2013-03-04

Pilatun maidon paluu

Yle esitti pari viikkoa sitten Silminnäkijä -sarjassaan dokumentin Pilattu maito. Kommentoin esitystä jo silloin lyhyesti. Dokumentin toimittaneen Noora Shinglerin blogissa keskustelu on kuitenkin jatkunut kiivaana, joten ajattelin keräillä omia kommenttejani ihan erilliseen kirjoitukseen.

Ohjelmassa ei juuri tutkimustuloksista puhuttu: käytännössä ainoa tutkimus, johon viitattiin, oli Valion tutkimus, jota kuvattiin surkeaksi. Kemikaalicocktailin mukaan on pöyristyttävää, että tämän tason potentiaalista terveyshaittaa on tutkittu Suomessa vain yhden tutkimuksen verran ja vieläpä todella ylimalkaisesti – ja silti tutkimukseen vedotaan pätevänä, tieteellisenä sellaisena.

Nyt vain pääsi käymään niin, että tutkimuksia on enemmän kuin yksi. Alkuun pääsee vaikkapa metsästämällä Helsingin Yliopiston opinnäytetietokannasta papereita sopivilla hakusanoilla – "milk hypersensitivity" on aika hyvä alku.

Kovin pitkälle ei tarvitse kaivaa, kun vastaan tulee Laura Paajasen väitöskirja. Väitös on merkityksellinen siksi, että se koostuu kuudesta maitoyliherkkyyttä koskevasta tutkimuksesta, joista ensimmäinen on tuo sama, johon Silminnäkijässä viitataan. Tutkimuksia löytyy siis useita jopa samalta tekijältä, ja kolme noista kuudesta tutkimuksesta koskee juuri homogenoinnin vaikutuksia. Listaa selaamalla löytyy nippu muitakin maitoyliherkkyystutkimuksia.

Valion tutkimus

Tutkimusta on siis tehty laajemminkin, mutta keskitytään siitä huolimatta tuohon Silminnäkijän silmätikuksi ottamaan julkaisuun. Jälleen Shingleriä lainaten:

Se ei ole pätevä tutkimus siksi, että Valio ei valvonut testiryhmän ruokailuja, vaan luotti ihmisten omaan sanaan siitä, mitä ovat pistäneet suuhunsa. Pelkästään se, että joi testimaitoa on yksi juttu. Toinen on se, kuinka tarkkana kukin testiryhmäläinen oli kaiken sen kanssa, mitä söi töissä, juhlissa jne. Homogenoitua maitoa ei saisi saada mistään elintarvikkeesta edes pieniä määriä silloin, kun halutaan oikeasti tietää, vaikuttaako maitolaadun vaihto vai ei. 40 testiryhmäläisestä ei voida olla täysin varmoja, mitä he söivät ja paljonko, koska tutkimusta ei tehty valvotuissa olosuhteissa. Lisäksi maitolaatujen vaihto oli niin tiheää, että koehenkilöiden oireet eivät ehtineet parantua välissä.

Tutkimus eteni osapuilleen näin:

  1. Otetaan 44 henkilöä, joille homogenoitu maito on aiheuttanut vatsaongelmia ja homogenoimaton ei.
  2. Henkilöitä seurataan seitsemän päivän ajan.
  3. Koehenkilöt juovat viiden päivän ajan testimaitoa, 4dl päivässä.
  4. Yhdeksän päivän tauko.
  5. Toinen viiden päivän maitosessio, 4dl päivässä toista testimaitoa.
  6. Kootaan tulokset ja ihmetellään.

Valio ei tosiaan valvonut testiryhmän ruokailuja. Selän takana ei ollut intendenttiä eivätkä osallistujat majailleet suljetulla osastolla, vaan testiryhmäläiset raportoivat päivittäin niin ruokavaliostaan kuin mahdollisista oireista ja suolen liikkeistä. Maito ja terveys tietää kertoa, että koeaikana noudatettiin lähes maidotonta dieettiä, mutta sen tarkempaa speksiä minulla ei valitettavasti ole saatavilla.

Mietitään siis hetki lähtötilannetta. Tutkimukseen osallistui 44 henkilöä, jotka oman ilmoituksensa mukaan sietävät paremmin homogenoimatonta kuin homogenoitua maitoa; puhutaan siis ihmisistä, jotka ovat tunnistaneet ongelman ja löytäneet siihen ratkaisun. Miksi ihmeessä nuo ihmiset lähtisivät tutkimuksen aikana kittaamaan prosessoitua maitoa ihan vain pakkaa sekoittaakseen?

Jos nyt unohdetaan se, mitä tapahtui testijärjestelyn ulkopuolella, lopputulos oli kuitenkin seuraavanlainen: kummallakin viiden päivän testimaitojaksolla kaikkien koehenkilöiden oireet lisääntyivät, jälkimmäisellä jaksolla enemmän kuin ensimmäisellä.

Merkittävää tässä kohtaa on se, että oireet lisääntyivät riippumatta siitä, mitä maitoa juotiin.
Heti ensimmäisellä testijaksolla puolet koehenkilöistä – oman todistuksensa mukaan homogenoimatonta maitoa sietävistä – joivat homogenoimatonta testimaitoa ja voivat huonosti. Toinen puoli joi tavallista kaupan maitoa... ja voi ihan yhtä huonosti. Eroa homogenoidun ja homogenoimattoman maidon välillä ei todettu.

Nooran mukaan yhdeksän päivän tauko maitotestien välissä ei ole riittävä, vaan testijaksojen vaikutukset sekoittuivat toisiinsa. Voi olla, mutta pidän hivenen epätodennäköisenä, että jälkimmäisen jakson juomingit suuremmin pääsivät vaikuttamaan ensimmäiseen testijaksoon.

Lisäksi on huomattava, että koehenkilöiden oman todistuksen mukaan aika oli vallan riittävä: iho-oireita lukuunottamatta maidon aiheuttamat oireet katosivat koehenkilöiltä vuorokauden kuluessa maidon nauttimisesta. Tutkimuksen oireseurannan mukaan yhdeksän päivän väliajalla koehenkilöiden kokemat oireet putosivat samalle tasolle kuin ennen ensimmäistä maitojaksoa. Tutkija itse muuten esittää hypoteesin siitä, mistä ilmiö saattaa johtua; kannattaa lukea.

Entäpä Raija Tukkinen, eräs Silminnäkijän vieraista ja maitotutkimuksen koehenkilöistä? Nooran mukaan hänen oireensa yltyivät niin pahoiksi, että hän joutui keskeyttämään testin. Perin ikävää, mutta niin kävi kahdelle muullekin testiryhmäläiselle. Kahdelle näistä kolmesta oireet aiheutti homogenoitu maito, yhdelle homogenoimaton.

Totta kai tutkimus voisi olla paremmin tehty. Koehenkilöitä voisi olla enemmän, seuranta-aika pidempi ja kontrolli tarkempaa. Testijärjestelykin voisi olla aukottomampi. Kovin mielelläni myös näkisin tarkempaa dataa, mutta valitettavasti alkuperäinen tutkimus on maksumuurin takana. Väitöksessä viitataan tutkimuksiin, joissa koe-eläimillä on havaittu eroja homogenoidun ja homogenoimattoman maidon välillä, joten olisi mielenkiintoista löytää samat erot myös ihmisellä.

Tutkimuksen ja teollisuuden suhteita voi ja pitääkin nostaa esille, mutta valitettavasti tilanne on se, että yliopistoissa joudutaan yhä enemmän luottamaan ulkopuoliseen rahoitukseen. Lähtökohtaisesti kuitenkin aika moni tutkija olisi peijoonin mielissään jos pystyisi todistamaan valtavirran näkemyksen vääräksi. Silminnäkijässä mainittu tutkimus ei siinä onnistunut, ei myöskään saman väitöskirjan toinen, hiukan erilaisella asetelmalla toteutettu homogenointitutkimus. Väitöksessä viitataan myös muutamiin aiempiin tutkimuksiin, joissa niissäkin on vedetty vesiperä; toistaiseksi tulokset ovat siis sangen johdonmukaisia. Tutkimuksen laadussa voi olla kritisoitavaa, mutta perusteeksi ei riitä pelkästään se, että sen tulos ei ollut lukijalle mieluinen.

Tutkimus vastaan kokemus

Silminnäkijän ja Kemikaalicocktailin artikkelien yhtenä juonteena ovat mainitun Tukkisen kokemukset Karjalohjan terveyskeskuksessa. Terveydenhoitajana toimiessaan hän omin käsin johdatti kymmeniä ihmisiä homogenoimattoman maidon pariin, hyvin tuloksin.

Nyt on kuitenkin valittaen todettava, että kyseessä on kertomus, ei tutkimus. Ihmisten kokemukset saattavat olla tosia ja Tukkisen yhteenveto tilanteesta kohdallaan, mutta se ei tarkoita, että edes näille vaivoistaan parantuneille ongelman ratkaisu oli homogenoimaton maito. Plasebo-vaikutus on vahva, ja ihmismieli on loistava löytämään syy-seuraussuhteita sieltäkin, missä niitä ei ole. Sen paremmin maallikot, terveydenhoitohenkilökunta kuin tutkijatkaan eivät ole näille ilmiöille immuuneja.

Otetaan siis esimerkki lääketieteestä. 1930-luvulta 1950-luvulle asti sepelvaltimotautia hoidettiin leikkauksella, jossa joitakin verisuonia sidottiin umpeen. Teoria oli, että sulkemalla suonia veri löytäisi vaihtoehtoisia reittejä sydänlihakseen ja sydämen hapensaanti paranee. Potilaiden kokemukset olivat loistavia: eräässä tutkimuksessa 73 prosenttia potilaista sai merkittävää hyötyä leikkauksesta.

No miksi sitten näin tehokas hoitotapa lopetettiin? Siksi, että samaisessa tutkimuksessa toista potilasryhmää hoidettiin leikkauksella, jossa rintakehä avattiin ja suljettiin saman tien. Ei siis operaatioita verisuonille, lopputuloksena vain arpi rintakehässä. Näistä potilaista 83 prosenttia sai leikkauksesta hyötyä.

Toisin sanoen: ihmisillä on kokemuksia, ja ne voivat olla hyvinkin todellisia. Ne eivät kuitenkaan ole luotettavia, eivätkä niiden syyt ole yksiselitteisiä. Tieteellisessä menetelmässä muodostetaan hypoteeseja ja vahvistetaan teorioita systemaattisilla havainnoilla ja toistettavilla kokeilla. Yksittäiset kokemukset eivät ole kumpaakaan.

Joillekin saattaa olla fysiikan tunneilta tuttu lausahdus, että havainnointi muuttaa myös kohdetta, ja sama pätee myös lääke- ja ravitsemustieteessä. Tätä yritetään kampittaa käyttämällä kaksoissokkokoetta. Käyttäjätodistukset puolestaan ovat vaihtoehtohoitojen ja Ostos-TV:n vakiotavaraa. Paajasen maitotestit muuten olivat kaksoissokkokokeita.

Asenteellisuus

Kun tutkimuskritiikistä kyseltiin perusteita ja lisätietoa, vastaus oli useamman kerran jotain tällaista:

Jos haluat lisää tietoa, osaa Raija Tukkinen vastata hyvin seikkaperäisesti. Hän oli yksi tutkimuksessa mukana olleista.

Ei kiitos. En halua haastatella Raija Tukkista, hän pääsi ääneen jo Silminnäkijässä. Sen sijaan haluaisin kuulla ihmistä, joka olisi tehnyt alalla tutkimusta.

Valitettavasti tämä ei kuulu Silminnäkijän konseptiin, sillä Shinglerin mukaan Silminnäkijä ei halua ruutuun tutkijoita, poliitikkoja tms. vaan ihmisiä, jotka kokevat ja kertovat. Sen sijaan kameran eteen marssitettiin raakamaidon tuottaja, myyjä ja nippu juojia. Syystä tai toisesta myös lääkäri Olli Sovijärvi sopi Silminnäkijän formaattiin puhumaan homogenoimattoman maidon puolesta.

Lopputulos näkyy niin Kemikaalicocktailin kuin Ylen sivujenkin kommenteissa. Jo ennestään kaupan maitoa epäilleet saavat vahvistusta uskolleen, ja vastaavasti skeptisesti asiaan suhtautuneet ovat entistä skeptisempiä, koska ohjelma ei edes yrittänyt olla tasapuolinen. Jos väitteille ei esitetä perusteita eikä ruutuun uskalleta päästää edes tutkijaa, saati suoraa epäilijää, kuinka luotettavana ohjelmaa voi pitää?

Päivitys: Hups, olinpa sitkeästi kirjoittanut Nooran sukunimen useampaan kertaan väärin. Pahoitteluni.

Lähetä kommentti