2012-09-28

Kallista kerhotoimintaa

Eduskunnan urheilukerhon kavalluksen nousi tällä viikolla taas otsikoihin. Helposti hoitunut 136 000 euron puhallus sai syyllisensä jo lähes kaksi vuotta sitten, mutta jälkimainingeillä keinutaan edelleen.

Tuomitulta virkamieheltä ei rahoja ole juuri luvassa, ja perintäoikeus muilta vastuuhenkilöiltä uhkaa katketa 20.10. Perussuomalaiset vaativat perintäoikeuden pidentämistä, jotta asia päästäisiin käsittelemään nyt, kun siitä on enemmän tietoa. Urheilukerhon johtotehtävissä ja mahdollisina vastuullisina ovat toimineet muun muassa Jyrki Katainen, Jyri Häkämies ja Jukka Gustafsson - ainakin Gustafsson ja Arto Satonen ovat toimineet kerhon tilintarkastajina.

Eduskunnan enemmistön mukaan mitään syytä asian jatkokäsittelyyn ei kuitenkaan ole – linja on sovittu, eikä sitä ole syytä muuttaa. Kansanedustajien haastaminen oikeuteen maksaisi enemmän kuin vahinkosumma on, eikä tällaisista pienistä kupruista ole muutenkaan tavattu ainakaan ketään poliitikkoa syyttää.

Eduskunnalta tuntuu kokonaan jäävän huomiotta viesti, jonka päätös välittää: kansanedustajan ei tarvitse kantaa sen paremmin poliittista kuin taloudellistakaan vastuuta. Tilintarkastajien vastuu on toki rajattu, joten tuomiota ei ehkä tulisi oikeudessakaan. Sitä päätöstä ei kuitenkaan tehtäisi eduskuntatalon sisällä, niin kuin nyt on käymässä.

Eduskunnan urheilukerhon entinen puheenjohtaja Matti Saarinen kertoo perjantain (28.9.) Helsingin Sanomissa, että häneltä rahoja saa periä vain oikeuden kautta. Saarisen mukaan kerhossa tehtiin virhe siinä, että sama henkilö toimi kerhon rahastonhoitajana ja kirjanpitäjänä. Jutun mukaan Saarinen hyväksyi päätöksen ja syyttää nyt itseään siitä – mutta vastuuta päätöksestä hän ei kuitenkaan ota.

2012-09-10

Kilpailutuksen mittakaavaa

Viikonlopun aikana maailmalla on näkynyt jonkin verran kirjoituksia sosiaali- ja terveydenhoitoalan tulevasta it-hankinnasta.

Kirsti Louhelainen vertasi kirjoituksessaan hanketta avaruussukkulaan. Panu Liira puolestaan arvioi summan kattavan sata konsulttia 80 vuodeksi. Kirjoittajat ovat vertailleet hintaa muun muassa Viron kymmenen miljoonan euron järjestelmään.

Itse kun en luota konsultteihin, otan vertailukohdan viime viikon toisesta uutisesta: it-alan keskimääräinen palkka on 4501 euroa kuukaudessa. Terveydenalan järjestelmää koodaamaan tarvitaan vähän tavallista parempia heppuja, joten otetaan keskipalkaksi 5000 euroa, ja tuplataan se sivukulujen kattamiseksi. Tällä laskelmalla päästään hiukan Panua rapsakkaampaan viiteentoista tuhanteen miestyövuoteen.

Toiseksi verrokiksi kelpaa vaikkapa pääkaupunkiseudun kirjaimellinen rahareikä: metron automatisointi maksaa kymmenesosan potilastietojärjestelmästä, ja koko länsimetron hinnaksi on arvioitu noin 800 miljoonaa euroa.

Toki potilasjärjestelmäkokonaisuuteen kuuluu myös nippu laitteistoa järjestelmää pyörittämään, mutta niin kuuluu länsimetroonkin. Jos projektia kelaa hintalapusta takaisinpäin, käy aika nopeasti selväksi, että joko hinta-arviossa on rutkasti ilmaa tai kokonaisuus on täysin hallitsematon. Todennäköisesti molempia.

Jos nyt kuitenkin päädytään Sitran suunnitelman mukaiseen järjestelmään, ehdottaisin laatikon ulkopuolista ajattelua. Tiedon markkina-arvo oli viime vuoden lopussa 800 miljoonaa euroa; jos valtio ostaisi firman pois kuleksimasta, jäisi juokseviin kuluihin vielä miljardi euroa. Ehkä seuraavassa kilpailutuksessa ostajapuoleltakin löytyisi osaamista.