2013-08-24

Kansa kyykkyyn, talous nousuun

Helsingin Sanomat kertoi torstaina, että valtion lainanottotarve kasvaa, ja vieläpä nopeasti. Yleisradio jatkoi samaa rataa julistamalla, kuinka lamavuosien luvut menevät rikki.

Uutisointi sai meikäläisenkin Twitterissä aikaan jonkinlaisia kauhistuksen elkeitä. Pääasiallisesti luvut koettiin kuitenkin lähinnä vahvistuksena vanhalle: valtio kuluttaa liikaa ja tuottaa liian vähän. Koko rakenne pitäisi purkaa ja valtion toimintaa keventää.

Ensikuulemalla ajatus kuulostaa penteleen hienolta. Jokainen meistä on joskus törmännyt byrokratiaan, lehdistä voi lukea oheistoimintojen syövän tehokasta työaikaa niin lääkäreiltä kuin yliopiston professoreiltakin, ja kaikkihan ovat kuulleet vitsejä kunnan miehistä. Pienellä höyläämisellä maastamme epäilemättä tulisi tehokkaampi ja kilpailukykyisempi.

Pannaan siis viisaat miehet töihin, tehostetaan toimintoja ja vähennetään julkishallinnon työvoiman tarvetta vaikka 20 prosentilla. Kova pudotus, mutta ei aivan ennenkuulumatonta – Nokia ilmoitti vuosi sitten kolmanneksen vähennyksestä suomalaisessa työvoimassa, Metson 750 työpaikkaa puolestaan on vajaa kymmenen prosenttia yhtiön Suomen toiminnoista. Liikuttaisiin siis kuitenkin keskikastissa.

Vaan nyt tarkkana, hyvät ihmiset: julkisella sektorilla on 678 000 työntekijää. 20 prosenttia tarkoittaisi 135 000 lisätyötöntä. Jos tehostaessa hankkiuduttaisiin eroon vaivaisesta kymmenyksestä, se kasvattaisi silti työttömien määrää 20 prosentilla nykyisestä – Tilastokeskuksen mukaan työttömiä oli Suomessa heinäkuussa 183 000, työ- ja elinkeinoministeriön mukaan lähes 320 000.

Voidaan toki sanoa, että ihmisiä ei kannata pitää tekemässä tuottamatonta työtä. Voidaan väittää, että yksityinen sektori tekee tuottavan työn ja julkinen pyörii siinä siivellä. Lopputulos kuitenkin olisi, että maassa olisi rutosti lisää työttömiä, ja ainakin palvelualoilla julkisen sektorin keski-ikä on suurempi kuin yksityisellä puolella. Jos 50-vuotiaat eivät saa työtä edes nyt, mitä tehdään sitten, kun heitä tulee 50 000 lisää? Mitä tekee paikallinen palvelusektori, kun satatuhatta asiakasta tipahtaa kortistoon ja alkaa venyttää penniä?

Samalla voidaan toki pudottaa ALV:tä, laskea yhteisöveroa, laskea työllistämisen sivukustannuksia ja tehdä kaikki muu, mitä työnantajajärjestöt vaativat, jotta saataisiin Suomi nousuun. Haluaisin kuitenkin nähdä sen yrittäjän ja yrityksen, joka keksisi puolelle miljoonalle työnhakijalle jotain järkevää tekemistä edes keskipitkällä aikavälillä. Mistä löydetään tuotteet, joille olisi niin paljon kysyntää?

Vastikkeellista turvaa

Toinen kutkuttava ehdotus tuli alkukuusta sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikolta (kok.), joka ehdotti, että sosiaaliturvasta tehtäisiin vastikkeellista. Jälleen ensisilmäyksellä ihan kelvohko ajatus – jos rahaa saa vastikkeetta, miksi tehdä töitä sen eteen? Toki koko ajatus on hiukan kummallinen jo siksi, että sosiaaliturva on paljon muutakin kuin työttömyysturva ja toimeentulotuki, joihin Risikko ilmeisesti viittasi. Ministeri ei kaiketi aivan tiedä, mitä omalla tontilla tapahtuu.

Perusongelma työttömienkin kohdalla on, että tuet ovat jo vastikkeellisia: vähintäänkin pitää täyttää hakemuksia ja olla syynättävänä, useimmiten myös kaivataan jonkinlaista aktiivisuutta. Tarjolla on kursseja, työllistämisjaksoja, harjoittelua jne. Ei se vastike aina kovin hyödyllistä ole, mutta se on sitten toinen asia; työnhakijan päätehtävä pitäisi kuitenkin olla palkkatyön löytäminen. Jos päivät pitää viettää risusavotassa, ei se ainakaan työllistymistä paranna.

Jari Sarasvuo ehdotti viimeisessä Yle-monologissaan vastikkeellista kansalaispalkkaa ja väläytteli muun muassa hoivatyöläisille olevan tarvetta. On on, kyllä, mutta kysymys kuuluu: jos kansalaispalkkaan kuuluisi velvoite tehdä töitä vaikkapa vanhainkodeissa, kuinka moni lähi- ja sairaanhoitaja löytäisi sen jälkeen itsensä kansalaispalkkaa nauttimasta? Miksi maksaa kenellekään täyttä palkkaa, jos valtiolta saa työvoiman kansalaispalkkaa vastaan?

Voi toki hurskastella väittämällä, että näin ei tapahtuisi – niinhän Risikkokin ehdotustaan myöhemmin täsmensi. Tosiasia kuitenkin on, että niin tapahtuu jo nyt. Media-ala ei suinkaan ole ainut, kulttuuripuolella käytäntö on myös yleinen. Itse asiassa Pohjalainen väittää lyhen pätkän perusteella maksullisessa artikkelissaan, että kymmenesosa työvoimasta tekee töitä ilmaiseksi.

Ja nyt, koska kansa vaatii verta, ministeritasolla ehdotetaan suoraan sanoen orjatyötä. Pienen pohdinnan jälkeen puolue tukee asiaa täysin rinnoin:


Suomessa on liikaa byrokratiaa, joillakin sektoreilla on varmasti ylenmäärin suojatyöpaikkoja, ja suomalainen julkinen sektori on ylipäätään iso – niin kuin muissakin Pohjoismaissa. Muutoksia tarvitaan. On kuitenkin turha teeskennellä, että julkinen sektori pantaisiin yritysmaailman tapaan kerralla kuntoon leikkaamalla ja uudelleenorganisoimalla. Siihen tuskin löytyy poliittista tahtoa, mutta ei sitä oikeasti haluaisi kukaan muukaan.

Aivan yhtä turhaa on puhe vastikkeellisesta sosiaaliturvasta. Turva on turvaa siksi, että siihen tarttuvat ihmiset, jotka eivät selviä muuten. Parhaimmillaan vastikkeellisuus aiheuttaisi näille ihmisille lisäkiusaa, pahimmillaan synnyttäisi toiset työmarkkinat, joilla työtä teetettäisiin nälkäpalkalla. Ei silläkään maailmasta ainakaan parempaa tehdä.

P.S. Vaikka tässä kritisoin Sarasvuota, kehotan kuuntelemaan vaikka koko sarjan. Jo tuon viimeisen jakson alussa on tärkeä oivallus: Yhteiskunta on varsin hyvä tekele. [...] Suomi näyttäytyy maana, joka kelpaa muille paremmin kuin suomalaisille itselleen. Yhdyn mielipiteeseen. Jos jostakusta tuntuu siltä, että täällä on kaikki huonosti, niin jospa ruikuttamisen sijaan avaisi silmät ja pitäisi huolta, että suunta on parempaan. Jos maa kuitenkin ahdistaa, niin turha jättää toimia internet-uhoon; Helsinki-Vantaalla on reittilentoja moneen suuntaan.

P.P.S. Osmo Soininvaara (vihr.) kirjoittelee useasti kaikenlaista fiksua, hän on pohdiskellut myös sosiaaliturvan vastikkeellisuutta. Olli Kärkkäinen kirjoitteli juuri kannustinloukkujen purkamisesta, ja Tuomas Saloniemi tarjoilee hiukan mittakaavaa puidessaan Yleisradion kyselyjournalismia. Noin yleisesti olen sitä mieltä, että jos ihmisiä halutaan aktivoida, on parempi tökkiä kuin pakottaa.

Ei kommentteja: