Jätteen määrä ja rikkinäinen puhelin

Eilispäivänä vietin pienimuotoista lepohetkeä Twitterissä, kun silmiini osui vihreiden varapuheenjohtaja Anne Blandin tweetti:

Jäte ei ole ongelma vaan raaka-aine. 98% kaupasta ostettu päätyy ½ v päästä kaatopaikalle. Siksi #kiertotalous #kestäväkehitys #kestävyys

— Anne Bland (@AnneBland) January 28, 2015

Intuitio väittäisi lukeman olevan uskomaton. Tämähän tarkoittaisi, että yli puoli vuotta kestävät kestokulutushyödykkeet – pääosin vaikkapa kaikki autot, huonekalut, viihde-elektroniikka, ... – biojäte ja kaikenlainen kierrätys muodostaisivat vain kaksi prosenttia siitä, mitä kotiin kuljetetaan. Niinpä lausahdin epäilyni ääneen, pyysin lähdettä ja tavallaan sainkin:

@sami_sundell @Luodetlahti Mulle annettiin tällainen rapsa lähteeksi: Sitran vastuullisuus - 20 esimerkkiä keskisuurista yrityksistä (2013).

— Anne Bland (@AnneBland) January 28, 2015

Tarkkaan ottaen julkaisun nimi on Strateginen vastuullisuus: 20 esimerkkiä keskisuurista yrityksistä, Sitran Demos Helsingiltä tilaama selvitys, jossa keskityttiin edelläkävijäyrityksiin, jotka ovat tehneet merkittäviä vastuullisuusvalintoja bisneslähtöisesti. Julkaisu on vapaasti ladattavissa.

Mitä tutkimuksessa sitten sanotaan kaatopaikalle päätyvästä tavarasta? Tutkimuksen puolesta ei yhtään mitään: raportti kertoo tarinoita vastuullisuudesta eri muodoissa esimerkiksi globaalina kilpailutekijänä. Kaatopaikat kuitenkin esiintyvät julkaisussa, sillä yksi yrityksistä, ZenRobotics, kehittää tekoälykästä jätteenkäsittelyjärjestelmää. Sieltä löytyy myös lainauksen lähde:

Maailman raaka-ainepulaa harva asiantuntija kyseenalaistaa. Joitain metalleja, kuten kromia ja platinaa löytyy nykyään erittäin niukasti ja niiden hinta on noussut 2000-luvun aikana moninkertaiseksi. Ongelmaan on puututtu kehittämällä entistä vähemmän raaka-aineita tarvitsevia tuotteita – saadaan aikaiseksi enemmän vähemmällä. 98 prosenttia siitä, mitä kaupasta ostetaan joutuu puolen vuoden kuluessa kaatopaikalle, [Jufo] Peltomaa sanoo. Poimitaan nyt hyvänen aika ne hyvät tavarat sieltä pois!

ZenRoboticsin toiminta perustuu siihen, että tuotteen arvoketjun mielletään jatkuvan jätteenkäsittelyyn ja tehdään ketjun loppupäästä yhtä tehokas kuin alkupäästä.

Kyse on siis ZenRoboticsin markkinointiväittämästä.

Alkulähteille

Peltomaan lausahdus löytyy myös ZenRoboticsin omilta sivuilta, jossa sille on annettu lähde: Paul Hawkenin, Amory Lovinsin ja L. Hunter Lovinsin kirja Natural Capitalism.

Natural Capitalism on siitä mukava teos, että se on vapaasti ladattavissa verkossa. Mikäli oikein selailin, aiheen kannalta olennainen osuus on neljäs luku, Making the World (PDF), jossa sanotaan seuraavasti:

In short, the whole concept of industry’s dependence on ever faster once-through flow of materials from depletion to pollution is turning from a hallmark of progress into a nagging signal of uncompetitiveness. [...] only one percent of the total North American materials flow ends up in, and is still being used within, products six months after their sale. That roughly one percent materials efficiency is looking more and more like a vast business opportunity.

Kirjassa ei siis puhuta pelkästään kotiin kannetusta, vaan kyse on tuotteiden koko elinkaaresta alkaen raaka-aineiden hankinnasta. Toisin sanoen: kun ostat iPhonen, itse puhelin saattaa olla käytössä vuosia, mutta jäteprosentti on hurja, koska siihen lasketaan mukaan myös vaikkapa lantaanikaivoksen hukkakivi, kuljetuskaluston pakokaasut sekä jätteeksi päätyvä pakkausmateriaali. Tällä matematiikalla vain yksi prosentti kaikesta materiaalista päättyy lopputuotteisiin.

