2014-07-22

Viinaanmenevä jatkojuttu Jazzeilta

Yleisradio julkaisi tänään aamupäivällä uutisen Pori Jazzeista: Miten tässä näin kävi? Omien viinojen kielto lisäsi humalaisten määrää. Jutun otsikko kiteyttää sinällään oivallisesti uutisen sisällön: viranomaiset kielsivät omien viinojen tuonnin, ja sen seurauksena katukuvassa näkyi humalaisia.

Juttu keräsi kohtalaisesti kierroksia niin sosiaalisessa kuin tavallisessakin mediassa, ja miksipä ei – onhan aina mukavaa, kun säätelyvimmainen auktoriteetti saa näpeilleen. Ainut ongelma on, että jutussa ei varsinaisesti ole faktapohjaa nimeksikään.

Uutisen kova ydin on siinä, että tuntematon joukko kokeneita Pori Jazzin kävijöitä oli lähes yksimielisiä siitä, että humalaisia näkyi aiempaa enemmän. Valitettavasti on kuitenkin aika lailla se ja sama, kuinka kokeneita tai yksimielisiä kävijät ovat: yksittäisten kävijöiden subjektiivinen mielikuva ei varsinaisesti tee väitteestä totta.

Myöhemmin päivällä uutinen sai jatkon, jossa Jazz-pomo myöntää: Humalaisia oli paljon. Jazz-pomo tosin myös lisää, että hän oli huomaavinaan sen lähinnä alkupäivinä, jolloin konserttipäivät olivat aiempaa pidempiä.

Ja tässäpä juuri on se ongelma: satunnainen viipottaja tuskin huomasi edes noita pidempiä päiviä, saati sitten muita asiaan mahdollisesti vaikuttavia tekijöitä. Kuinka paljon yleisöä oli verrattuna aiempiin vuosiin? Erosiko ikäjakauma aiemmasta? Käytiinkö jazzeilla keskimääräistä enemmän tai vähemmän omalla rahalla – edustusmenojen verotuskäytäntöhän muuttui tämän vuoden alusta?

Ja ennen kaikkea: oliko niitä humalaisia oikeasti enemmän? Vai oliko alkoholinkäyttö kenties havainnoijien mielessä uunituoreen juomakiellon vuoksi, ja siksi siihen kiinnitettiin entistä enemmän huomiota? Ylen oman kyselyn mukaan festivaalivieraat, samoin kuin haastateltu Jazz-pomo Juha Miikkulainen, haluaisivat sallia omien juomien tuonnin, joten silmään sattuneet humalikot todennäköisesti pantiin herkästi juomakiellon piikkiin, vaikka asioilla ei yhteyttä olisikaan.

Fiilistelyn ja yhteen suuntaan puolueellisilta tahoilta kyselemisen sijaan oltaisiin toki voitu yrittää löytää asialle mittareita. Otto Peura tiesi Twitterissä kertoa, että vuonna 2008 poliisilla oli 234 tehtävää ja tänä vuonna 400, joten ainakin jotain Jazzeilla tapahtui; toisaalta Yleisradion oman artikkelin mukaan Pori Jazz ja Suomi Areena sujuivat poliisin näkökannalta hyvin, ja muun muassa rattijuopumuksia oli tavanomaista vähemmän. Heikki Sairanen puolestaan mainitsi, että vuonna 2007 humalaisia otettiin kiinni 57, nyt noin 40, joten näillä mittareilla festareilla olikin aiempaa rauhallisempaa.

Asiaa olisi siis voinut kysyä esimerkiksi poliisilta. Samoin oltaisiin voitu kysellä jonkunnäköistä tilastotietoa vaikkapa terveyskeskuksilta. Monenlaiset järjestöt tuppaavat pyörimään yleisötapahtumissa humalaisia, erityisesti nuoria, auttamassa, joten tuolta olisi voinut etsiä lisää datapisteitä. Tai oltaisiin voitu haastatella vaikka nippua pitkän linjan järjestysmiehiä ja kysellä heidän kokemustaan järjestyshäiriöiden määrästä. Samalla oltaisiin voitu pohtia noita aiemmin mainitsemiani muita mahdolliseen humalan tilaan vaikuttavia tekijöitä.

Näistä oltaisiin sitten kenties saatu aikaiseksi ihan oikeita johtopäätöksiä. Ja jos niin sattuisi käymään, että alkuperäisen jutun otsikko piti paikkansa ja alkoholikielto tosiaan lisäsi humalaisten määrää, olisi saatu vähintäänkin oiva kolumnin aihe siitä, mikä ihme saa ihmiset asettamaan humalatilan musiikkikokemuksen edelle.

