2015-09-28

Hajaantukaa, täällä ei ole mitään nähtävää

Heipä hei, hyvää iltaa!

Päätin viimein ottaa kohtaloni omiin käsiini ja siirtyä Bloggerin suojista arvaamattomaan internetiin. Niinpä tämä blogi kerännee jatkossa sedimenttiä. Vaan eipä hätää! Kirjoittamista en aio kokonaan lopettaa.

Jatkossa osoite on sundell.me.

Siirtelen sinne hiljalleen myös vanhempaa materiaalia, mutta pahimpia vieroitusoireita voi häivyttää lukemalla vaikkapa uunituoreen kirjoituksen Ylen toimeentulotukiuutisoinnista tai vain hiukan vanhemman – ja englanninkielisen – suosion ja palkintomenestyksen suhteesta scifissä.

Tervetuloa!

2015-09-09

Me ei olla enää me

Juha Sipilän (kesk) hallitus julkaisi eilen uudet suunnitelmat Suomen pystyyn nostamiseksi. Takerruin Helsingin Sanomien artikkelissa yhteen Sipilän lauseeseen:

Tämä on se osuus, joka meidän työssäkäyvien pitää näissä talkoissa kantaa.

Juha Sipilä, 8.9.2015

Mietitäänpä hetki.

Lomien leikkaaminen

Hallitus esittää vuosilomien leikkaamista 38 päivästä 30 päivään. Tämä koskee lähinnä pitkään julkishallinnon palveluksessa olleita.

Eduskunnan 30.6. alkanut istuntokausi muuten päättyi juuri 8.9. Viime vuonna joulutauko alkoi 19.12. ja työn pariin palattiin 13.1 – näistä kertyy päiviä hiukan yli 30. Toki kansanedustaja todennäköisesti tekee töitä muulloinkin kuin istuntokaudella, mutta niin tekee moni palkansaajakin.

Sairauslomat

Hallitus ehdottaa karenssia: sairausloman ensimmäinen päivä on palkaton, päivät 2–9 maksetaan 80 % palkasta. Tämän jälkeen nykyjärjestelmässäkin siirrytään Kelan päivärahalle.

Samaan aikaan toisaalla kansanedustaja ei saa palkkaa vaan palkkiota, joka rullaa sairauksista riippumatta täysimääräisenä koko kansanedustusajan.

Ylityökorvaukset

Ylityökorvauksien prosentit puolitetaan ja sunnuntaikorvaukset pienennetään 100 prosentista 75 prosenttiin.

Tässä tavallisilla kansalaisilla on selkeä etu, sillä kansanedustajien palkkioissa ei ylityökorvauksia tunneta. Toisaalta kansanedustaja saa kyllä esimerkiksi kulukorvauksia (986,81–1809,15 euroa/kk).

Muutosturva

Vastaantulona työntekijöille hallitus ehdottaa irtisanomisen yhteydessä oikeutta työllistämistä edistävään valmennukseen, joka Sipilän mukaan vastaa vähintään yrityksen keskimääräisen kuukausipalkan hintaa.

Ennen 1.3.2011 aloittaneille kansanedustajille voidaan maksaa edustajantoimen päättymisen jälkeen sopeutumiseläkettä. Tämän päivämäärän jälkeen aloittaneille maksetaan sopeutumisrahaa enintään kolmen vuoden ajan. Sopeutumiseläkkeen ja -rahan myöntävän Kevan mukaan summien suuruus ei ole julkinen tieto, Ilta-Sanomien mukaan summat vaihtelevat 1 750 eurosta yli 6 000 euroon kuukaudessa.

Ei aivan samasta puusta

Jos leikittäisiin, että muutokset ulotettaisiin koskemaan myös eduskuntaa, vaikutus olisi silti aika erilainen kansanedustajalle ja rivikansalaiselle.

Tällä hetkellä kansanedustajan peruspalkkio on 6 380 euroa kuukaudessa, johon tosin päälle lisätään aina vähintään tuo vajaan tuhannen euron veroton kulukorvaus. Pitkäaikaiset edustajat saavat 6 858 €/kk, puhemies 11 742 €/kk. Valiokuntien pomoille rapsuu lisäsatasia, samoin eduskuntaryhmien puheenjohtajille. Ville Blåfieldin ja Reetta Rädyn keväällä julkaistussa kirjassa Kuka hullu haluaa poliitikoksi kansanedustajan keskipalkkioksi arvioitiin 8 000 €/kk.

Kokoaikaisten palkansaajien mediaanikokonaisansio vuonna 2013 puolestaan oli 3 284 €/kk. Kymmenesosa näistä palkansaajista tienasi alle 2 086 euroa kuukaudessa. Valtiolla tulot olivat hiukan tätä suuremmat, kuntapuolella taas pienemmät. Osa-aikaiset työntekijät luonnollisesti tienaavat keskimäärin vähemmän. (Lähde: Tilastokeskus)

Keskipalkkaiselle muutokset tulevat kustantamaan luultavasti muutamia satasia vuodessa. Jos työrutiiniin kuuluu tasaisesti sunnuntaipäivät, lisien putoaminen saattaa vaikuttaa paljonkin. Keskituloisille leikkaukset eivät ole kivoja, mutta jos talous on osapuilleen kunnossa, tuskin maailma niihin kaatuu.

Ongelma tulee pienituloisista. Vaikka kuluilla on paha tapa kasvaa tulojen mukana, jos kansanedustajan 8 000 eurosta rutistetaan päivän tai parin palkkio pois, kansanedustaja joutuu ehkä jättämään väliin oopperaillallisen. Kun se päivä tai pari nypätään pois alimmasta tulodesiilistä, saattaa ruoka jäädä väliin pariksi päivää. Ääritapauksessa pääministeri ehkä realisoisi toisen asunnoistaan, pienipalkkainen pistää sormet ristiin ja soittaa seuraavaan kulutusluottofirmaan.

Kirjoitukseni saattaa kuulostaa populistiselta, ja sitähän se onkin. Kansanedustajien palkkio ei ole kohtuuton, jos sitä verrataan yritysmaailman – tai virkamiehistön – eliittiin. Moni edustaja tekee varmasti töitä kaksin käsin ja pyrkii aidosti ajamaan äänestäjiensä, tai ainakin eturyhmänsä, parasta. Sipilä on epäilemättä työllään omaisuutensa ansainnut.

Vaan vähintään yhtä suurta populismia on Juha Sipilän puhua meistä työssäkäyvistä. Pääministeri, miljonääriyrittäjä on peijoonin kaukana pienituloisen arkielämästä, ja puheiden perusteella näyttää siltä, että Sipilän samaistumisen kyky on vähän heikoissa kantimissa. En minäkään väitä olevani pienituloinen – ylle kirjoittamani maalailut on heitetty aivan fiilispohjalta. Vaan minun käsien heilutteluni eivät vaikutakaan koko kansakunnan toimeentuloon.

P.S. Voisin kitistä lisää Sipilän tavasta käyttää sanaa talkoot esitellessään lakimuutoksia, joilla työntekijöiden lomat lyhenevät ja tulot alenevat. Kehottaisin Juhaa tarttumaan sanakirjaan ja tarkistamaan käsitteen merkityksen.

P.P.S. Ylen jutun mukaan eniten kärsivät matalapalkkaiset naiset, vaikka MTV:n Salla Vuorikosken mukaan Sipilä kertoi hallityksen erityisesti ohjanneen vaikutuksia muualle. Sehän meni kivasti.

P.P.P.S. Ensimmäisenä ulos ehti marssimaan Raahen terästehdas, lakosta vihjailevat myös poliisit ja aliupseerit. Eivät varsinaisesti naisvaltaisia aloja, mutta kertovat ehkä omaa kieltään hallituksen ehdotusten vastaanotosta.

2015-09-05

Kansanvaellus pysähtyy alkumetreille

Pauli Vahtera (ps) kirjoitti eilen Iltalehdessä, kuinka Kansainvaellukset tuhoavat tuntemamme Euroopan. Olen huomannut kirjoitusta jaetun useampaan kertaan erinomaisena esimerkkinä siitä, mikä maahanmuutossa on vikana, joten ajattelin hiukan kommentoida.

Tammi-heinäkuussa Suomeen on tullut 4121 turvapaikan hakijaa. Kaikki hokevat Syyrian vaikeasta tilanteesta, vaikka syyrialaisia tuli vain 119. Neljä kertaa enemmän tänne tuli turvapaikkahakulomalle albanialaisia, 422. Kuitenkin lisämäärärahat ja toimenpiteet perustellaan syyrialaisten tulolla.

Turvapaikan hakijoista yli 85 % on maista, joissa muslimit taistelevat keskenään tai muitten uskontojen kanssa. Loput ovat erilaisia onnenonkijoita ja veijareita sadasta maasta mm. Saksasta, Virosta, jopa USA:sta. [...]

Vahtera puhuu Maahanmuuttoviraston tilastosta (PDF), jossa listataan tammi-heinäkuussa Suomeen tulleet turvapaikanhakijat kansalaisuuden mukaan.

Hiukan ristiriitaisesti Vahtera vähättelee saapuneiden syyrialaisten määrää ja nostaa sen jälkeen esiin Virosta, Saksasta ja USA:sta saapuneet turvapaikanhakijat – ne kaikki viisi (5) kappaletta.

Kolumnisti toki jättää huomiotta myös sen, että ei niitä vastaanottokeskuksia ja hätämajoituksia pystytetä alkuvuodesta tulleille vaan juuri nyt ja loppuvuonna maahan saapuville. Aivan kaikkia ei ole ehditty kirjata tilastoihin: viimeisimmän tiedotteen mukaan turvapaikanhakijoita on saapunut maahan yli 6 300 – heinäkuisen tilaston jälkeen uusia avun tarvitsijoita on siis tullut ainakin 2 000.

Vahteran 85 prosentin lukemastakaan en ole aivan vakuuttunut. Anteliaalla tulkinnalla siihen ehkä päästään, mutta se edellyttää laskemaan mukaan esimerkiksi albanialaiset, jotka on hetkeä aiemmin leimattu loman viettäjiksi.

Jos maailman 60 miljoonaa pakolaista jaettaisiin tasan EU:n jäsenmaiden kesken asukasmäärän mukaan, tulisi Suomeen 650.000 pakolaista nykyisten lisäksi. Käytännössä Suomi ottaisi enemmän, koska monet EU-maat eivät ota kansanvaeltajia lainkaan. Esimerkiksi Viroon pakkosijoitetut tulisivat seuraavalla laivalla Suomeen EU:n vapaan liikkuvuuden nimissä. Näin, koska Virossa sosiaaliturvaedut maahanmuuttajille ovat olemattomat Suomeen verrattuna.

Pakolaisia EU-maiden kesken tasan jaettaessa Suomeen tulisi siis hirmuinen määrä ihmisiä, etenkin siinä tapauksessa, että pakolaisia ei kuitenkaan jaettaisi tasan. Kirjoittaja keksii ensin päättömän ajatusleikin ja sen jälkeen rikkoo itse sen sääntöjä.

Jossain lienee tietokatkos, sillä viimeisimmän statistiikan mukaan maailmassa on Euroopan lisäksi osapuilleen 180 muuta maata. Tässä meidän kansoittamassamme todellisuudessa suurin osa pakolaisista (38,2 miljoonaa) on valtioiden sisäisiä. Vahterakin tämän toki tietää, ei vain välitä.

Suurimmat pakolaisten vastaanottajamaat

  1. Turkki (1 590 000)
  2. Pakistan (1 510 000)
  3. Libanon (1 150 000)
  4. Iran (982 000)
  5. Etiopia (659 500)
  6. Jordania (654 100)

UNHCR Global Trends – Forced Displacement in 2014

Jos yllä olevaa listaa oikein tarkkaan katsoo, saattaa huomata, että suurimpien ulkoisten pakolaisten vastaanottajamaiden listassa ei ole ensimmäistäkään Euroopan maata. Viiltävästi voisi jopa analysoida, että leijonanosa kärkimaista on itse asiassa niitä kolumnistin kauhistelemia muslimimaita.

