan epäilemättä muistavat, että vanhoina hyvinä aikoina Posti harjoitti myös matkustajaliikennettä. Viimeiset rippeet toiminnasta myytiin vuonna 1999.

P.P.S. Ainahan asian voi kääntää myös toisinpäin. Mitäpä jos ei pannakaan Itellaa kuljettamaan ihmisiä vaan velvoitetaan koulukyydit jakamaan postia! Itellalla on nyt parikin kilpailijaa, joten pää on avattu.

Varhainen jakelu ei paljon nappaa

Yksi viime viikon suuria uutisia oli Itellan YT-neuvottelut. Postin määrä on vähentynyt niin paljon, että neuvotteluissa on pölkyllä jopa 1200 työpaikkaa.

Samaan aikaan tuli julkisuuteen myös tieto, että Itella on irtisanonut useiden kymmenien sanomalehtien varhaisjakelusopimukset ja aikoo neuvotella tuleviin sopimuksiin korkeammat hinnat.

Kuten arvata saattaa, kustantajien reaktio oli pöyristynyt. Miten se sika kehtaa, monopoliyhtiö ja vielä vaatii rahaa palvelusta? Kalevan toimitusjohtaja Jukka Haapalainen pukee asian sanoiksi:

Oululaisella Kalevalla on taajamissa oma jakeluyhtiö, mutta haja-asutusalueilla varhaisjakelusta vastaa Itella. Sen osuus kaikesta Kalevan jakelusta on 15 prosenttia.

Nyt mietitään, miten hoidetaan alueet, jotka Itella on irtisanonut. Se on meille hirvittävä isku, Kalevan toimitusjohtaja Jukka Haapalainen sanoo.

He eivät ole tehneet meille edes tarjousta, millä ehdoilla he jatkaisivat. Se on aikamoista painostusta, Haapalainen sanoo.

Hän muistuttaa, että postilla on ollut jakelumonopoli yli 300 vuotta.

Ne ovat saaneet monopolissa ja yhteiskunnan rahoilla kasvaa tuohon asemaan, ja nyt ne antavat puoli vuotta aikaa polkaista pystyyn joku uusi jakelujärjestelmä. Se on ihan käsittämätöntä.

Koska käsite epäilemättä on useimmille lukijoille tuntematon, lainataanpa Wikipediasta pätkä monopolin määritelmästä.

Monopoli (kreik. μονοπώλιο, monopolio < μόνος, monos 'yksin' + πωλεῖν, polein 'myydä') on taloustieteessä tilanne, jossa markkinoilla on vain yksi tietyn palvelun tai tuotteen tarjoaja. Monopolille ominaista on siten kilpailun puuttuminen ja usein tästä johtuva epäluonnollisen korkea hintataso sekä täydelliseen kilpailuun verrattuna liian vähäinen tuotannon määrä. Useimmiten voittoa maksimoidessaan monopoliyritys rajoittaa tuotantoaan markkinahinnan nostamiseksi.

Tarkkaavainen lukija saattaa huomata, että tähän tiukkaan määritelmään sopii melko huonosti Kalevan oma jakeluyhtiö ja Itellan vaivainen 15 prosentin osuus lehden jakelusta. Yleisradion uutisen mukaan Itellalla on kyllä reilu siivu, itse asiassa noin 60 prosentin osuus varhaisjakelusta.

Haapalaisen maininta yhteiskunnan rahoilla kasvamisesta on epäilemättä tavallaan totta mutta ehkä hiukan maustettua tarinankerrontaa. Sanoma myi varhaisjakeluyhtiönsä Leijonajakelun Itellalle kymmenisen vuotta sitten, ja hetkeä myöhemmin samaa tietä seurasi Etelä-Karjalan Jakelu Oy. Ainakin vielä 2001 Leijonajakelulla oli yli neljänneksen osuus varhaisjakelusta (PDF). Yllä lainatun HS-uutisen mukaan Turun Sanomat oli myynyt oman jakeluyhtiönsä Postille jo aiemmin.

Hätäisempi voisi päätellä, että varhaisjakelua ei ole koettu sanomalehtiyhtiöiden ydinliiketoiminnaksi; niinpä ollaan oltu tyytyväisiä, että joku on ostanut sen pois kiusaamasta. Kalevakin pyörittää omaa jakeluaan mutta on ulkoistanut Itellalle ne kiusalliset 15 prosenttia haja-asutusalueella. Nyt on sitten suru puserossa, kun kirottu valtionyhtiö haluaisi tehdä jakelulla rahaa.

Itellan monopoli

Mikä Itellan monopoli tarkalleen ottaen on? Riippuu siitä, mitä monopolilla tarkoitetaan. Varhaisjakelua pyörittää tusinan verran yrityksiä. Vaikka Itella nykyään on selvästi suurin, kustantajilla on tässä asiassa peiliin katsomisen paikka.

Paketteja kuskaa kaikki kynnelle kykenevät. Jos ei Itellan palvelu kelpaa, ei muuta kuin soitto DHL:lle. Tai UPS:lle. Tai DB Schenkerille. Niin, tai Matkahuollolle. Palvelusta ei ole pulaa, mutta nuokin peijoonit pyytävät kuljetuksista rahaa.

Päivittäispostissa Itellalla on kyllä käytännössä selvä monopoli, mutta ei sekään enää aivan kiveen hakattu ole: nykyinen postilaki ei mainitse Itellaa nimeltä. Ja miksi mainitsisikaan, kun Esan Kirjapaino on mukana kisassa.

Postin historia säädeltynä monopolina on kyllä tarjonnut sille erinomaisen kasvualustan, eikä Itellan haastajiksi päivittäisjakeluun välttämättä suurta tunkua ole. Kirjeiden kuljettaminen harvaan asutussa maassa ei välttämättä ole aivan ilmaista puuhaa, ja kirottu postitoimilupa asettaa haltijalleen myös ikäviä velvollisuuksia. Ainakin tällä haavaa näyttää siltä, että päälle päätteeksi kyseessä on auringonlaskun ala.

Sanomalehti Ilkan mukaan jokapäiväisestä jakelusta ei voi tinkiä. Avoimeksi jää, miksi ei – esimerkiksi Etla ehdottaa jo kolmipäiväistä jakelua. Jos kuljetettavan määrä jatkuvasti vähenee, myös kuljetusten pitää harventua tai vastaavasti maksajan kaivaa kuvetta.

Tästähän on kyse sanomalehtien sopimuksissakin. Kun levikit laskevat, on vaikea perustella, miksi jakajan pitäisi herätä ennen kukonlaulua kuljettamaan aiempaa ohuempia lehtiä entistä harvempaan taloon. Verkko tuo uutiset lukijalle heti, eikä paperilehdellä enää ole samaa vankkumatonta jalansijaa aamukahvipöydässä, mikä sillä aiemmin oli. Uutisten luku sujuu mainiosti tabletiltakin.

P.S. Mauri Pekkarisen (kesk.) mukaan lehdille pitäisi harkita jonkinlaista varhaisjakelutukea. Niin, sanomalehdillehän voisi harkita vaikka jonkinlaista veroalennusta. Ai niin.

P.P.S. Sanomalehtien liiton sivuilta löytyy muun muassa tulevaisuusraportti vuodelta 1996 (PDF), jossa pohdittiin varhaisjakelun tulevaisuutta. Tuohon aikaan lehtien tilaajamäärät pysyivät vakaina eikä verkkoon ollut tulossa mitään toimintaa. Jakelun nähtiin siirtyvän enemmän pienille, yhden miehen yrityksille. Justiinsa näinhän siinä taisi käydä.