2006-10-23

Happamia hedelmiä

Eduskunta hyväksyi reilu viikko sitten uuden hedelmöityslain lähes tulkoon veretseisauttavalla äänestystuloksella 105-83. Parikymmentä vuotta pyöritelty uudistus vahvisti käsitystä siitä, miten asiat toimivat: riittävästi toistamalla ehdotuksen kuin ehdotuksen saa läpi.

Ehkä näkyvin uudistus, ja suurin kiistan aihe, uudessa laissa on, että se sallii hedelmöityshoidot myös yksinäisille naisille ja naispareille. Lain kannattajien mukaan kyseessä on lähinnä olemassa olevan tilanteen vahvistaminen: lailla luotiin sääntökehys toiminnalle, jota ei ole aiemmin säädelty.

Samalla eduskunta lainsäätäjänä tekee myös moraalisen linjauksen ja tietyllä tavalla liputtaa yksinhuoltajuuden ja lesboparien puolesta.

En ota kantaa yksittäisten ihmisten kykyihin vanhempina. En epäile hedelmöityshoidon mainostettua valintaseulaa. Tiedän, että yksinhuoltajia on Suomen niemi täynnä, monet varmasti erinomaisia vanhempia. Siitä huolimatta ihmettelen, kuinka moni kansanedustajakin voi vakavalla naamalla sanoa ajattelevansa lapsen parasta. Onko lapsen etu tosiaankin elää kokonaan ilman toista vanhempaa? Kahden äidin kanssa ilman isähahmoa?

Jep, edelleen on noin ziljoona juoppoa, väkivaltaista ja muuten vain laiminlyövää isää, jotka voi vetää keskusteluun olkiukoksi, mutta niillä ei ole mitään tekemistä asian kanssa. Nuo ovat menetettyjä mahdollisuuksia, epäonnistuneita kokeiluja. Tämän lain jälkeen noille tuleville lapsille ei edes anneta mahdollisuutta isään.

Itseltäni jäi huomaamatta se vaihe, kun lisääntyminen määrättiin perusoikeudeksi. Ilmeisesti näin on kuitenkin käynyt, siinä määrin vahvasti sitä naisille ajetaan. Lapsen etu tuntuu jäävän taustalle — ja ei, olemattomalla lapsella ei ole oikeutta elämään. Potentiaalilla ei ole ihmisoikeuksia.

Samainen laki poistaa anonyymit luovuttajat: jatkossa hedelmöityshoidon tuloksena syntyneellä lapsella on oikeus saada luovuttajan nimi 18 vuotta täytettyään. Voin kuvitella ne riemun kiljahdukset, kun parinkymmenen vuoden päästä munasoluja tai siittiöitä aikanaan luovuttaneen henkilön ovikelloa rimpautetaan...

Eduskunnassa, samoin kuin valiokunnissa, äänestystulokset muuten noudattivat pitkälti sukupuolirajoja: naiset kannattivat, miehet vastustivat. Jostain syystä vähemmistöistä pääsi unohtumaan yksinäiset miehet ja miesparit. Olisi mielenkiintoista tietää, mikä olisi ollut äänestystulos, jos lakiesityksessä olisivat olleet mukana myös homoparit.

Lähetä kommentti