Kaikkein rankin mittakaavavirhe tulee siitä, ettei kukaan mieti väestöräjähdyksen vaikutusta kansainvaelluksiin. Afrikan väkiluku nelinkertaistuu 4,2 miljardiin vuoteen 2100 mennessä. Sen vuoden tulevat monet nyt elävät suomalaiset näkemään. Kun afrikkalaiset vyöryvät jo nyt Eurooppaan, tulevat nämä vaellukset vuosi vuodelta suuremmiksi. Kun kaikkiin Afrikan maihin tulee valtavat toimettomien nuorten miesten joukot, tulevat sodat vain lisääntymään. Tämä johtaa nyt tunnettavan Euroopan tuhoutumiseen.

Tässä on vaihteeksi jotakin, josta olen ainakin osittain samaa mieltä. Jos mikään ei muutu ja Afrikan väkiluku nelinkertaistuu, se todellakin tulee muuttamaan niin Eurooppaa kuin muutakin maailmaa.

Väestönkasvuongelma ei kuitenkaan ratkea asentamalla niittokoneet rajoille. Jos se jollakin ratkeaa niin koulutuksella, kehityksellä, yhteistyöllä. Siis sillä työllä, jota tehdään aivan liian vähän ja johon Suomi aikoo osallistua yhä vähemmän. Sivumennen sanoen muuten esimerkiksi Suomen somaleilla syntyvyys on laskenut selvästi vuosien saatossa.

Sotaa käyvät maat

Vahtera tehostaa kolumniaan raflaavalla kuvituksella. Mukana on muun muassa Yleltä poimittu kartta muslimienemmistöisistä valtioista kuvatekstinään Jos merkitsee maailmassa käytävät sodat karttaan, aika lailla samat maat tulevat merkityksi.

Tässäpä kaksi karttaa. Ensimmäisessä on maailman muslimienemmistöiset valtiot, jälkimmäisessä vakavimmat, yli tuhat kuolemaa vuoden aikana aiheuttaneet konfliktit.


Muokattu Wikimedian kartasta (CC BY-SA 3.0 M Tracy Hunter)


Muokattu Wikimedian kartasta (CC BY-SA 3.0 Futuretrillionaire et al)

Näyttävätkö ne tosiaan samalta? Oikeasti?

Wikipediasta voi käydä tiiraamassa karttaa täydennettynä kevyemmillä kahakoilla, ei se tilannetta miksikään muuta. Siinä karttaa tuijottaessa on muuten hyvä miettiä, miten väritys muuttuisi, jos esiin nostettaisiin kaikki osalliset konfliktin sijainnin sijaan.

Oikeita turvapaikanhakijoita

Ministeri Orpo oli tutustumassa Lammin VOKkiin. Siellä joku armenialainen kertoi odottaneensa turvapaikkapäätöstä neljä vuotta. Siis 4, neljä, NELJÄ VUOTTA. Armenialainen, maasta, josta ei edes ole mitään syytä tulla turvapaikkaa hakemaan.

Muistutuksena: turvapaikkaa ei haeta ainoastaan sodan takia, vaan syynä voi olla myös esimerkiksi henkilöä uhkaavat vakavat ihmisoikeusloukkaukset. Jotakuinkin tällaisella perusteella suojaa haki taannoin esimerkiksi Edward Snowden. Ihmisoikeuksien perusteella turvapaikkaa haetaan ihan lähinaapuristakin.

Human Rights Watchin mukaan Armeniassa saattaa joutua esimerkiksi kidutetuksi. Journalistit kokevat väkivaltaa, armeijassa on väärinkäytöksiä, psykiatrisia potilaita suljetaan pakkohoitoon, seksuaalivähemmistöjä syrjitään ja pahoinpidellään. Tietämättä mitään Orpon kohtaamasta henkilöstä sanoisin, että tuosta listasta löytyy useampikin hyvä syy turvapaikan hakemiseen.

