Olen viime aikoina seurannut ristiriitaisin tuntein erinäisiä keskusteluja suomalaisessa sosiaalisessa mediassa. Chisugate sai ihmiset barrikadeille pienen tyttösen ja hänen kannettavansa puolesta. TTVK, tuo patoutuneen vihan pisutolppa, kehtasi käydä viattoman enkelin kimppuun.
Seuraavalla etapilla puolestaan Helsingin Sanomat siirtyi maksumuurin taakse. Niinpä verkkokansa riensi kilpaa virittämään maksumuurin ohittavia kikkoja, ja taisipa joku tehdä somebotinkin; HS:n journalistinen laatu on nykyään niin heikkoa, että sen lukeminen on suorastaan kansalaisoikeus.
Menneellä viikolla Instagram julkaisi uudet käyttöehtonsa ja sai samantien sosiaalisen median vihat päällensä. Hetkeä myöhemmin yhtiö tunnusti virheensä ja tekee kenties muutoksia.
Eilispäivänä eräs lääketieteen opiskelija sitten kirjoitti blogiinsa päivittäisestä elämästään, johon liittyi muun muassa ruumiita. Kirjoitus herätti keskustelua niin yleisössä kuin tiedekunnassakin, ja lopulta kirjoittaja päätyi poistamaan artikkelin. Sensuuria, pentele, sitä pitää vastustaa kaikin keinoin! Vihjaukset välimuisteista uhkasivat jäädä liian hienovaraisiksi, joten kirjoituksen kopio linkitettiin suoraan alkuperäiseen blogiin.
Kerrataanpa. Chisugaten synnytti isä, jolla olisi ollut puolen tusinaa tapaa ohjastaa tyttärensä laillisille apajille. Tilanne päätyi kuitenkin torrentteihin. TTVK:n toiminnassa on ehkä reilustikin kritisoitavaa, mutta itse teossa ei juuri ole puolustettavaa.
Helsingin Sanomat tarjoaa edelleen viisi ilmaista artikkelia viikossa, ja sosiaalisen median linkit ovat nekin vapaata riistaa. Jos lukeminen kuitenkin kilpistyy maksumuuriin, olisi ehkä syytä tunnustaa, että Hesarilla taitaa sittenkin olla aika paljon lukemisen arvoista sisältöä.
Instagramin katsotaan käyttävän asemaansa väärin, kun satojen miljoonien käyttäjien palvelu pyytää oikeutta käyttää ladattuja kuvia kolmannen osapuolen mainonnassa. Huoli on aiheellinen, mutta toisaalta yhtiö antoi käyttäjilleen takaoven: jaloillaan on helppo äänestää ja aikaakin on kuukausi.
Lääketieteen opiskelija puolestaan päätyi käyttämään omaa harkintavaltaansa ja poisti julkaisemansa kirjoituksen. Vaikka kerran nettiin päässyttä sisältöä voi olla vaikea poistaa, linkin julkaiseminen saman blogin kommenteissa on isku vasten kirjoittajan kasvoja.
Ihmiset piratoivat musiikkia ja ohittelevat maksumuureja samaan aikaan kun älähtävät Instagramista, vaikka taustalla ovat täsmälleen samat tekijänoikeudet. Yksittäisen blogaajan päätös sivuutettiin, kun haluttiin puolustaa yhteistä hyvää. Oikeuksien vastapainona pitäisi olla vastuuta, mutta verkossa seuraukset valuvat helposti jollekulle muulle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti