2009-08-17

Epämääräistä herkistelyä

SYL otti tänään kantaa sukupuolierottelun poistamiseksi kouluista. Ehdotus on hyvinkin kannatettava, sillä kukapa ei haluaisi yläasteille yhteisiä pukuhuoneita. Varsinaisena kupletin juonena SYLin lausumassa on kuitenkin erottelun häivyttäminen sukupuolisensitiivisellä opinto-ohjauksella. Jaa millä? Aivan.

Sukupuolisensitiivisyys on sekä hirvittävää finglishiä että käsitteenä epämääräinen. SDP:n naiset kuvaavat sukupuolisensitiivisyyden sukupuolinäkökulman huomioonottamiseksi kaikessa toiminnassa, mikä kuulostaa täsmälleen päinvastaiselta kuin mihin esimerkiksi SYL oli kannanotossaan pyrkivinään.

Vika ei tietenkään ole Ylioppilaiden liiton, eikä välttämättä edes SDP:n. Olisi kaikkien osapuolten kannalta parempi, jos pyrittäisiin välttämään sanoja, jotka ovat itsensä kanssa ristiriidassa. Jos yleiseen kulutukseen tarkoitetun sanan ymmärtämiseen tarvitaan seminaareja tai epämääräisiä käyttöohjeita, on ehkä syytä miettiä sanavalintaa uudelleen.

Totta tosiaan, ihmisellä on sukupuoli. Se näkyy useimmiten niin haarojen kuin korvien välissäkin, ja valitettavasti ja onneksi se näkyy myös ympäröivässä yhteiskunnassa. Sukupuolierojen häivyttäminen ammateista opinto-ohjauksen voimin kuulostaa epäilyttävästi siltä, että poikia tökitään sairaanhoitajiksi ja tyttöjä autonasentajiksi, jotta saataisiin prosentit näyttämään paremmilta.

Itsekin toki palan halusta heittää kikkelit pois ja puhua asioista asioina. Niinpä ehdotankin, että sukupuolisensitiivisyyden sijaan SYL kannustaa opettajia, ohjaajia ja ihmisiä ylipäätään kohtelemaan kanssakulkijoita yksilöinä, ei stereotypioina. Kauaskatseisella lausunnolla voisimme ehkä pelastaa kauniin kielemme rotu-, paino- ja blondisensitiivisyydeltä.

2009-07-07

Onnellisen tutkijan munauksia

Ajatushautomo nef päästi aivopierun ja julkaisi listan maailman onnellisimmasta maista suhteutettuna ekologiseen jalanjälkeen. Kuningasajatuksena on, että elämä voi olla onnellista myös vähemmällä kulutuksella ja ympäristö huomioiden. Niinhän siinä sitten kävi, että esimerkiksi Talous-Sanomat uutisoi asiasta otsikolla "Nämä ovat maailman onnellisimmat maat".

Kärkeen arviossa nousee Costa Rica. Suomi puolestaan on sijalla 59, yhtenä korkeimmalle sijoittuneista länsimaista.

Jos Karibianmeren paratiisissa asuminen ensikuulemalta tuntuukin oivalliselta ajatukselta, listan yleisempi tarkastelu herättää kysymyksen tai pari. Esimerkiksi sijalle 42 nousee Haiti: maa, jossa nef:n oman tiedon mukaan ihmiset elävät suhteellisen lyhyen ja epätyydyttävän elämän. Kaikeksi onneksi se tehdään kuitenkin ekologisesti, joten listalla noustaan kirkkaasti Suomen ohi.

Jos Haiti vielä kuulostaa miellyttävältä, niin entäpä Irak? Irak - maa, jossa on käyty jos jonkinmoista sotaa ja vainoa vähintäänkin puolen vuosisataa - on nef:n ja Talous-Sanomien mukaan suoranainen onnela verrattuna vaikkapa naapurimaahamme Norjaan. Ilmeisesti ylenpalttinen turskahuumori ja öljystä ja alumiinista räävitty säädytön bruttokansantuote pudottaa pohjoisen pahoinvointivaltion sijalle 88.

Sudan, joka on tunnettu muun muassa Darfurin leppoisasta leirintäalueesta, on sijalla 121 HPI:llä 28,5 (Happy Planet Index). Samaiseen lukemaan pääsee myös eurooppalainen sorron tyyssija, Luxemburg. Euroopan heikoimman sijoituksen ottaa Viro, joka on sijalla 131. Tällä lukemalla se on aavistuksen verran Malin ja Mosambikin edellä, mutta ei sentään aivan niin auvoinen kuin Angola (eliniänodote 37,6 vuotta, lapsikuolleisuus 182/1000) tai Sambia (eliniänodote n. 40, joka kuudennella aikuisella HIV).

Raha ei ehkä tee onnelliseksi, mutta ei sitä tee myöskään korruptio, sotilasvallankaappaukset, pakolaisleirit ja hiv-epidemia. Nef:n listalla pieni hiilijalanjälki kuitenkin pyyhkäisee tällaiset pikkuasiat näkymättömiin. Ympäristösta toki tulisi pitää huolta, mutta arvon ajattelijat ovat onnistuneet tekemään indeksistään lähinnä surkuhupaisaa länsimaista itseruoskintaa.

2009-02-23

Kovat kotimaiset

Facebookissa on viime päivinä pyörinyt BBC:ltä vivahtava lista maailmankirjallisuuden klassikoista. Brittipainotteisuudesta suivaantuneena kirjailin ylös muutaman kotimaisen hengentuotteen, jotka jokaisen suomalaisen pitäisi lukea.

BBC:n listan oheismateriaalin mukaan kyseisistä klassikoista perusjannu on lukenut keskimäärin kuusi kappaletta. Kovasti arvostetun Stetson-instituutin mukaan seuraavasta listasta neljäkin alkaa olla jo kova suoritus.

  1. Kalevala
  2. Juhani Aho: Rautatie
  3. Jalmari Finne: Kiljusen herrasväki -sarja
  4. Maria Jotuni: Huojuva talo
  5. Juhani Aho: Juha
  6. Aleksis Kivi: Seitsemän veljestä
  7. Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla
  8. Väinö Linna: Tuntematon sotilas
  9. Ilmari Kianto: Punainen viiva
  10. Joel Lehtonen: Putkinotko
  11. F. E. Sillanpää: Ihmiset suviyössä
  12. Johanna Sinisalo: Ennen päivänlaskua ei voi
  13. Mika Waltari: Sinuhe Egyptiläinen
  14. Volter Kilpi: Alastalon salissa
  15. Kjell Westö: Leijat Helsingin yllä
  16. Veijo Meri: Manillaköysi
  17. Veikko Huovinen: Veitikka
  18. Juhani Peltonen: Elmo
  19. Kari Hotakainen: Juoksuhaudantie
  20. Hannu Salama: Juhannustanssit
  21. Timo K. Mukka: Maa on syntinen laulu
  22. Heikki Turunen: Simpauttaja
  23. Minna Canth: Työmiehen vaimo
  24. J. L. Runeberg: Vänrikki Stoolin tarinat
  25. Paavo Rintala: Sissiluutnantti
  26. Kalle Päätalo: Iijoki-sarja (ei niin tarkkaa, jos nyt edes yksi osa)
  27. Yrjö Kokko: Pessi ja Illusia
  28. Eeva Joenpelto: Neito kulkee vetten päällä
  29. F. E. Sillanpää: Hurskas kurjuus
  30. Maiju Lassila: Tulitikkuja lainaamassa

Listaan voisi melko helposti lisätä tuplamäärän teoksia, eikä vielä oltaisi edes kyseenalaisissa kuuluisuuksissa. Sama pätee moneen muuhunkin taiteenalaan; niin musiikista kuin vaikkapa elokuvastakin löytyy nippu tuotoksia, joissa on aimo annos kansallista identiteettiä. Kirjallisuus tosin vaatii keskimääräistä enemmän aktiivisuutta; Sissiluutnanttia on hankala omaksua taustakirjallisuutena.

Viime aikoina olen syystä tai kahdesta kiinnittänyt huomiota erilaisiin blogeihin ja muihin kirjoituksiin, jotka kritisoivat enemmän tai vähemmän terävästi monikulttuurisuutta. Vaan kuinka moni todella tuntee kotimaisen kulttuurin hedelmät? Koska viimeksi nautit annoksen Lassilaa?