2014-02-15

Huuhaata lääkehyllyssä

Tällä viikolla homeopatia on noussut otsikoihin. Ensin Ilta-Sanomat kertoi homeopaattisteiden valmisteiden tulevan apteekkeihin, sitten Tiina Raevaara huomasi Suomen Kuvalehden kolumnissaan eläinlääkintälain muutoksesta, jolla hoidoksi kirjattaisiin myös homeopatia.

Homeopatia on siis Samuel Hahnemannin 1700-luvulla muodostama ajatusrakennelma, jonka mukaan samankaltaisuus parantaa: lääkkeenä käytetään ainetta, joka suurina määrinä aiheuttaa samanlaisia oireita kuin hoidettava tauti. Saman ajan lääkärit harrastivat muun muassa suoneniskentää, joten uusille hoitomuodoille oli epäilemättä tilausta. Homeopatiassa on kuitenkin yksi ongelma: se ei toimi.

Nyt siis Ilta-Sanomien mukaan homeopaattiset valmisteet ovat saapuneet apteekkeihin. Lehti tosin on hiukan myöhässä, sillä jo kolme vuotta sitten skeptikot yrittivät homeopaattista joukkoitsemurhaa apteekista ostetuilla rohdoksilla. Tarjonta on kuitenkin laajenemassa, ja huolestuttavaa on, että Apteekkariliiton farmaseuttinen johtaja Sirpa Peura pitää myyntiä perusteltuna:

Peuran mielestä apteekki on oikea myyntipaikka monille uskomuslääkinnänkin tuotteille.

Osa esimerkiksi homeopaattisista tuotteista on rajattu apteekkimyyntiin, koska niissä voi olla erittäin pieniä määriä myrkkyjä, esimerkiksi arsenikkia.

Erittäin pieniä määriä on liioittelua. Todellisuudessa määrät ovat niin mitättömiä, ettei niillä ole vaikutusta; yllä mainitut skeptikot vetivät kitusiinsa muun muassa arsenikkia sisältäviä valmisteita. Homeopatiaan kuuluvan potensoinnin mukaan tuote on sitä tehokkaampi, mitä laimeampi se on: homeopatian näkökulmasta tehokkaimmissa tuotteissa ei ole yhtään molekyyliä vaikuttavaa ainetta. Tämän varjolla Peura kuitenkin puolustelee uskomushoidon nostamista lääketieteen rinnalle.

Lääkäri ja homeopaatti Liisa Sulkakoski puolestaan valittelee, että homeopatiaa ei saa mainostaa terveysvaikutuksilla.

Turun Lääkäripalvelu Apilassa työskentelevä Sulkakoski ihmettelee kuitenkin suomalaista lainsäädäntöä.

Homeopaattisten lääkkeiden pakkauksissa ei saa kertoa, mihin vaivaan ne on tarkoitettu. Kuitenkin ne ovat lääkelainsäädännön alaisia, ja valvonta on hyvin tarkkaa.

Lääkelain 22 a § tosiaan määrittelee, että homeopaattisen valmisteen paketissa ei saa lukea lääkkeellistä käyttöaihetta. Sulkakoski on kuitenkin väärässä: lain 21 § perusteella hyväksytyille valmisteille saa kyllä mainita käyttötarkoituksen, ja sitä voidaan soveltaa homeopaattisiinkin valmisteisiin.

Vaan pihkuran pihkura, 21. pykälä edellyttää tutkimuksella todistettua tehoa, joten valitettavasti tämä reitti taitaa olla homeopatialta suljettu. Tältä osin lääkelaki on linjassa muun lainsäädännön kanssa, sillä esimerkiksi terveysvaikutteisilta elintarvikkeilta vaaditaan tieteellistä näyttöä tehosta – jos sitä ei löydy, ei vaikutuksillakaan saa mainostaa.

Turkulaisen Skanssin apteekin apteekkari Petri Kumlin puolestaan kertoo homeopaattisten tuotteiden olevan hyllyssä kysynnän takia.

Rajanveto ei ole kuitenkaan helppoa. Apteekkarit joutuvat käyttämään omaa harkintaansa siinä, mitä tuotteita ottavat myyntiin.

Minä en ottaisi myyntiin sellaisia tuotteita, joiden toimivuudesta ei ole mitään tutkimuksia, Kumlin sanoo.

Koska Kumlin kuitenkin myy homeopatiaa, ilmeisesti tutkimusten lopputuloksella ei ole väliä. Sitä myydään, mitä asiakkaat haluavat.

Oma mielipiteeni on selvä. Apteekkari on farmasian, siis lääkeaineiden ja niiden ominaisuuksien, ammattilainen. Homeopaattisten valmisteiden myynti ja niiden toimivuudesta puhuminen osoittaa sen luokan arvostelukyvyttömyyttä, että apteekkilupa olisi syytä ottaa pikimmiten tarkastelun alle. Jos halkojen myyminen johtaa luvan menettämiseen, miksi toimimattomien tuotteiden myynti sallitaan?

Lumehoitoa luontokappaleille

Suomen kuvalehden kolumni ehkä aavistuksen suurentelee käsillä olevan eläinlääkintäasetuksen muutosta. Lääkelaki koskee niin ihmisille kuin eläimillekin määrättäviä lääkkeitä, ja kuten yllä kerrottiin, siellä homeopatia on jo mukana.

Eläinlääkinnän kannalta olennaisehkoa on, että se on mukana myös nykyisessä eläinlääkintäasetuksessa (PDF). Asetuksen toinen luku kun antaa eläinlääkärille luvan määrätä sopivimmaksi katsomaansa rohdosta ja tarkentaa:

3. Kohdassa 2 tarkoitetun lääkevalinnan ehtona on lisäksi se, että

[...]

– tuotantoeläimelle käytettävän homeopaattisen tai antroposofisen valmisteen sisältämän lääkeaineen pitoisuus on pienempi kuin 1/10 000 (D4);

Tässä kohdassa ilmeisesti nykyisellään pyritään varmistamaan, ettei tuotantoeläimiin eksy lääkejäämiä – ja homeopaattisten valmisteiden kohdalla tästä ei juuri ole pelkoa.

Raevaara kritisoi uutta muutosta muun muassa näin:

Kohta d [homeopaattiset valmisteet] on siis uusi lisäys. Muuten sisältö on samanlainen kuin aiemmin laissa on jo ollut. Erityisen merkillepantavaa on se, että toisin kuin kohdissa b ja c, homeopatiaan saa turvautua, vaikka esimerkiksi kohdan a kuvaamaa [toiselle eläinlajille tai toiseen käyttöaiheeseen tarkoitettua] lääkettä olisi saatavilla.

Uusi ehdotus kyllä nostaa homeopatian selkeästi hyväksytyksi hoitomuodoksi, mutta ei se kiellettyä ole ollut aiemminkaan: homeopatiaa on voinut käyttää vaikkapa tuon mainitun a-kohdan lääkemääritelmän perusteella. Lääkelaki kun on määritelmältään lavea:

Lääkkeellä tarkoitetaan valmistetta tai ainetta, jonka tarkoituksena on sisäisesti tai ulkoisesti käytettynä parantaa, lievittää tai ehkäistä sairautta tai sen oireita ihmisessä tai eläimessä.

Toisin sanoen tarkoitus riittää määrittelemään lääkkeen, toiminnallista tehoa ei edellytetä. Lääkeaine sen sijaan edellyttää myös vaikutusta.

Itse spekuloin muutoksen syynä olevan luomuhuuman ja sitä kautta EU-lainsäädännön. EU:n luomusäädökset kun asettavat homeopatian ensisijaiseksi hoitomuodoksi:

When the animals are ill, chemically synthesised allopathic veterinary medicinal products including antibiotics may be used where necessary and under strict conditions. This is only allowed when the use of phytotherapeutic, homeopathic and other products is inappropriate.

Esimerkiksi Elina Lappalaisen mukaan käytännössä Suomessa luomueläimetkin saavat ihan oikeita lääkkeitä vaivoihinsa, ja hyvä niin. Oma huoleni kuitenkin on, että homeopaattisen puuhastelun profiilin noustessa saattavat luomupossujen elinolot jatkossa heikentyä.

Jos kyse olisi vain yksittäisten hörhöjen pienestä piiristä, homeopaatit saisivat ryystää muistivettä sydämensä kyllyydestä. Kun asialla ovat lääkärit, valmisteita myydään apteekeissa ja tuotteet vaikuttavat lainsäädäntöön, puoskarointi kuitenkin saa uskottavuutta, jota se ei millään tavalla ansaitse. Mitäpä jos kuitenkin vaadittaisiin lääkkeiltä edelleen tutkittua tehoa.

P.S. Lääkäriliiton Lääkärin etiikka -julkaisu (PDF) pitää plasebon määräämistä epäeettisenä. Kun homeopatia ilmeisesti perustuu lähinnä plasebovaikutukseen, onko esimerkiksi Sulkakosken toiminta lääkärinä kestävää?

P.P.S. Paholaisen Asianajaja käsittelee samaista IS:n uutista. Lukekaa toki.

P.P.P.S Loppuun vielä lainaus The Infinite Monkey Cagesta. Homeopaths do not have a physical brain, but merely 'skull water' with the memory of brains. - Robin Ince

Lähetä kommentti