Näin siis 15 vuotta sitten julkaistussa kirjassa esitetty väite päätyi ensin markkinointimateriaaliin ja sai sitten Sitran sädekehän. Samalla väitteen kohde vaihtui tuotantoketjun hukkamateriaalista yksittäisten kuluttajien kotitalousjätteeksi, ja loppusijoituspaikkakin yleisestä luontoon päästämisestä kaatopaikaksi.

Kierrätys on kannatettava asia, jätteiden hyötykäyttö peijoonin loistava ja tarpeellinen tavoite, ZenRobotics kunnianhimoinen firma ja Twitter hankala media. Siitä huolimatta olisi kivaa, jos hyviä asioita pyrittäisiin edistämään iskulauseilla, jotka pitävät paikkansa.

P.S. Pitääkö kirjan väite paikkaansa? Ei mitään käryä; kirjassa tuolle ei ole merkitty lähdettä, enkä pienellä googlellakaan tuollaisia lukemia löytänyt. World Resources Instituten Material Flows in The United States: A Physical Accounting of the U.S. Industrial Economy (PDF) arvioi materiaalikulutusta tietyillä teollisuuden aloilla ja aineilla. Sen mukaan vuonna 2000 Yhdysvaltain kokonaismateriaalikulutus oli noin 23,7 miljardia tonnia ja jätettä muodostui kaikkiaan 18,5 miljardia tonnia. Luvut ovat valtavia eikä kyseessä varmasti ole koko totuus, mutta ollaan kuitenkin suhteellisen kaukana yhden prosentin hyötysuhteesta.

GM-sikaa? No kyllä kiitos!

Antti Heikkilä on intoutunut ottamaan kantaa geenimanipulointiin. Muistattehan: mies, jonka mukaan mikroaaltouuni tekee vedestä tappavaa.

Nyt vuodatuksen aiheena on siis geenimanipulaatio, joka Heikkilän mukaan on suorastaan eläinrääkkäystä. Kirjoitus maalailee sen sortin salaliittoteorioita, että valitettavasti silmäni lasittuivat pahemman kerran juttua lukiessa. Heräsin kuitenkin loppua kohti, ja niinpä kaivoin esille pari Heikkilän mainitsemaa tutkimusta.

Ensimmäinen tutkimus on Irina Ermakovan rottakoe muutaman vuoden takaa. Tutkimuksessa todettiin, että GM-vehnää syöneillä oli tavallista suurempi kuolleisuus ja pienempi syntymäpaino. Mainitsematta jäi, että myös verrokkiryhmän kuolleisuus oli selvästi odotettua suurempi, ja nekin olivat selvästi alipainoisia. Epäselväksi on myös jäänyt, olivatko rottien dieetit ylipäätään vertailukelpoisia. Näyttää kuitenkin siltä, että kuolleisuus johtui ennemminkin huonosta hoidosta kuin geenimanipulaatiosta.

Jälkimmäinen tutkimus (A long-term toxicology study on pigs fed a combined genetically modified (GM) soy and GM maize diet (PDF), Carman et al.) on tuoreempi ja mielenkiintoisempi, sillä siinä koe-eläimet ovat sikoja, ja niitä on kasvatettu teurastusikään asti. Ollaan siis fysiologisesti lähempänä ihmistä, ja eläimiä on syötetty GM-soijalla ja maissilla sekä verrokkituotteilla liki 23 viikkoa. Tämän jälkeen siat pantiin lihoiksi, ja katsottiin, mitä sisältä löytyi.

Heikkilän mukaan löytyi vaikka mitä:

Tulos oli tyrmäävä. Eläimet sairastuivat. Teurastuksen jälkeen sijoilla todettiin syöpää, kohdun liikakasvua ja tulehdusta, endometrioosia, kohdun polyyppeja ja lihaskasvaimia, yleistä tulehdusta, vatsalaukun ja suoliston tulehdusta, mahahaavaa, suoliston seinämän ohentumaa ja vuotavaa paksunsuolen tulehdusta jopa niin, että eläimiä kuoli suolistoverenvuotoon.

Järisyttävää, ja pelottavaa. Sen sijaan itse tutkimus – siis se, mihin Heikkilä viittaa – tietää kertoa näin:

There were no differences between pigs fed the GM and non-GM diets for feed intake, weight gain, mortality, and routine blood biochemistry measurements.

[...]

There were no statistically significant differences in food intake, feed conversion ratios, number or nature of illnesses, number or nature of veterinary interventions, veterinary costs or mortality between the non-GM-fed and GM-fed groups of pigs. Mortalities were 13% and 14% for the non-GM-fed and GM-fed groups respectively, which are within expected rates for US commercial piggeries.

Tarkemmin sanoen siis GM-siat eivät olleet sen sairaampia, niitä ei lääkitty tavallista enempää, eivätkä ne mokomat edes kuolleet yhtään tavallista useammin.

Tarkkaan ottaen sikatutkimus nostaa esiin kaksi tilastollisesti merkittävää tulosta: GM-sioilla oli verokkiryhmää suuremmat kohdut, ja niiden vatsalaukussa oli tavallista enemmän vakavaa tulehdusta.

Valitettavasti en ole sen paremmin sika- kuin kohtuasiantuntijakaan, joten jätän muiden arvioitavaksi, mikä merkitys on kohdun koolla. Näin tekevät myös artikkelin kirjoittajat: kohdun paino nostetaan tulokseksi ja esitetään sille mahdollisia syitä. Ilmeisesti näitä syitä ei kuitenkaan selvitetty – kun muista elimistä etsittiin epänormaaliuksia, kohtu pääsi syystä tai toisesta unohtumaan. Niinpä paperi maalailee uhkia mutta jättää selvittämättä, onko kohdun painolla todellisuudessa mitään vaikutusta sen paremmin sian kuin sen syöjänkään elämään.

Vatsalaukun tulehdus puolestaan kuulostaa pahalta, mutta katsotaanpa lukemia tarkemmin. Lainataan siis jälleen tutkimusta:

Stomach inflammation (%)	Non-GM fed	GM fed
Nil inflammation	5.4	11.1
Mild inflammation	42.5	31.9
Moderate inflammation	39.7	25.0
Severe inflammation	12.3	31.9

Tutkimuksessa päädyttiin GM-ruualle epäsuotuisaan tulokseen, sillä niin kuin lukemista näkyy, vakavaa tulehdusta esiintyy GM-sioilla selvästi enemmän. Aivan niin vakavaa tämä tulehdus ei kuitenkaan ole, että se olisi vaatinut esimerkiksi verrokkiryhmää enemmän lääkitystä...

Jos dataa katsoo, ei analyysi ehkä ole aivan rehellinen. Tulehdus on jaettu kolmeen vakavuustasoon, mutta tulos on napattu katsomalla niistä vain yhtä; seuraavassa pykälässä verrokkiryhmällä onkin jo selkeästi suurempi edustus. En ole myöskään tilastotieteilijä, mutta onneksi muilla on siitäkin kokemusta. Kun nämä eri tasoiset tulehdukset yhdistetään Mann-Whitney-testillä, päästäänkin yllättäin erilaiseen lopputulokseen: vatsalaukun tulehduksissa ei ole tilastollisesti merkittävää eroa. Toki dataa voi tulkita (väärin) myös tutkimuksessa käytetyllä menetelmällä mutta GM-sikojen eduksi: jos unohdetaan tulehduksen vakavuus, GM-sioilla oli vähemmän tulehduksia ylipäätään.

Kaiken kaikkiaan sioissa ei siis ole ulkoisesti eroa. Sioista otettiin myös verenkuva ja todettiin, että siinä ei ole eroa. Erikseen tutkittiin kahdeksan eri elintä, ja sielläkin ainoaksi tilastollisesti merkittäväksi eroksi nousi kohdun tavallista suurempi paino.

Mistä Heikkilän maalailemat kauhukuvat GM-ruuan vaarallisuudesta sitten tulivat? Tutkimuksen tekijä Judy Carman julkaisi itse paperin lisäksi myös yhden liuskan selväkieliversion tavallisten ihmisten luettavaksi. Ilmeisesti varsinaisesta tutkimuksesta ei pienellä vääristelylläkään saanut riittävän kohahduttavaa, joten tulosten lisäksi hän listaa, mitä on kuullut GM-ruokaa syöneistä sioista aiemmin löytyneen. Näillä löydöksillä ei ole siis mitään tekemistä kyseisen tutkimuksen kanssa, niistä ei ole mitään todisteita, eikä niiden vaatimia tutkimuksia edes tehty kyseisen artikkelin sioille. Heikkilä ei ilmeisesti ole vaivautunut lukemaan itse tutkimuspaperia, eikä onnistunut ymmärtämään oikein edes sen selväkielistä lyhennelmää. Mutta saatiinhan sentään lietsottua vähän hysteriaa.

P.S. Antti Heikkilä esittelee kotisivuillaan itsensä Suomen johtavaksi ravintoasioihin perehtyneeksi lääkäriksi, sillä kukapa kissan hännän nostaisi, ellei kissa itse. Koulutukseltaan hän on ortopedi ja traumatologi.