Helsingin Sanomien pitkäaikainen vastaava päätoimittaja Janne Virkkunen sai maanantaina valtion journalistipalkinnon. Virkkusen ohella kulttuuriministeri Paavo Arhinmäki pääsi kättelemään myös kansakunnan mikkisuoja Hannu Karpoa, Soundissa kannuksensa kerännyttä Timo Kanervaa sekä entistä yleisradiolaista Liisa Tukkimäkeä.
Helsingin Sanomat luonnollisesti jututti Virkkusta hiukan pidemmältikin. Haastattelu jätti hiukan ristiriitaisen vaikutelman, sillä kiistämättä merkittävän journalistisen uran tehneeltä toimittajalta tuntuvat menneen syyt ja seuraukset sekaisin.
Virkkunen muistuttaa, että laatu maksaa aina. Niinpä myös paperilehti tulee säilymään: sen tuloilla kustannetaan laatujournalismi, kun digipuoli ei tuota.
Palkitulta lehtimieheltä on ilmeisesti päässyt unohtumaan, että julkaisutavasta riippumatta tulot riippuvat viime kädessä lukijoista. Tilaajat hoitavat oman osansa, mainostajat omansa, ja ensimmäisten vähetessä hiljalleen kaikkoavat myös jälkimmäiset. Mitä lehden tulevaisuudesta siis kertoo se, että kymmenessä vuodessa HS:n levikistä on sulanut 18 prosenttia (Levikkitietokanta)? Ylipäätään suomalaisten lehtien levikki on laskussa (pdf) ja lukijamäärät samoin (pdf).
Kansallisen mediatutkimuksen mukaan 96 prosenttia suomalaisista lukee viikon aikana jotain painettua sanoma- tai aikakauslehteä, mutta tietokoneella lehtiä seuraaviakin on väestöstä jo 60 prosenttia. Lisäksi Mediatutkimus itsessään on osa samaa, hiipuvaa maailmaa: printtimedian ylläpitämästä tutkimuksesta kerrotaan kyllä, että ulkopuolelle jää tuhansia pikkulehtiä, mutta jätetään mainitsematta, että se ei ilmeisesti mitenkään noteeraa lehtimaailman ulkopuolisia verkkopalveluja.
Virkkusen näkemys kuvaa hyvin sitä ongelmaa, jonka parissa kustannusala painii: paperilehti on toimivaksi koettu ansaintamalli, jota ei onnistuta siirtämään verkkoon. On selvää, että verkkokäyttäjien maksuhaluttomuus aiheuttaa harmaita hiuksia niille, jotka yrittävät tehdä verkkojulkaisemisesta liiketoimintaa. Kauppalehti siirsi muutama viikko sitten juttunsa heikon maksumuurin taakse; ennustan, että tempun merkittävimmäksi seuraukseksi jää sivuston kävijämäärien putoaminen.
Toistaiseksi paperi on tukijalka, johon Sanomankin on hyvä nojata, mutta kuolleet puut kaatuvat hiljalleen. Virkkusen mukaan verkkojournalismin tuloilla ei korvata paperilehden tuloja. Ei varmasti. Niin kauan, kun Sanomissakin erotetaan toisistaan verkkojournalismi ja se ihan oikea työ, ei ensimmäisestä kukaan ole valmis mitään maksamaankaan. Ei laatujournalismi paperia vaadi, siihen tarvitaan osaavia toimittajia ja vastuullista julkaisemista.
Haastattelu taitaa itse asiassa sisältää pienen piikin entisen työnantajan suuntaan. Miehen laatu maksaa -tokaisu nimittäin jatkuu: "Se pitää myös kustantajan muistaa." Olikohan entisen vt. päätoimittajan mielessä Sanoma Magazines Finlandin freelance-sopimus? Vai kenties Oma Kaupunki, jossa voi luovuttaa Sanomalle kaikki oikeudet vaivaisella multimediaviestin hinnalla? Virkkunen rummuttaa vahvan journalismin puolesta; jotta sellaista voi olla, pitää pelastaa Reijo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti