Lainsuojaton kansan siunauksella

Viime viikolla sattui ikävä liikennetapaus, jossa pyöräilijä menetti henkensä. Silminnäkijöiden mukaan autoilija ohitti pyöräilijän, kiilasi pyörän kumoon ja päälle päätteeksi pakeni paikalta. Teko vaikutti tahalliselta.

En aio linkittää uutisiin; aiheesta on kirjoitettu jokaisessa kynnelle kykenevässä mediassa. Sen sijaan ajattelin nostaa esiin muutamia kommentteja, joita tuli vastaan Helsingin Sanomien uutisointia lukiessani.

Mitä on nyt tän kesän mittaan seurannu niin kyllä noilla sukkahousutrikoohemmoilla olis parantamisen varaa ja PALJON!! [...]

---

[...] Tietämättä enempää tästä kyseisestä tapauksesta, haluan kuitenkin peräänkuuluttaa pyöräilijöiltä liikennesääntöjen noudattamista ja kohteliasta liikennekulttuuria. [...]

---

Luin tämän tarinan. Lopputulos hyvin surullinen. Niin myös se osuus josta kaikki alkoi. "Pyöräilijä ohitti autoilijan". [...]

---

Pyöräilyyn ajokortti niin alkaa sujumaan. [...]

---

Jospa ne pyöräilijät nyt rupeis pikkasen ajattelee että se auto voittaa aina , eiköhän siel pitäisi kaikkien kunnioittaa toisiaan, mutta kyl täytyy sanoa et pyöräilijät ei kunnioita kun itseään .

FB-kommentit HS-artikkeliin Autoilija pakeni kuolonkolarista – pyöräilijät muistivat surmansa saanutta Helsingissä, 13.8.

[...] Ja paljonko vauhtia riittää aiheuttamaan vakavia vammoja kaatuessa? Jos pyöräilijä olisi ajanut vain 10-15 km/h olisivatko vammat jääneet vähäisemmiksi? [...]

---

Pyöräilijät ovat paljon pahempia häriköitä liikenteessä kuin autoilijat . Itse pyöräilen päivittäin ja törmään jatkuvasti näihin "kilpapyöräilijöihin" joiden ajokäytös on erittäin agressiivinen !

---

Minä taas puolestani näen joka päivä Silyasaarenkadulla,Ympyrätalon ja Pitkänsillan välillä mistään piittaamattomia pyöräilijöitä,joille muut jalkakäytävän kulkijat ovat pelkkä optinen harha ja vaiva, joita pitää väistellä. [...]

Pyöräilijä kuoli auton alle Helsingissä – risteyksen vaarallisuus tiedettiin ja parannus on valmisteilla, 14.8. kommentit HS.fi-sivustolla.

Pyöräilijänkin ois hyvä tietää liikennesäännöt kun kerran joutuvat ajamaan siellä missä autotkin. Moottoripyörän ja auton on väistettävä esim. bussia, mutta ei taida moni ajokortiton pyöräilijä sitäkään tietää.

FB-kommentit Nyt.fi-artikkeliin Pyöräilijän kuolema auton murjomana Töölössä: tämä kaikki on tapahtunut 17.8.

Ajoikohan menehtynyt pyöräilijä kilpaa auton kanssa. Tuota nimittäin tapahtuu usein.

---

On se kumma että sinne autojen sekaan on pakko tunkea polkupyörällä. Pyöräilijöiden suhteellisuudentaju on kadonnut täysin kun ollaan niin "trendikkäitä".

Saman artikkelin kommentit Nyt.fi-sivustolla.

Pyöräilijät järjestivät sunnuntaina muistokulkueen kuolleelle pyöräilijälle... Ja niinhän siinä kävi, että pyöräletkan sekaan ja osittain päälle ajoi kiireinen bussikuski.

Bussikuskin kommentti tapahtuneeseen: Jos olisin tiennyt, en olisi sinne ajanut. Uutista kommentoitiin Facebookissa ja Helsingin Sanomissa muun muassa näin:

Ottamatta kantaa kumpaankaan onnettomuuteen, niin kyllä pyöräilijät stadissa ovat aika usein röyhkeitä, eivätkä tiedä tai halua toimia liikennesääntöjen mukaan. Monesti ajetaan ajotiellä, vaikka pyörätiekin olisi käytössä.

---

Ajan itse taksia Helsingissä ja työssäni näen joka päivä autoihin verrattuna huomattavasti enemmän pyöräilijöitä, jotka eivät noudata liikennesääntöjä. [...]

---

Minua pyöräilijät oikeasti pelottavat liikenteessä. Käyttäytyvät usein täysin arvaamattomasti. [...]

---

99,9% varmuudella pyöräilijä on ollut "kuolleessa kulmassa", josta linja-auton kuljettajan on ollut mahdoton häntä edes havaita.. [...]

FB-kommentit HS-artikkeliin Bussi törmäsi pyöräilijöiden mielenosoituskulkueeseen Mannerheimintiellä 16.8.

Auton ja polkupyörän omistavana koiran ulkoiluttajana toivoisin, että myös pyöräilijät noudattaisivat sääntöjä. Kävely-pyörätiellä takaa hurjaa vauhtia tuleva raivopäinen pyöräilijä on aina yhtä ikävä yllätys etenkin kun äänimerkin käyttö tuntuu olevan ylivoimaisen vaikeaa.

---

Liikennesääntöjä pitää kaikkien noudattaa, mutta monet pyöräilijät eivät niitä tunne tai niistä välitä. [...]

---

Nämä osallistujat eivät taida välittää kuolleesta pyöräilijästä vaan omasta egostaan ja uhostaan. Kyllä se uutinen pyöräilijän surmasta pysäytti jokaisen suomalaisen ilman tällaista puppua.

Tämä mielenilmaus on taas tätä vihervasurien spontaania narsismia, "meillä on unelma, katsokaa kuinka hyviä me olemme".

Saman artikkelin kommentit HS.fi-sivustolla.

Hävetkää nyt edes vähän

Kerrataan: kyseessä on siis tapaus, jossa autoilija ja pyöräilijä – ilmeisesti jo aiemman läheltä piti -tilanteen ja sitä seuranneen sanaharkan jälkeen – lähtivät liikennevaloista. Pyöräilijä ehti edelle, autoilija ohitti, kiilasi ja törmäsi pyöräilijään niin, että tämä kaatui. Autoilija pakeni paikalta, pyöräilijä kuoli vammoihinsa sairaalassa. Nyt autoilija on vangittu surmasta epäiltynä.

Helsingin Sanomien uutisissa ja otsikoissa puhutaan pyöräilijän kuolemasta ja kuolonkolarista. Tästä huolimatta kommenttiraita täyttyy ihmisistä, joilla on pakottava tarve haukkua onnettomuudessa kuolleen henkilön viiteryhmää.

Eikö ihmisillä ole minkäänlaista tilannetajua? Ei mitään käsitystä tahdikkuudesta tai sopivuudesta? Ei minkäänlaista kunnioitusta?

Listaa täydentää bussikuski, joka harmittelee, että ei tiennyt kulkueesta – ikään kuin kaistalla polkevien pyöräilijöiden päälle puskeminen normaalitilanteessa olisi ok.

Nämä kommentit kertovat karua kieltä synkkääkin synkemmästä asennevammasta. Uhrista pitää saada ainakin osasyyllinen, vaikka väkisin. Käskisin katsomaan peiliin, mutta se taitaa olla ajanhukkaa; nämä jampat ja jampattaret kehtaavat laukoa kuonaansa omalla nimellään ja naamallaan Facebookissa, joten tuskin mieli siitä mihinkään muuttuu.

P.S. Muutama neropatti kommentoi, kuinka autoilijaa ei ole vielä tuomittu ja medialla on liipaisin liian herkässä. Tässä yhteydessä sillä ei ole mitään väliä: toinen osapuoli kuoli. Juuri nyt ei tarvitse aukoa päätä.

P.S.S. Joku voi sanoa, että kyse on vain äänekkäästä vähemmistöstä. Vaan sama asenne näkyy myös oikeuslaitoksessa: keväällä Porin käräjäoikeus päätti, että keltainen viiva on arvokkaampi kuin pyöräilijä.

Veroja metrimitalla

Suomalaista autoilijaa suunnitellaan jatkossa kuritettavan satelliittipaikannuksen avulla. Liikenne- ja viestintäministeriön julkaisemassa tilannekatsauksessa (PDF) kaavaillaan auto- ja ajoneuvoveron korvaamista kilometrimaksulla.

Suunnitelman lähtökohdat ovat selvät: liikennekäyttäytymistä halutaan ohjata ja veropohja taata. Monien ehdottama polttoaineveron korottaminen ei oikein käy, sillä kehitys tekee siitä pikku hiljaa mahdottoman. Autojen polttoainekulutuksen pieneneminen laskee verotuloja, joten veroprosenttia pitäisi jatkuvasti nostaa, ja samalla päälle pitäisi kasata himmeleitä, joilla ammattiautoilijoille annettaisiin edes jonkinlainen toimeentulon mahdollisuus.

Valitettavasti nyt esitetyssä ideassakin on nopeasti ajatellen aika monta ongelmaa.

Yksityisyys

Satelliittipaikannus joka autossa antaa mahdollisuuden kerätä kilometritietoa verotusta varten. Samalla se antaa mahdollisuuden esimerkiksi automaattiseen nopeudenvalvontaan. Tarpeen vaatiessa järjestelmällä voidaan kytätä vaikka yksittäistä ajoneuvoa.

Voi toki väittää, että niin ei tapahdu. Vaan biometristen passien mukanaan tuomaa sormenjälkirekisteriä on ehdotettu avattavaksi poliisin tarpeisiin. Lapsipornon suodatukseen tarkoitettuja estolistoja puolestaan suunniteltiin taannoin ulkomaisia pelisivustoja suodattamaan.

Tarkoitus voi olla ainakin jollain mittarilla hyvä ja ajatus taustalla pätevä. Tosiasia kuitenkin on, että poliisin valtuuksia laajennellaan jatkuvasti. Kun tällainen keino kerran tuodaan jossain tarkoituksessa saataville, voi olla varma, että sitä pyritään hyödyntämään muuallakin.

Tietoturva

Jos järjestelmä tallentaa jokaisen Suomessa liikkuvan henkilöauton liikkeet, kyseessä on melkoinen paketti dataa. Vaikka valtateillä ajelu ei välttämättä ole arkaluonteista, ei tuota dataa toivoisi näkevän vapaassa jakelussa.

Hinta

Mitä seuranta maksaa? Hyvä kysymys, johon ministeriön työryhmällä ei toistaiseksi ole vastausta. Älykkään liikenteen yhteistyöfoorumi ITS Finland arvioi hinnaksi 150–200 miljoonaa euroa.

Samaisen ITS Finlandin mukaan kymmenen prosenttia tuotoista menisi järjestelmän ylläpitoon. Kun veron tuotoksi vuonna 2025 on arvioitu noin 2,2 miljardia euroa, kyse ei siis ole aivan ilmaisesta järjestelmästä.

Vaihtoehdot

Ehdotuksen tarkoitus on ohjata liikennekäyttäytymistä. Tämä voi tarkoittaa monta asiaa, mutta oletus on, että viime kädessä ajatuksena on hillitä ajosuoritteiden määrää.

Vaan jos ihmiset halutaan pois henkilöautoista, pitää tarjolla olla vaihtoehtoja. Tällä hetkellä niitä ei suurimpia kaupunkeja lukuunottamatta ole – eikä kaupunkienkaan liikennettä yleensä voi kehua, jos reitti ei kulje keskustan kautta. Haja-asutusalueella joukkoliikennettä ei yksinkertaisesti ole. Bussit pitäisi saada liikkumaan nykyistä notkeammin ja kimppakyyteihin pitäisi löytää kannusteita.

Kädenojennuksena maalaisille työryhmä ehdottaa kahden vyöhykkeen järjestelmää, jossa kaupunkikilometrille tulisi hintaa 6,8 senttiä, maaseudulla puolet vähemmän. Maaseudun määritelmä on kuitenkin kovin tiukka: matalammalla hinnalla pääsisi kaasuttelemaan lähinnä pohjoisen korvissa. Etelä-Suomen maaseutukunnissa oma auto on käytännössä pakollinen, mutta verotus menisi kalliimman mukaan.

Läpinäkymättömyys

On helppo sanoa, että maa jaetaan kahteen vyöhykkeeseen ja kerätään rahaa sen mukaan; epäselvää on, mitä se käytännössä tarkoittaa. Veron kantamisesta ei tietenkään ole vielä puhuttu mitään, mutta jotenkin ne rahat pitää kansalaisilta kerätä.

Vaikka kilometrimäärä on periaatteessa yksinkertainen laskutusperuste, kilometrejä kertyy helposti paljon ja niiden seuraaminen on hankalaa. Jos tieto kerätään jonnekin Tiedon konesalien syövereihin, veron suuruudesta tulee varmasti sanomista. Verotusperusteiden tarkastaminen ei liene herkkua, enkä ole ollenkaan vakuuttunut siitä, että tarkkoja tietoja haluttaisiin luovuttaa edes asianosaiselle.

Jos kaksi vyöhykettä tuntuu liian yksinkertaiselta, niin eipä hätää! Vihreät ehdottavat Oras Tynkkysen suulla useampia vyöhykkeitä ja aikaperusteista vaihtelua kilometrimaksuihin. Lopputuloksena olisi vero, jonka suuruutta olisi mahdoton ennakoida.

Yhtenä vaihtoehtona on tietysti liittää seurantajärjestelmän lisäksi kojelautaan reaaliaikainen näyttö, joka kertoo voimassa olevan tariffin ja kertyneen veron. Ei se verotusta juuri sen selkeämmäksi muuttaisi, mutta luotaisiin ehkä kansalaiselle illuusio kontrollista – ja järjestelmälle taas hiukan lisää hintaa.

Luotettavuus

Jokaisella navigaattoria tai puhelimen paikannusta käyttäneellä lienee käsitys siitä, miten satelliittipaikannus toimii: perusvaatimus on suhteellisen esteetön näkymä taivaalle. Tunnelissa yhteys katkeaa varmasti, korkeiden rakennusten katveessa sijainti hyppelehtii miten sattuu. Jos tietoja halutaan kerätä muuten kuin kerran vuodessa katsastuksen yhteydessä, satelliittiyhteyden lisäksi pitää olla myös jonkinlainen tietoliikenneyhteys.

Vaan jos katve syntyy luonnostaan, sen voi synnyttää keinotekoisesti. Veron kiertäminen on toki laitonta, mutta jos se on helppoa ja suhteellisen huomaamatonta, sitä tehdään varmasti joka tapauksessa.

GPS:ssä muuten on myös sellainen ominaisuus, että sen tarkkuus heikkenee pohjoiseen mentäessä. Vaikutus ei välttämättä ole merkittävä, ja taivaalla toki kieppuu pari muutakin paikannusjärjestelmää (venäläinen GLONASS ja Euroopan Galileo). Olisi kuitenkin mukavaa, jos verotusjärjestelmässä ei olisi tällaisia reunahuomautuksia.

Ohjaava vaikutus

Ehdotuksen mukaan siis auto- ja ajoneuvovero poistettaisiin ja sen sijaan maksettaisiin kilometreistä. Koskapa prosentit vaihtuvat sentteihin, kalliin auton ostamalla saa siis verotusmuutoksesta enemmän etua kuin edullisen auton ostaja. Yhtenäinen käyttövero on tietyllä tapaa reilu, mutta sen voi helposti nähdä myös kädenojennuksena varakkaalle kansanosalle.

Nykyverotus on päästöpohjainen, ja vastaavaa hiilidioksidiporrastusta on pohdittu myös kilometriverolle. Ehdotuksen mukaan mallintaminen on vaikeaa, mutta siitä ollaan kuitenkin varmoja, että autojen päästöt edelleen laskevat. Ihan yhtä varmoja voitaneen olla siitä, että porrastus korjaa kilometrilaskutusta ennemmin ylös- kuin alaspäin.

Työryhmän tarkoitus on etsiä liikenteeseen oikeudenmukaisia ja älykkäitä ratkaisuja. Toistaiseksi nähdyn perusteella ainakaan ensimmäiseen tavoitteeseen ei osuttu, eikä jälkimmäisen suhteenkaan vaikuta lupaavalta.

Kevyesti liikkeellä suvessa

Näin kesän tullen olen jälleen päässyt kiertelemään kunnailla erilaisilla kulkuvälineillä. Niinpä ajattelin jakaa havaintojani kanssakulkijoille hellämielisten ohjeiden muodossa.

Pyöräilijän paikka

Jalkakäytävä on tarkoitettu jalankulkijoille, pyörätie pyöräilijöille, yhdistetty väylä molemmille. Jokaiselle on oma merkkinsä, joissa seikkailevat kohtalaisen tunnistettavat hahmot. Jos väylän päässä ei näy pyörää, suuntaa siis ajoradalle.
Toisaalta merkit toimivat myös toisinpäin: jos kadun vieressä kulkee kevyen liikenteen väylä, sitä tulee käyttää, jos se vain suinkin on mahdollista. Pyörätietä pulleammaksi paisunut ego ei ole hyväksyttävä syy ajella kadulla. Nopeutesi on vain nestehukan tuoma aistiharha.
Ja vielä tangenttina: ajoradalla liikkuville säännöt ovat pääosin yhteiset. Yksisuuntainen katu on yksisuuntainen myös pyöräilijälle.

Rullasauvailu

Pidetään ne sauvat omalla puolella – niillä on tarkoitus lykkiä vauhtia, ei seivästää kanssakulkijoita. Kun asetut alamäessä muna-asentoon, suuntaa ne piikit edes taaksepäin, älä 45 asteen kulmassa yläviistoon sivulle.

Kevyen liikenteen väylällä kävely

Vaikka tieliikennelaki käy jalankulkijoiden toilailuille vuosi vuodelta suopeammaksi, nyrkkisääntö on kuitenkin, että väylällä kuljetaan reunassa ja peräkkäin. Dressmann-kävely näyttää toki tyylikkäältä, mutta sen paikka on muulta liikenteeltä suljetulla alueella.

Suojatien eteen pysähtyminen

Kun jalankulkija on aikeissa astua suojatielle, hänelle pitää antaa esteetön kulku. On alla sitten auto, mopo tai polkupyörä, ajoradan käyttäjä väistää. Jos joku muu on jo pysähtynyt, pysähdy rinnalle. Se ei ole vain hyvä tapa, se on laki.

Autojen ja pyörien väistely

Väistämissääntöjä on viime vuosina rukattu suuntaan jos toiseenkin, pääasiallisesti kuitenkin niin, että pyöräilijän pitää väistää autoja yhä useammin. Siedettävä nyrkkisääntö on, että risteyksessä kääntyjä väistää, muualla pyöräilijä väistää.
Autoilijan kannattaa siis tiirailla kevyen liikenteen väylille ainakin risteyksissä. Pyöräilijän puolestaan kannattaa aina olla valmiina väistämään – kamoja keräillessä ei helpota yhtään, vaikka sattuisikin olemaan oikeassa.

Koiran ulkoiluttaminen

Järjestyslain mukaan koira tulee pitää taajamassa kytkettynä. Vielä hiukan olennaisempaa on, että koiran pitää olla hallinnassa.
Jos Noppe on kävelyllä viisimetrinen flexi äärimmilleen venytettynä, kuinkakohan nopeasti omistaja kelaa koiransa pois lähestyvän auton/pyöräilijän/luistelijan/avomaankurkun tieltä? Entä kuinka hyvin se tosi kiltti ja koulutettu ja siksi irrallaan oleva Gennadi mahtaa totella, kun ohi pyyhältää juoksussa oleva ja muutenkin viehko narttu?
Edesvastuuttoman koirahtelun kulminaatiopisteessä otuksia on matkassa useampia, yleensä eri puolilla tietä, ja ulkoiluttajana on hontelo esiteini. Rullaluistimilla.

Yleisenä turvaohjeena kevyelle liikenteelle voisi sanoa, että kypärä on ihan hyvä ajatus. Laki puhuu vain polkupyöräilijöistä, mutta ei se silti kiellä itsensä suojaamista muilla välineillä liikuttaessa. Kuperkeikka alamäessä sattuu huomattavassa määrin, vaikka alla olisikin luistimet tai potkulauta.

Vastoin yleistä mielipidettä minun nähdäkseni suomalainen liikenne toimii kaiken kaikkiaan melko mainiosti. Tiellä kulkijat liikkuvat pääosin ainakin osapuilleen sovussa, ja tarpeen vaatiessa tilaa löytyy tiukemmassakin paikassa. Aina on kuitenkin parannettavaa. "Läheltä piti" antaa ymmärtää, että onnettomuus vältettiin; useimmiten se kuitenkin viittaa tilanteeseen, jota ei olisi edes pitänyt syntyä.

Liikenteen kultainen sääntö

Tampereella on menneenä kesänä kokeiltu uusia ratkaisuja Hämeenkadun kevyelle liikenteelle. Kyseessä on perinteisesti tunteita nostattava asia — holtittomat pyöräilijät ovat Aamulehden mielipidesivujen jokakesäinen kestoaihe.

Lehtiä lukiessa ja keskusteluja seuratessa tuntuu, että kaikissa kaupungeissa menee huonommin kuin muualla. Helsingissä käyvät tamperelaiset tuovat suuren maailman tuulahduksina terveisiä siitä, kuinka pääkaupungissa autoilijat ovat kohteliaita. Tukholmaan asti eksyneet tietävät autoilijoiden ottavan lakinkin päästä kävelijän kulkiessa ohi, puhumattakaan muusta Euroopasta, jonka liikennekulttuuri on vanhaa, koeteltua, huomioon ottavaa ja sujuvaa. Paikalliset useimmiten pitävät liikennettä vähintään yhtä ongelmallisena kuin turisteina seikkailevat tamperelaiset omaansa.

Kaiken uhallakin väitän, että kyse on pitkälti tiellä liikkujan omasta asenteesta. Jos on henkilökohtaisesti valmistautunut sotaan eri liikkujaryhmien välillä, niin virheitä kyllä löytyy suunnasta jos toisestakin. On punaisia päin ajavia autoilijoita, laput silmillä kurvailevia pyöräilijöitä ja alle loikkivia jalankulkijoita.

Itselläni ei ilmeisesti ole riittävän kiire eikä tarpeeksi kokemusta, sillä viime viikoilta en muista liikenteestä yhtään törttöilijää. Sen sijaan muistan useammankin autoilijan pysäyttäneen vapaaehtoisesti valottoman suojatien eteen päästääkseen minut yli. Muistan kävelyvauhtia ajelleen pyöräilijän kilautelleen kelloa ilmoittaakseen tulostaan. Minulla on jopa selkeä mielikuva käsimerkeillä autolle tilaa antaneesta jalankulkijasta.

Hämeenkadun käytäville piirretyt viivat tuskin keskustelua hiljentävät niin kauan, kun ne määrittelevät ihmisten mielikuvissa oikeuksia: viivat näyttävät pyöräilijälle avoimen väylän nirvanaan ja jalankulkijalle sen karsinan, jossa putkikamelien on syytä pysyä, ja piru periköön sen kerettiläisen, joka kulkeutuu väärälle puolelle viivaa.

Loppujen lopuksi liikenteeseen pätee sama kultainen sääntö kuin elämään yleensäkin. Jos ei kanssakulkijoiden toimintaan voikaan vaikuttaa, niin omaan toilailuunsa kuitenkin. Oikeuksista kiinni pitämisen sijaan kannattaisi ottaa askel taaksepäin, vetää henkeä ja vilkaista vastaantulijaa silmiin. Jousta vähän. Ensi kerralla on ehkä vastaantulijan vuoro.