Esimerkiksi somaleista vain alle 100 on saanut turvapaikan Suomesta. Tänne tulleille muille 17.000 somalille ei olisi tarvinnut antaa oleskelulupaa, koska heitä ei kukaan Somaliassa vainoa. Tein kesällä asiasta oikeuskanslerille kantelun.

Kyse on siis siitä, että Vahtera laskee ainoastaan turvapaikan saaneita, ja tarkkaan ottaen turvapaikka myönnetään ainoastaan vainon kohteille:

Sinulle annetaan turvapaikka, jos sinulla on perusteltu aihe pelätä kotimaassasi vainoa ja vainon syynä on alkuperä, uskonto, kansallisuus, tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuuluminen tai poliittinen mielipide. Jos saat turvapaikan, sinulla on pakolaisasema Suomessa.

Jos et saa turvapaikkaa, saat oleskeluluvan toissijaisen suojelun perusteella, jos

  • sinua uhkaa kotimaassasi kuolemanrangaistus tai teloitus,
  • sinua uhkaa kidutus tai muu epäinhimillinen tai ihmisarvoa loukkaava kohtelu tai rangaistus,
  • et voi palata turvallisesti asuinmaahasi aseellisen selkkauksen vuoksi.

Sinulla on tällöin toissijainen suojeluasema Suomessa.

Jos et saa turvapaikkaa tai oleskelulupaa toissijaisen suojelun perusteella, sinulle voidaan kuitenkin myöntää oleskelulupa humanitaarisen suojelun perusteella. Voit saada luvan, jos et voi palata asuinmaahasi ympäristökatastrofin tai huonon turvallisuustilanteen vuoksi, joka voi johtua aseellisesta selkkauksesta tai vaikeasta ihmisoikeustilanteesta.

Tietoa turvapaikanhakijalle (PDF) (Maahanmuuttovirasto)

Vaikka unohdetaan se, että sotatila ja henkilökohtainen kuoleman uhka eivät ole Vahteralle riittäviä syitä turvapaikkaan, Vahteran lukemat eivät pidä paikkaansa. Maahanmuuttoviraston tilastojen mukaan 2000-luvulla turvapaikkoja on myönnetty parisataa, ja tässä jätetään kokonaan huomiotta 1990-luku, jolloin ensimmäiset somalit Suomeen saapuivat.

Eikä myönteisen turvapaikkahakemuksen toissijaisia syitä ole oikeasti mitään syytä unohtaa. Se, että Vahtera pelkää ISIStä ja kauhistelee islamia ei ole peruste lyödä rajoja lukkoon. Se on vain yksi selitys epätäydellisen ihmisen mesoavalle käytökselle.

Vahtera toistaa myös puoluetovereidensa (jännä muuten, että Iltalehden sivuilla ei mainita Vahteran olevan perussuomalaisten kaupunginvaltuutettu) legendaa Iphone-miehistä. Saku Timonen käsittelikin jo aihetta.

Kirjoituksessa viitataan myös Optulan taannoiseen rikoskatsaukseen (PDF), josta vedetään johtopäätös, että tietyissä ulkomaalaisryhmissä on runsaasti enemmän raiskaajia kuin suomalaisissa. Jori Eskolin on kirjoittanut aiheesta useamman erinomaisen kirjoituksen, kannattaa käydä lukemassa.

Onko meillä varaa?

Suomalaiset hokevat: olemme vauras maa, kyllä meidän täytyy auttaa. Vauras, luulevatko että vauraus on velan synonyymi. Velkainen maa, jossa on puoli miljoonaa työtöntä. Maa, joka on elänyt viimeiset 25 vuotta yli varojensa. Maa, joka on lahjoittanut edellisten sukupolvien säästämän varallisuuden pelureille.

Kyllä, olemme vauras maa. Jos vaurautta mitataan bruttokansantuotteella nuppia kohti, olemme osapuilleen sijalla 25. Dollareina se on yli tuplasti sen mitä Turkilla, ja noin yhdeksän kertaa sen mitä Pakistanilla. Tiedättehän: niillä mailla, joissa on eniten pakolaisia.

Velkaa Suomella toki on, mutta niin on useimmilla muillakin valtioilla. Parin vuoden takaisen listan mukaan velan määrällä mitattuna kärkijengiin kuuluu muun muassa osapuilleen koko läntinen ja eteläinen Eurooppa – mukaan lukien talouden mallimaa Saksa. Paljon pienemmällä velalla päästään muuten muun muassa useissa muslimienemmistöisissä valtioissa.

Suomessa 1950-luvulla elettiin nykydollarilla päivässä, eikä kukaan itkenyt sosiaaliturvaa, saatikka matkustanut maailman ääriin elämään toisen maan sosiaaliturvan varassa. Ihmisillä ei yksinkertaisesti ollut varaa matkustaa edes lähikaupunkiin bussilla. Silti ihmisten elämä oli henkisesti parempaa ja turvallisempaa kuin tämän päivän hyvinvointivaltioiden ihmisten elämä. Nyt kerjäläisetkin tulevat autoilla tuhansien kilometrien päähän kodistaan.

En ihan ymmärrä juuri pula-ajasta pullahtaneen maatalous-Suomen ihannointia. Se, että 1950-luvulla pärjättiin vähällä rahalla johtui osaltaan siitä, että ei ollut vaihtoehtoja: ei rahaa eikä monia sellaisia asioita, joihin sitä nykyään voi laittaa. Ei köyhyydessä kituuttaminen ole mikään tavoitetila, vaikka 1950-luvulla lapsuuttaan elänyt voi sitä kaihoistasti muistellakin.

Mutta hei! Jos 1950-luvulla pärjättiin dollarilla päivässä ja kaikki oli paremmin, sehän tarkoittaa, että nyky-Suomella on yllin kyllin varaa auttaa apua tarvitsevia. Siinä sivussa olisi tarjolla myös henkistä hyvinvointia ja turvallisuutta.

1950-luvulta nykyaikaan tultaessa ollaan kuitenkin siirrytty yhä avoimempaan talousjärjestelmään, kasvatettu suuret ja pienet ikäluokat, rakennettu hyvinvointiyhteiskunta. Siinä sivussa elinajanodotekin on kasvanut osapuilleen 15 vuodella. Liikenneonnettomuuksissa kuollaan nykyään selvästi harvemmin kuin ennen, vaikka sekä ihmisiä että liikennettä on reilusti enemmän. Henkirikoksia 1950-luvulla tehtiin toki selvästi vähemmän kuin edellisellä vuosikymmenellä – lähes yhtä vähän kuin nykyaikana. Nykyihmiset saattavat tuntea olonsa turvattomammaksi kuin ennen, mutta se johtuu ennemmin pelkoa lietsovista iltapäivälehdistä kuin todellisista uhista.

Ratkaisuja, ratkaisuja

Vahteran kirjoituksessa esitetään ratkaisuja, joita en sen kummemmin lähde puimaan. Ehdotukset paperittoman turvapaikan hakijan rankaisemisesta, perheen yhdistämisen lopettamisesta ja valitusoikeuden poistamisesta ovat lähinnä surkuhupaisia, etenkin kun niitä vitsikkäästi yritetään pukea tasavertaisuuden kaapuun.

Yhtenä ehdotuksena on maahanmuuton pysäyttäminen ja sen sijaan pakolaisleirien pystyttäminen lähelle konfliktialueita. Jälleen unohtuu yksi asia: suurin osa pakolaisista on konfliktialueilla tai naapurimaissa jo nyt. Tänne tulee pakolaismäärästä murusia.

Pienenä huumorpalana Vahtera ehdottaa, että YK:n pitäisi rakentaa ja ylläpitää Afrikkaan pakolaisleirejä. Raha tähän tulee ilmeisesti urbaaniin tapaan seinästä, sillä kuten Jussi Nummelin Facebookissa toteaa, ainakaan länsimaat tai alueen öljyvaltiot eivät ole sellaiseen varoja antaneet.

