Väitteitä maidosta

Päivän kuuma perna on uutinen ruotsalaistutkimuksesta, jonka mukaan maito ei suojaakaan osteoporoosilta, ja itse asiassa runsas maidon juonti saattaa johtaa ennenaikaiseen hautaan.

En ole kahlannut koko tutkimusta läpi, mutta pikaisena huomiona todettakoon, että vaikutuksia havaittiin siis lähinnä naisissa – miesten luunmurtumiin tai kuolemiin maidolla ei ollut kovin merkittävää vaikutusta. Lisäksi kyse oli nimenomaan maidon juonnista: esimerkiksi hapatetuilla maitotuotteilla ja juustoilla havaittiin olevan päinvastaisia, siis positiivisia vaikutuksia.

Ei siis ihme, että tutkijaryhmä toivoo kokeiden toisintamista ennen kuin lähdetään rukkaamaan ravintosuosituksia. Ei myöskään ihme, että Kemikaalicocktail kirjoitti välittömästi aiheesta.

Unohdetaan kuitenkin hetkeksi itse tutkimus ja tarkastellaan muutamia useilla foorumeilla tämänkin uutisen yhteydessä esitettyjä väitteitä.

Maito ei kuulu normaaliin ruokavalioon

Aivan ensiksi pitäisi määritellä, mikä on normaali. Wikipedia tietää kertoa, että vuonna 2011 maitoa tuotettiin maailmanlaajuisesti 730 miljoonaa tonnia ja maitotuotteita käyttää yli kuusi miljardia ihmistä. Maitoa alettiin käyttää ravintona suurin piirtein 10 000 vuotta sitten.

Normaali ei siis viittaa yleisyyteen, sillä lähes koko maailman väestö käyttää maitotuotteita. Se ei viittaa myöskään ikään, sillä maitoa on käytetty pitkään. Maidon juonti on hiukan harvinaisempaa, mutta sitäkin harrastaa ainakin jossain mittakaavassa vähintään koko läntinen maailma.

Saman argumentin variaatio on väite, jonka mukaan maito on tarkoitettu vasikan, ei ihmisen juomaksi. Aivan totta. Samoin omenat ovat vain omenapuun väline siemeniensä levittämiseen, hunaja on mehiläisten henkilökohtaiseen käyttöönsä keräämää, sienet ovat lisääntymistarkoitukseen kyhättyjä itiöinstallaatioita ja kananmunista ei uskalla edes puhua. Harva ihmisen käyttämä ravintoaine on alunperin nimenomaan ihmisen nautittavaksi tarkoitettu.

Vaikka kokonaan oman postauksensa voisi tehdä erilaisista maidon korvikkeista. Soija-, kaura- ja riisimaidot eivät nekään liene osa normaalia ruokavaliota, ei liioin chiasiemenhyytelö.

Kyse on teollisesta maidosta

Teollinen maito viittaa naturalistiseen kuvitelmaan, jonka mukaan luonto osaa homman ja esimerkiksi homogenointi tekee maidolle jotain peruuttamattoman tuhoisaa. Perusteina tälle on yleensä anekdootteja, sillä syystä tai toisesta tutkimuksissa näitä tuhoisia elementtejä ei yleisesti ottaen ole havaittu. Olen kirjoittanut aiheesta pari kertaa aiemminkin.

Siinä mielessä tässä voi olla perää, että koska happamilla maitotuotteilla havaittiin positiivisia vaikutuksia, voisi ajatella bakteerikannan vaikuttavan tulokseen. Tutkimus ei tähän ota kantaa, ja toisaalta hapatusprosessi on sekin teollinen ja kontrolloitu, kun taas raakamaidon bakteerit ovat sitä, mitä tilalla sattuu elämään – vaikkapa yersiniaa.

Sinällään vitsikkäästi ruotsalaistutkimuksen voi tulkita niinkin, että maidon juojien pitäisi suosia nimenomaan teollisia maitoja. Tutkijat nimittäin spekuloivat ennenaikaisten kuolemien johtuvan ainakin jossain määrin laktoosista, jota taas meikäläisissä viimeisen päälle prosessoiduissa vähälaktoosisissa ja laktoosittomissa tuotteissa ei ole nimeksikään.

Suomessa juodaan maailman eniten maitoa ja johdamme osteoporoositilastoja

Tämä väite on yleinen, mutta en oikein löytänyt sille sen paremmin järkevää lähdettä kuin perusteitakaan. Suomessa juodaan kyllä paljon maitoa, mutta niin tehdään myös muissa länsimaissa. Osteoporoosi on valitettavan yleinen, mutta on eri asia, johtuuko se maidon juonnista.

Maa	Väkiluku	Maidon kulutus l/hlö	Osteoporoosi- tapauksia	Luun heikkoudesta johtuvat murtumat / v
Kreikka	10 8162 86	47,6	640 000	86 000
Belgia	11 198 638	48,9	600 000	80 000
Ranska	66 616 416	52,6	3 480 000	377 000
Saksa	80 219 695	52,6	5 020 000	725 000
Tsekki	10 436 530	56,7	530 000	72 000
Brasilia	202 656 788	57,2	10 000 000	–
Uusi-Seelanti	4 242 048	65,2	–	87 000
Yhdysvallat	318 968 000	74,0	10 000 000	1 500 000
Venäjä	143 800 000	76,4	14 000 000	–
Kanada	33 476 688	77,0	1 400 000	–
Slovenia	2 061 085	77,6	590 000	16 000
Espanja	46 815 916	80,6	2 450 000	204 000
Tanska	5 639 719	87,2	280 000	66 000
Ruotsi	9 658 301	89,2	520 000	107 000
Iso-Britannia	63 181 775	102,9	3 210 000	536 000
Australia	21 507 707	105,9	2 200 000	–
Suomi	5 470 828	128,3	400 000	40 000
Irlanti	4 588 252	135,6	300 000	–
Romania	20 121 641	185,6	590 000	94 000

Lähteet: Väkiluvuille Wikipedia; maitomäärille CDIC, Index Mundi sekä Slovenian tilastokeskus; osteoporoosille Kansainvälinen osteoporoosisäätiö, Irlannin osteoporoosiyhdistys sekä Suomen Reumaliitto.

Koska maailman tilastointikäytännöt vaihtelevat ja osteoporoosin tunnistaminen vaihtelee, löytämäni lukemat ovat melko suurpiirteisiä arvioita. Slovenian ja Uuden-Seelannin luvut ovat jo sen verran epärealistisen suuria, että graafeista ne pudotin pois, taulukosta ne voi edelleen lukea.

Näyttää kuitenkin siltä, että ainakaan länsimaissa aivan päivänselvää yhteyttä osteoporoosin ja maidon juonnin välillä ei ole, ei myöskään maidon ja luun heikkoudesta johtuvien murtumien välillä. Aasian maista ei juuri ole tietoa, mutta Osteoporoosisäätiön mukaan osteoporoosi on siellä massiivisen alidiagnosoitu sairaus. Lähi-itää ja Afrikkaa puolestaan vaivaa riisitauti.

Ennakoivana huomiona myös todettakoon, että nk. A2-maidon mallimaat Uusi-Seelanti ja Australia tarjoavat nihkeästi dataa, mutta ne numerot, mitä sieltä on saatavissa, ovat isompia kuin Suomessa. Tämän hyvin epätieteellisen analyysin perusteella kyytönmaidolla ei siis meikäläisiä luita pelasteta.

Ehkä on jossain määrin syytä hyväksyä, että osteoporoosi on muun ohella myös elintasosairaus. Kalsiumin lisäksi tarvitaan vähintäänkin D-vitamiinia ja liikuntaa, ja varsinkin jälkimmäisestä on monessa länsimaassa puutetta.

Tästä muuten päästään lievällä aasinsillalla taas ruotsalaistutkimuksen suuntaan: Suomen tavoin Ruotsissakin maitoon lisätään D-vitamiinia, mutta en aivan saanut varmuutta, koska tuo käytäntö on aloitettu. Suomessa D-vitamiinia on lisätty maitoon vuodesta 2003. Mahtaako tuolla olla vaikutusta tulevien sukupolvien luuntiheyteen?

Maidonjuonti on maitoteollisuuden salajuoni

Tätä ajatusta on hetkittäin varovaisesti ehdotellut muun muassa Yle. Aikajana ei kuitenkaan oikein täsmää: jos maitoa on juotu kymmenen tuhatta vuotta, idea lienee saanut alkunsa piirun verran ennen teollisuutta tai salaliittoja.

Maailman maitoteollisuus makaa sellaisissa maissa kuin Sveitsi, Ranska, Uusi-Seelanti, Tanska, Saksa, USA, Japani... Osa maista on innokkaita maidonjuojia, osa vähemmän innokkaita, Valio ei vaikuttajien listalle mahdu. Maito ja terveys ry:n mukaan maidon kulutus on pudonnut alle puoleen 1950-luvulta. Jos kyse on teollisuuden lobbauksesta, se on tehnyt jo vuosikymmenien ajan kelvotonta työtä.

Esitänkin varovasti vaihtoehtoisen hypoteesin: mitäpä jos maitoteollisuus ei luonut maidonjuontia, vaan juonti loi teollisuuden? Euroopassa on ollut lypsykelpoisia kotieläimiä, ja perimään on pesiytynyt kohtalainen laktoosinsieto, joten ei liene ihme, että maitoa on päädytty käyttämään ravintona. Teollisuus syntyi siinä samalla, kun teollistuminen ylipäätään eteni ja väestö alkoi valua kaupunkeihin.

Ei ole mitenkään yllättävää, että ravintosuosituksissa tarjotaan aineita, joita yleisesti tuotetaan. Toki mukana on poliittinen aspekti, mutta se on myös käytännöllistä: jos tuote on ennestään tuttu ja se sattuu vielä olemaan terveellistä, suositusten noudattaminen on peijoonin paljon helpompaa kuin kokonaan uuden ainesosan esittely.

Saattaa olla, että Michaëlssonin ja kumppaneiden tutkimus pitää paikkansa ja maidon juontia on syytä hillitä. Voi olla, että maitorasva lisää kakkostyypin diabeteksen esiintymistä. Kummankaan tutkimuksen tekijät eivät edes itse ota kovin vahvaa kantaa asiaan, mutta saa niiden pohjalle toki henkilökohtaisen ruokavalionsa perustaa. On kuitenkin väsyttävää lukea jokaisen uutisen yhteydestä vuodesta toiseen toistuvat, perusteettomat kommentit maidonjuonnin paheellisuudesta.

P.S. Yksi vitsikkäimmistä maidonkorvikkeista on Muufri. Muufri on laktoositonta ja sen voinee luokitella vegaaniseksi, mutta geenimanipuloituun hiivaan perustuva valmistusprosessi saattaa aiheuttaa hiukan toisenlaisia nikotuksia.

P.P.S. Helsingin Sanomien tutkimusta koskevassa uutisessa on oikaisu: Toisin kuin alkuperäisestä uutisen otsikosta saattoi ymmärtää, maidonkulutuksella ei ole tutkimuksen mukaan vaikutusta luunmurtumien riskiin. Väärinymmärryksen vaara oli tosiaan olemassa, sillä alkuperäinen otsikko kuului: Tutkimus: Runsas maidonjuonti saattaa jopa lisätä luunmurtumia.

Jatkettu maito

Kävin kaupassa, ja kyllä nyt harmittaa.

Viime käynnin jälkeen maitohyllyyn oli nimittäin ilmaantunut ykköstuotteeksi Hyvä suomalainen kevyt arkimaitojuoma (HSKAMJ). Valion lanseeraama uutuus lupaa olevansa raikkaan makuista ja hyvää maitojuomaa, jossa on tasainen kolmen prosentin proteiinipitoisuus.

Kun nyt puhutaan maitojuomasta, kyse ei siis ole siitä laktoosittomasta tuotteesta, jota Valio, Arla, Rainbow ja moni muukin myy. Ei, laktoosi-intolerantilla HSKAMJ pulputtaa ihan siinä missä tavallinenkin maito. Juoma-pääte tulee siitä, että tuote on sekoitus maitoa ja maitovalmistetta.

Pari vuotta sitten Eeropekka Rislakki luki madonlukuja maidolle kirjoittaessaan maidon uudesta aikakaudesta. Kirjoitus on edelleen melkoista alarmismia ja haiskahtaa ainakin osittain ihan puhtaalta – tai tahalliselta – väärinkäsitykseltä. HSKAMJ kuitenkin on askeleen lähempänä Rislakin kuvaamaan komponenteista kasattua maidon kaltaista valmistetta.

Valio saa, ja sen pitääkin, harrastaa tuotekehitystä. Olisi kuitenkin kiva, jos tuotteiden erot tuotaisiin selvästi esiin, jotta kuluttajalla on edes teoreettinen mahdollisuus tehdä tietoinen valinta. Arkimaitojuoma ei ollut erikoismaitojen rivistössä, vaan se seisoi isoissa rullakoissa siinä, missä yleensä on kaupan halvin maito.

Sijaintinsa takia se mielletään maidoksi, ja nimityksensä takia se menee sekaisin laktoosittomien tuotteiden kanssa. Ongelma oli nähtävissä välittömästi. Maitohyllylle astellessani nimittäin maitoseinän edessä seisoskeli naiskaksikko arkijuomatölkki käsissään: Tämä on tässä kohtaa, missä ennen oli sitä Rainbow-maitoa. [...] Onkohan tämä nyt varmasti laktoositonta? Ei, arvon rouvat. Ei ole.

Halpaa arkimaitojuoma kyllä on: Prisman hinta oli 79 senttiä litralta. Tässä lienee se arkimaitojuoman olennaisin ominaisuus – proteiinilätinällä vain saadaan sekoitteelle hiukan terveysvaikutteiselta vivahtava peruste. Mutta kaipasiko joku oikeasti tätä tuotetta?

Valiolla oli muuten jo ennestään tarjolla tuoreesta maidosta valmistettu, raikkaanmakuinen ja hyvä maitojuoma. Sen nimi on maito.

Pilatun maidon paluu

Yle esitti pari viikkoa sitten Silminnäkijä -sarjassaan dokumentin Pilattu maito. Kommentoin esitystä jo silloin lyhyesti. Dokumentin toimittaneen Noora Shinglerin blogissa keskustelu on kuitenkin jatkunut kiivaana, joten ajattelin keräillä omia kommenttejani ihan erilliseen kirjoitukseen.

Ohjelmassa ei juuri tutkimustuloksista puhuttu: käytännössä ainoa tutkimus, johon viitattiin, oli Valion tutkimus, jota kuvattiin surkeaksi. Kemikaalicocktailin mukaan on pöyristyttävää, että tämän tason potentiaalista terveyshaittaa on tutkittu Suomessa vain yhden tutkimuksen verran ja vieläpä todella ylimalkaisesti – ja silti tutkimukseen vedotaan pätevänä, tieteellisenä sellaisena.

Nyt vain pääsi käymään niin, että tutkimuksia on enemmän kuin yksi. Alkuun pääsee vaikkapa metsästämällä Helsingin Yliopiston opinnäytetietokannasta papereita sopivilla hakusanoilla – "milk hypersensitivity" on aika hyvä alku.

Kovin pitkälle ei tarvitse kaivaa, kun vastaan tulee Laura Paajasen väitöskirja. Väitös on merkityksellinen siksi, että se koostuu kuudesta maitoyliherkkyyttä koskevasta tutkimuksesta, joista ensimmäinen on tuo sama, johon Silminnäkijässä viitataan. Tutkimuksia löytyy siis useita jopa samalta tekijältä, ja kolme noista kuudesta tutkimuksesta koskee juuri homogenoinnin vaikutuksia. Listaa selaamalla löytyy nippu muitakin maitoyliherkkyystutkimuksia.

Valion tutkimus

Tutkimusta on siis tehty laajemminkin, mutta keskitytään siitä huolimatta tuohon Silminnäkijän silmätikuksi ottamaan julkaisuun. Jälleen Shingleriä lainaten:

Se ei ole pätevä tutkimus siksi, että Valio ei valvonut testiryhmän ruokailuja, vaan luotti ihmisten omaan sanaan siitä, mitä ovat pistäneet suuhunsa. Pelkästään se, että joi testimaitoa on yksi juttu. Toinen on se, kuinka tarkkana kukin testiryhmäläinen oli kaiken sen kanssa, mitä söi töissä, juhlissa jne. Homogenoitua maitoa ei saisi saada mistään elintarvikkeesta edes pieniä määriä silloin, kun halutaan oikeasti tietää, vaikuttaako maitolaadun vaihto vai ei. 40 testiryhmäläisestä ei voida olla täysin varmoja, mitä he söivät ja paljonko, koska tutkimusta ei tehty valvotuissa olosuhteissa. Lisäksi maitolaatujen vaihto oli niin tiheää, että koehenkilöiden oireet eivät ehtineet parantua välissä.

Tutkimus eteni osapuilleen näin:

1. Otetaan 44 henkilöä, joille homogenoitu maito on aiheuttanut vatsaongelmia ja homogenoimaton ei.
2. Henkilöitä seurataan seitsemän päivän ajan.
3. Koehenkilöt juovat viiden päivän ajan testimaitoa, 4dl päivässä.
4. Yhdeksän päivän tauko.
5. Toinen viiden päivän maitosessio, 4dl päivässä toista testimaitoa.
6. Kootaan tulokset ja ihmetellään.

Valio ei tosiaan valvonut testiryhmän ruokailuja. Selän takana ei ollut intendenttiä eivätkä osallistujat majailleet suljetulla osastolla, vaan testiryhmäläiset raportoivat päivittäin niin ruokavaliostaan kuin mahdollisista oireista ja suolen liikkeistä. Maito ja terveys tietää kertoa, että koeaikana noudatettiin lähes maidotonta dieettiä, mutta sen tarkempaa speksiä minulla ei valitettavasti ole saatavilla.

Mietitään siis hetki lähtötilannetta. Tutkimukseen osallistui 44 henkilöä, jotka oman ilmoituksensa mukaan sietävät paremmin homogenoimatonta kuin homogenoitua maitoa; puhutaan siis ihmisistä, jotka ovat tunnistaneet ongelman ja löytäneet siihen ratkaisun. Miksi ihmeessä nuo ihmiset lähtisivät tutkimuksen aikana kittaamaan prosessoitua maitoa ihan vain pakkaa sekoittaakseen?

Jos nyt unohdetaan se, mitä tapahtui testijärjestelyn ulkopuolella, lopputulos oli kuitenkin seuraavanlainen: kummallakin viiden päivän testimaitojaksolla kaikkien koehenkilöiden oireet lisääntyivät, jälkimmäisellä jaksolla enemmän kuin ensimmäisellä.

Merkittävää tässä kohtaa on se, että oireet lisääntyivät riippumatta siitä, mitä maitoa juotiin.
Heti ensimmäisellä testijaksolla puolet koehenkilöistä – oman todistuksensa mukaan homogenoimatonta maitoa sietävistä – joivat homogenoimatonta testimaitoa ja voivat huonosti. Toinen puoli joi tavallista kaupan maitoa... ja voi ihan yhtä huonosti. Eroa homogenoidun ja homogenoimattoman maidon välillä ei todettu.

Nooran mukaan yhdeksän päivän tauko maitotestien välissä ei ole riittävä, vaan testijaksojen vaikutukset sekoittuivat toisiinsa. Voi olla, mutta pidän hivenen epätodennäköisenä, että jälkimmäisen jakson juomingit suuremmin pääsivät vaikuttamaan ensimmäiseen testijaksoon.

Lisäksi on huomattava, että koehenkilöiden oman todistuksen mukaan aika oli vallan riittävä: iho-oireita lukuunottamatta maidon aiheuttamat oireet katosivat koehenkilöiltä vuorokauden kuluessa maidon nauttimisesta. Tutkimuksen oireseurannan mukaan yhdeksän päivän väliajalla koehenkilöiden kokemat oireet putosivat samalle tasolle kuin ennen ensimmäistä maitojaksoa. Tutkija itse muuten esittää hypoteesin siitä, mistä ilmiö saattaa johtua; kannattaa lukea.

Entäpä Raija Tukkinen, eräs Silminnäkijän vieraista ja maitotutkimuksen koehenkilöistä? Nooran mukaan hänen oireensa yltyivät niin pahoiksi, että hän joutui keskeyttämään testin. Perin ikävää, mutta niin kävi kahdelle muullekin testiryhmäläiselle. Kahdelle näistä kolmesta oireet aiheutti homogenoitu maito, yhdelle homogenoimaton.

Totta kai tutkimus voisi olla paremmin tehty. Koehenkilöitä voisi olla enemmän, seuranta-aika pidempi ja kontrolli tarkempaa. Testijärjestelykin voisi olla aukottomampi. Kovin mielelläni myös näkisin tarkempaa dataa, mutta valitettavasti alkuperäinen tutkimus on maksumuurin takana. Väitöksessä viitataan tutkimuksiin, joissa koe-eläimillä on havaittu eroja homogenoidun ja homogenoimattoman maidon välillä, joten olisi mielenkiintoista löytää samat erot myös ihmisellä.

Tutkimuksen ja teollisuuden suhteita voi ja pitääkin nostaa esille, mutta valitettavasti tilanne on se, että yliopistoissa joudutaan yhä enemmän luottamaan ulkopuoliseen rahoitukseen. Lähtökohtaisesti kuitenkin aika moni tutkija olisi peijoonin mielissään jos pystyisi todistamaan valtavirran näkemyksen vääräksi. Silminnäkijässä mainittu tutkimus ei siinä onnistunut, ei myöskään saman väitöskirjan toinen, hiukan erilaisella asetelmalla toteutettu homogenointitutkimus. Väitöksessä viitataan myös muutamiin aiempiin tutkimuksiin, joissa niissäkin on vedetty vesiperä; toistaiseksi tulokset ovat siis sangen johdonmukaisia. Tutkimuksen laadussa voi olla kritisoitavaa, mutta perusteeksi ei riitä pelkästään se, että sen tulos ei ollut lukijalle mieluinen.

Tutkimus vastaan kokemus

Silminnäkijän ja Kemikaalicocktailin artikkelien yhtenä juonteena ovat mainitun Tukkisen kokemukset Karjalohjan terveyskeskuksessa. Terveydenhoitajana toimiessaan hän omin käsin johdatti kymmeniä ihmisiä homogenoimattoman maidon pariin, hyvin tuloksin.

Nyt on kuitenkin valittaen todettava, että kyseessä on kertomus, ei tutkimus. Ihmisten kokemukset saattavat olla tosia ja Tukkisen yhteenveto tilanteesta kohdallaan, mutta se ei tarkoita, että edes näille vaivoistaan parantuneille ongelman ratkaisu oli homogenoimaton maito. Plasebo-vaikutus on vahva, ja ihmismieli on loistava löytämään syy-seuraussuhteita sieltäkin, missä niitä ei ole. Sen paremmin maallikot, terveydenhoitohenkilökunta kuin tutkijatkaan eivät ole näille ilmiöille immuuneja.

Otetaan siis esimerkki lääketieteestä. 1930-luvulta 1950-luvulle asti sepelvaltimotautia hoidettiin leikkauksella, jossa joitakin verisuonia sidottiin umpeen. Teoria oli, että sulkemalla suonia veri löytäisi vaihtoehtoisia reittejä sydänlihakseen ja sydämen hapensaanti paranee. Potilaiden kokemukset olivat loistavia: eräässä tutkimuksessa 73 prosenttia potilaista sai merkittävää hyötyä leikkauksesta.

No miksi sitten näin tehokas hoitotapa lopetettiin? Siksi, että samaisessa tutkimuksessa toista potilasryhmää hoidettiin leikkauksella, jossa rintakehä avattiin ja suljettiin saman tien. Ei siis operaatioita verisuonille, lopputuloksena vain arpi rintakehässä. Näistä potilaista 83 prosenttia sai leikkauksesta hyötyä.

Toisin sanoen: ihmisillä on kokemuksia, ja ne voivat olla hyvinkin todellisia. Ne eivät kuitenkaan ole luotettavia, eivätkä niiden syyt ole yksiselitteisiä. Tieteellisessä menetelmässä muodostetaan hypoteeseja ja vahvistetaan teorioita systemaattisilla havainnoilla ja toistettavilla kokeilla. Yksittäiset kokemukset eivät ole kumpaakaan.

Joillekin saattaa olla fysiikan tunneilta tuttu lausahdus, että havainnointi muuttaa myös kohdetta, ja sama pätee myös lääke- ja ravitsemustieteessä. Tätä yritetään kampittaa käyttämällä kaksoissokkokoetta. Käyttäjätodistukset puolestaan ovat vaihtoehtohoitojen ja Ostos-TV:n vakiotavaraa. Paajasen maitotestit muuten olivat kaksoissokkokokeita.

Asenteellisuus

Kun tutkimuskritiikistä kyseltiin perusteita ja lisätietoa, vastaus oli useamman kerran jotain tällaista:

Jos haluat lisää tietoa, osaa Raija Tukkinen vastata hyvin seikkaperäisesti. Hän oli yksi tutkimuksessa mukana olleista.

Ei kiitos. En halua haastatella Raija Tukkista, hän pääsi ääneen jo Silminnäkijässä. Sen sijaan haluaisin kuulla ihmistä, joka olisi tehnyt alalla tutkimusta.

Valitettavasti tämä ei kuulu Silminnäkijän konseptiin, sillä Shinglerin mukaan Silminnäkijä ei halua ruutuun tutkijoita, poliitikkoja tms. vaan ihmisiä, jotka kokevat ja kertovat. Sen sijaan kameran eteen marssitettiin raakamaidon tuottaja, myyjä ja nippu juojia. Syystä tai toisesta myös lääkäri Olli Sovijärvi sopi Silminnäkijän formaattiin puhumaan homogenoimattoman maidon puolesta.

Lopputulos näkyy niin Kemikaalicocktailin kuin Ylen sivujenkin kommenteissa. Jo ennestään kaupan maitoa epäilleet saavat vahvistusta uskolleen, ja vastaavasti skeptisesti asiaan suhtautuneet ovat entistä skeptisempiä, koska ohjelma ei edes yrittänyt olla tasapuolinen. Jos väitteille ei esitetä perusteita eikä ruutuun uskalleta päästää edes tutkijaa, saati suoraa epäilijää, kuinka luotettavana ohjelmaa voi pitää?

Päivitys: Hups, olinpa sitkeästi kirjoittanut Nooran sukunimen useampaan kertaan väärin. Pahoitteluni.

Myrkyllinen maito ja näytön puute

Ylen Silminnäkijä kertoi tänään (Valion) pilaamasta maidosta. Ja voi pojat, että se on myrkkyä, laktoosi-intoleranteista pääsee ilmaa pihalle ihan vain maitoteollisuuden takia.

Ohjelma tarttuu sinällään ihan oikeaan ongelmaan: maitoa käytetään Suomessa paljon, mutta samalla maito aiheuttaa yhä useammalle ihmiselle erilaisia vaivoja. Toisaalta maailmanlaajuisesti laktoosi-intoleranssi on normi, ei poikkeus, joten monessa muussa maassa ei ole edes vastaavaa maitokulttuuria.

Silminnäkijän suurin ongelma oli, että siinä esitettiin nippu teorioita mutta vähän näyttöä. Ainut mainittu tutkimus oli Valion tekemä ja tyrmäsi yhden ehdotetuista teorioista. Ruutuun ei marssitettu elintarviketutkijoita, ei biologeja, biokemistejä, ravitsemustieteilijöitä tai edes Valion tutkimuspuolen henkilöitä. Yksi lääkäri joukkoon mahtui - paleoravinnon puolesta hehkuttava Olli Sovijärvi. Raakamaitotietoutta pääsi kyllä jakelemaan niin tinkimaidon tuottaja kuin sen myyjäkin.

Ohjelmassa tehtiin myös testi, jossa kuusi ongelmaista joi raakamaitoa ja lopussa kysyttiin kommentteja. Loppupäätelmä oli, että "raakamaito sopi kaikille". Tämä siitä huolimatta, että kaksi ensimmäistä sanoi vatsan kipristelleen ja kurisseen. Yksi joi maitoa lorauksen kahvissa, toinen pari lasillista, kaikki tietenkin tiesivät juovansa raakamaitoa. Kaksoissokkotestit ja seuranta, kuka niitä kaipaa!

Tämän näytön perusteella päädyttiin sitten vaatimaan Valion teknologiajohtajalta homogenoinnin lopettamista. Teknologiajohtalla tuntui olevan vaikeuksia vastata kysymykseen, mutta eipä sitä voi varsinaisesti ihmeenä pitää. "Minulla on teoria, jolle ei ole vahvaa pohjaa mutta jonka tyrmäävän tutkimuksen te olette tehneet. Kuluttajat ovat vihaisia ja ostavat kalliimpia tuotteita, miksi ette lopeta homogenointia?" Niin, miksipä ei.

Maidon käsittelyssä voi ihan oikeasti olla ongelmia. Esimerkiksi mainittu Sovijärvi on kirjoittanut maidon pitkästikin. Laura Paajanen on päätynyt väitöstutkimuksessaan tulokseen, että homogenoinnilla ei olisi vaikutusta. Yle listaa aiheeseen liittyviä linkkejä lisätietosivullaan, mutta lisää tutkimusta epäilemättä tarvitaan.

Sitä lisätutkimusta odotellessa olisi toivottavaa, että edes noista nykyisistä tutkimuksista kerrottaisiin jotain, ja saataisiin ruutuun pari asiantuntijaa arvioimaan esitettyjä väitteitä. Yksittäisten ihmisten kokemukset ovat toki heille itselleen arvokkaita, ja jokainen ohjelman katsoja saa karsia ruokavaliotaan ihan niin paljon kuin haluaa. Tieteellisellä pohjalla toiminta ei kuitenkaan tuolloin ole.