Mutta ei, tehdään sen sijaan klikkimittarilla epäilemättä hyvin sijoittuvia viranomaistoiminnalle irvailevia mutu-juttuja. Siihenhän voi sitten rustata jatkoa, jos tarve vaatii. Tai vaikka päivittää – kaikkia mainitsemiani juttuja on nimittäin muokattu jälkikäteen.

Ylen jälkimmäisessä jutussa on myös yhdenlainen helmi:

Julkisuudessa on spekuloitu, että humalaisten määrä voi johtua festivaalin uudesta alkoholikäytännöstä. Ensimmäistä kertaa omien alkoholijuomien vieminen konsertteihin oli kiellettyä. Miikkulainen ei osaa sanoa, onko asioilla yhteyttä, mutta hän toivoo, että jatkossa festivaali voisi palata vanhoihin käytäntöihin.

Käsi sydämellä: kuka muu asialla on julkisuudessa spekuloinut kuin Yle Satakunta?

P.S. Niin, sitä yleisöä oli tämän vuoden Jazzeilla enemmän kuin viiteen vuoteen. Kaiken kaikkiaan siis festareilla tuntui menevän ihan kivasti.

2014-07-21

Televisiopalvelu kaipaa kehitystä

Ostin muutama kuukausi sitten television. Vanha kuvaputkihirviö toimi kyllä mainiosti, mutta sisustuselementtinä 32-tuumainen, 70-kiloinen mötikkä on melko tilaa vievä. Niinpä kipaisin kauppaan, ostin Samsungin 48-tuumaisen uutuusmallin ja nostin sen seinälle. Television mukana tuli kolmen kuukauden Total Sport -lahjakortti MTV Katsomoon. Tilauksella näkee kaiken, mitä MTV:n urheilukanavat näyttävät, joten penkkiurheilijalla alkaisi tämän myötä kissanpäivät. Harmi kyllä itse seuraan aktiivisesti ainoastaan UFC:tä, joten alusta asti oli melko selvää, että lahjakuukausien jälkeen palvelun voisi unohtaa.

Kotimaista palvelua myymässä

Ennen kuin jatkan kertomusta, lainaan tammikuista Kotekin tiedotetta:

Televisio hankitaan yhä useammin kodin viihdekeskukseksi, jonka ympärille keskittyvät sekä tv- ja videosisällöistä nauttiminen että pelaaminen ja valokuvien katselu. Perinteinen käsitys televisiosta on muuttumassa, sillä internet- ja verkko-ominaisuuksilla varustetut Smart-tv:t tarjoavat katsojille mahdollisuuden seurata useaa eri lähdettä yhtäaikaisesti sekä hankkia erilaisia ostopalveluita tv-ruudulle.

Suomalaiset mtvkatsomo.fi, ruutu.fi ja areena.yle.fi toimivat moitteettomasti, ja samoin Netflixin, Viaplayn ja HBO:n kaltaisten videosisältöpalveluiden käyttö lisääntyy jatkuvasti. Smart-televisioon on helppo ostaa sisältöä suoraan verkosta, eikä asiakkaan tarvitse sitoutua kuin kuukausi kerrallaan, sanoo Markus Nummisalo (Kotek viihde-elektroniikka).


Palveluja siis riittää, kaikki toimivat moitteetta ja ostaminenkin on kovin helppoa.

Lausahdusta peratessa kannattaa ehkä huomata, että Nummisalo työskentelee Samsungilla. Tästä voi sujuvasti jatkaa vaikkapa Yle Areenan tuettujen laitteiden listaan ja sen useisiin Samsungin televisioiden huonoa tukea valitteleviin kommentteihin. Yleisradio itse asiassa tukeekin ainoastaan Sonyn Bravia-televisioita, ja muissa telkuissa Areena saattaa toimia esimerkiksi selaimella, tai vaihtoehtoisesti olla toimimatta – ja kuten Ylen listan PS3-kommentista näkyy, tuki ihan oikeasti saattaa lakata.

Maksullisena kaikki on pahemmin

Vaan palataan Katsomoon. Suoria ja vähemmän suoria ohjelmia pääsee katsomaan selaimella, kännykkäsovelluksilla ja hyvällä tuurilla jopa televisiolla. Omakin töllöni sisältää oman sovelluksen Katsomon tiirailua varten, joten ei muuta kuin katsomaan!

Nettisivulla Katsomo on näyttävä, mutta televisiosoftan käyttöliittymä vaatisi hiomista. Ongelmat alkavat jo ohjelman löytämisestä: haikailemani UFC täytyy metsästää vapaaottelu-nimikkeellä kaikkien ohjelmien listasta, ja kun listassa on koko MTV:n kanavien tarjonta, ohjelmalista on pitkä kuin nälkävuosi. Palvelussa voi kyllä merkata ohjelmalajeja suosikeiksi, mutta mitään keinoa valita noita suosikkeja televisiossa ei näytä olevan.


Urheilu-osastolla kaikki valikon ohjelmat ovat tulevia ohjelmia, joten tästä listasta ei pääse katsomaan mitään. Vitsikkäästi listan ensimmäisiksi on järjestetty kauimpana tulevaisuudessa olevat lähetykset.

UFC-lähetykset tulevat Suomen aikaa yleensä keskellä yötä, joten niitä harvemmin tulee katsottua suorana. Niinpä vapaaottelu-kategoriaa avatessa kannattaa pistää silmät kiinni: ruudulle tosiaan pamahtaa kaikki vapaaotteluaiheinen sisältö. Torstaiaamuna 04:00 alkanut Cerrone vs. Miller ei nimittäin lomalaisen herätessä ole enää listan uusin ohjelma, vaan sen edelle on kiilannut aamukahdeksalta uutisklippi, jonka otsikko on Cerrone tyrmää Millerin päähän kohdistuneella.... Näin Katsomo säästää tilaajaltaan aikaa, kun pääottelun tulos on kerrottu kätevästi jo ohjelmalistauksessa.


Ohjelmalistassa näkyy niin otteluilta kuin pääottelun tuloksen kertova klippikin. Tulevan Lawler vs. Brown -otteluillan kuvassa muuten ei esiinny sen paremmin Lawler kuin Brownkaan.

Näiden ongelmien kanssa voi vielä elää. Sen sijaan isompi pulma on, että itse lähetys ei toimi. Cerrone vs. Millerin katsoin tietokoneelta tuijottaen kuvaa, joka muistutti VHS-nauhasta tehtyä huonolaatuista digikopiota; ruudun nurkkaan poltettu Max HD -logo olisi naurattanut, jos siitä olisi saanut selvää.

Joskus kuva on kieltämättä loistava. Esimerkiksi sunnuntai-iltapäivällä päätin kannustaa suomalaiset F1-kuljettajat puolitoisvoittoon ja viritin television Katsomon taajuudelle. Kuva oli kaunis kuin postikortti ja hyvin lähellä katselukelpoista – vain vanhaa savianimaatiota muistuttava nykivä ruudunpäivitys esti urheilujuhlaan osallistumisen.

Vaan ei niin pahaa ettei jotain pahempaakin. Samsung muisti televisiota päivityksellä, joten totta kai laitoin uuden ohjelmiston valumaan. Tuoreella 2113-ohjelmistoversiolla ei tarvitse enää kärsiä sen enempää huonosta kuvanlaadusta kuin nykivästä lähetyksestäkään: Katsomo-sovellus ei suostu toistamaan enää ensimmäistäkään videota.

P.S. Lisää käytettävyyskukkasia: suoratoisto ei olisi suoratoistoa, jos lähetys ei katkeaisi vähintään kerran katselusession aikana. Onneksi Samsungin televisiossa pikakelausnappia painamalla pääsee aina puoli minuuttia eteenpäin, joten kolmen tunnin UFC-lähetyksen katkeaminen loppumetreillä ei vaadi montakaan sataa painallusta. Edellyttäen tietenkin, että se ei katkea uudelleen, minkä se väistämättä tekee. Jos jostain löytyy oikea kelaus- tai hyppytoiminto, otan mielelläni tiedon vastaan.

P.P.S. Ei tietenkään sovi unohtaa, että Katsomo käyttää videon toistamiseen Microsoft Silverlightia, joten ohjelmaa ei pääse katsomaan esimerkiksi Linuxilla. Ja kun Macin Chromeen ei tällä hetkellä saa Silverlight 5 -pluginia, ei ohjelmia katsota silläkään.

P.P.S. Huijasin vähän tuon päivityksen jälkeisessä videotoistossa. Televisio toistaa iloisesti ilmaissisältöä edeltävän mainoksen.