Tässä yhteydessä viitataan mielellään myös Helsingin Sanomissa ilmestyneeseen Paul Collierin haastatteluun. Collier on epäilemättä fiksu mies, mutta miehen vuodatuksen jakeleminen todisteena siitä, että turvapaikkajärjestelmä pitäisi lopettaa, on aika lailla turhaa.

Keskustelu ihmisarvoisesta elämästä leirillä on vähän hassua, kun Collier samalla yhdistää siihen ajatuksen pakolaisleirien kylkeen rakennetuista länsimaisten yritysten teollisuuslaitoksista, josta voitaisiin laivata hyödykkeitä Eurooppaan tullivapaasti. Olenko oikeasti ainoa, joka näkee tässä aika raskaan hyväksikäytön riskin?

Väittäisin, että kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että pakolaisten auttaminen on tehokkainta, jos se tehdään lähialueilla. Kaikki ovat luultavasti yhtä mieltä siitä, että hyvin järjestetyt pakolaisleirit auttaisivat tilannetta. Ja ennen kaikkea: kaikki keskustelijat olisivat todennäköisesti äärettömän tyytyväisiä, jos pakolaisia ei lainkaan olisi eikä leirejä tarvittaisi. Me vain emme elä siinä maailmassa.

Dublinin sopimus

Lukuisien muiden tavoin Vahtera, samoin kuin Timo Soini (ps) ovat pitäneet kovasti ääntä Dublinin sopimuksesta. Kyseisen sopimuksen mukaan pääsääntöinen turvapaikkahakemuksen käsittelypaikka on se EU-maa, johon hakija ensimmäisenä saapuu.

Huomaamatta jää, että Dublinin sopimus ei ole mikään automaatti: se listaa useita periaatteita, joiden perusteella turvapaikan käsittelymaa valitaan. Niiden lisäksi se määrittelee, että valtio voi halutessaan viis veisata periaatteista ja käsitellä hakemuksen itse.

Paasikiven sanoin maantieteelle emme voi mitään, joten perussuomalaisille käy epäilemättä paremmin kuin hyvin, että konfliktialueita lähimpänä olevat maat kantavat raskaimman taakan. Samaan aikaan, kun ruikutetaan Kreikan huonosta taloudenpidosta ollaan siis halukkaita sysäämään sille kaikki kustannukset maan kautta saapuvista turvapaikanhakijoista – tai vaihtoehtoisesti tietenkin upottamaan veneet jo lähtörannassa.

Tosiasia on, että Suomi muiden mukana hyötyy globalisoitumisesta. Suurehko osa kaikesta kuluttamastamme, on kyse sitten hyödykkeistä tai ravinnosta, tulee ulkomailta. Ainakin toiveena on, että Suomi pystyy jatkossakin myös tarjoamaan jotain rahan arvoista rajojemme ulkopuolelle.

Turvapaikanhakua torppaavat innokkaat haluavat poimia rusinat pullasta. Ajella Lähi-idästä pumpatulla öljyllä. Ostaa kiinalaista elektroniikkaa, jonka raaka-aineet kaivetaan Afrikasta. Lähettää romut kehittyviin maihin lapsityövoiman purettavaksi ja kierrätettäväksi. Ja sulkea silmänsä kaikilta näiltä päätöksiltä sekä niiden seurauksilta.

P.S. Washington Post antaa muuten kirjoituksessaan tämänhetkisille puheille historiallista perspektiiviä.

P.P.S. Vahteran kirjoituksen loppuosassakin riittäisi puitavaa. Siinä lasketaan kustannuksia keksityillä luvuilla, arvioidaan ihmisten ikää valokuvista, kerrotaan huhupuheita totena ja muutenkin lupsakoita anekdootteja, puhutaan ristiin ja maalaillaan kauhukuvia – lietsotaan siis kevyin perustein juuri sitä turvattomuutta, josta Vahtera nykyaikaa moittii. Kannattaisikohan katsoa peiliin?