2008-02-14

Kohti virallista totuutta

Viime vuoden alusta voimaan tulleen lain mukaan KRP ylläpitää suodatuslistaa, jota internet-palveluntarjoajat voivat käyttää lapsipornon suodattamiseen. Tällä viikolla lista on saanut yllättävää julkisuutta, kun Matti Nikin suodatusta kritisoiva sivusto joutui myös sensuroiduksi.

Suodatukselle on käymässä juuri niin kuin uhkakuvissa peloteltiin: kukaan ei tarkkaan tiedä, mitä listoilla on, perusteita sivustojen listalle joutumiseen ei anneta, eikä sivujen ylläpitäjään tietenkään oteta yhteyttä.

Tammikuussa suodatuslistoja ehdotettiin jo käytettäväksi ulkomaisten uhkapelisivustojen suodattamiseen (pdf), ÄKT puolestaan toivoo saavansa ISP:t suodattamaan muun muassa Pirate Bay -palvelun.

Lapsiporno on poliittisena lyömäaseena niin vahva, että harva on valmis vastustamaan sen suodattamista. Ei, vaikka suodattimen voi kiertää muutamalla napin painalluksella. Ei, vaikka suodatuksen teho ylipäätään on kyseenalainen. Ei, vaikka suodatuslistoilla on selkeästi lapsipornoa sisältämättömiä sivuja.

Yhdellä voimasanalla on luotu järjestelmä, jota on pelottavan helppo laajentaa. Uhkapelejä koskevassa ehdotuksessa todetaan suoraan lapsipornosuodattimen toimivan mallina myös uhkapelisuodatukseen. Nikin sivusto puolestaan on oiva esimerkki suodatuksen hiljaisesta laajenemisesta: suodattimista annettu laki ei varsinaisesti anna lupaa kyseisten sivujen suodattamiseen, mutta KRP on päättänyt tulkita valtaansa laajemman mukaan.

Lapsiporno on vakava asia, mutta sananvapautta ei silti pidä uhrata lastensuojelun alttarille. Hyväksikäyttö ei vähene salatuilla mustilla listoilla, eikä se katoa keskustelua vaientamalla.

Lähetä kommentti