2011-05-31

Ihan luvan kanssa

Eilinen kirjoitukseni Kopioston digiluvasta herätti siellä täällä hiukan kysymyksiä luvan kattavuudesta. Kopioston digilupa-ukk vastaa kysymyksiin osittain, mutta selvennetään vielä hiukan lisää.

Sopimuslisenssi on siis menetelmä, jonka perusteella tekijöiden laajaa tukea nauttiva järjestö voi jakaa koko alansa kattavia käyttölupia. Opetusministeriön hyväksymä järjestö — eilisen kirjoituksen Kopiosto tai vaikkapa Teosto — voi siis antaa luvan käyttää myös niiden tekijöiden teoksia, joita se ei edusta. Tämä menettely perustuu tekijänoikeuslain 26. pykälään.

Vastaavaa käytäntöä harrastetaan muissakin maissa, ja niinpä luvan ulottaminen ulkomaille perustuukin vastavuoroisuuteen: Kopiosto kerää rahaa Suomessa, ja vastaavat elimet muissa maissa poimivat hiluja myös suomalaisista teoksista.

Petteri Järvisen mukaan Kopioston tähtäimessä ovat lähinnä kustantajien ja muiden instanssien verkkosivustot. Tällä rajauksella digilupa olisikin ehkä pätevä, sillä noihin sivustoihin rajattuna pyöritään selkeästi Kopioston asiakkaiden piirissä. Valitettavasti vain luvassa ei moista rajausta ole: se on yleinen lupa nettisisällön käytölle opetuksessa. Aiemmin lähinnä valokopioihin ja kustantajiin keskittynyt järjestö väittää nyt siis edustavansa kaikkia maailman nettikäyttäjiä.

Kyllä, lupa tosiaan kattaa koko maailman. Se kattaa myös juuri sinun kirjoituksesi ja kuvasi, jos et niiden käyttöä erikseen kiellä. Opettajan tekijänoikeusoppaan mukaan Kopiostolle voi ilmoittaa, mikäli ei halua teoksiaan digiluvan perusteella käytettävän. Epäilemättä tätä listaa sitten lupia jaettaessa ja sivuja kopiotaessa orjallisesti tarkkaillaan.

Mielenkiintoinen kysymys sinällään on, kuinka Kopiosto aikoo seurata teosten käyttöä. Järvinen tietää kertoa, että Kopiostolla on seurantajärjestelmä kehitteillä, mutta Kopioston ulkopuoliset tekijät siitä tuskin kostuvat.

Lähetä kommentti