2014-03-26

Homeopaattista journalismia

Yle julkaisi tiistaina 25.3.2014 uutisen, jossa lääkäri Juha-Pekka Kaukonen kritisoi kovin sanoin vaihtoehtohoitoja. Aloitan heti kärkeen uutisen surkuhupaisimmalla lainauksella:

Virallisen koululääketieteen edustajat perustavat toimintansa tieteelliseen tutkimukseen. Vaihtoehtoisesten hoitomuotojen tehosta ei ole näyttöä, muistuttaa Kaukonen. Hänestä on harmillista, miten paljon vaihtoehtolääketiede saa esimerkiksi palstatilaa mediassa.

Vastapuolella on laaja tieteellinen tieto ja toisella puolella pöytää jonkin suppean huuhaatiedon omaaja. Ja heitä kohdellaan tasa-arvoisesti. Silloin tulee vaikeuksia hahmottaa asioita. Monet lääkärit vierastavat tällaisia tilanteita.

Surkuhupaisaa lainauksesta ei tee sen sisältö vaan asiayhteys. Kaukonen siis harmittelee, kuinka vaihtoehtohoitoja käsitellään mediassa lääketieteen kanssa tasaveroisina. Miten tähän vastaa toimittaja? Hakee aiheeseen vastakommentit homeopaatilta!

En voi oikein sanoin kuvailla, kuinka amatöörimäisen kuvan juttu antaa tekijöistään. Kun haastateltava kritisoi median toimintaa, median edustaja päättää toimia juuri kritisoidulla tavalla. Ja koska objektiivisuuden harhaan pitää sitoutua sataprosenttisesti, homeopaatin kommentit iskettiin suodattamattomina suoraan juttuun.

Lainataan siis Suomen homeopaattien yhdistyksen Satu Järvilehtoa:

Suomen homeopaattien yhdistyksen hallituksen puheenjohtaja Satu Järvilehto pitää Kaukosen kommentteja kyseenalaisina. Samaa mieltä hän on kuitenkin esimerkiksi siitä, että koululääketieteen ja vaihtoehtohoitojen käsitteleminen tasavertaisina vaihtoehtoina ei kannata.

Ei voi verrata omenoita ja päärynöitä. Molempia tarvitaan. Sydäninfarktissa koululääketiede on ylivertainen, homeopatia taas aivan lyömätön lasten korvatulehduksissa tai vaikka allergisessa ihottumassa, Järvilehto sanoo.

Tässä kohtaa toimittaja olisi voinut esimerkiksi kysellä hiukan näytön perään. Lyömättömät parannuskeinot kelpaisivat lääkäreillekin, vaikka Järvilehto onkin sopivasti valinnut suhteellisen harmittomat sairaudet, jotka toki ovat kiusallisia mutta joilla on tapana tulla ja mennä ja parantua myös lääkkeittä.

Samalla olisi voinut kysäistä kommenttia esimerkiksi PLOS Onessa julkaistuun seurantatutkimukseen Comparative Effectiveness of Homoeopathic vs. Conventional Therapy in Usual Care of Atopic Eczema in Children: Long-Term Medical and Economic Outcomes. Paperin mukaan lasten atooppinen ekseema ei hoitunut homeopatialla sen paremmin kuin perinteisellä hoidollakaan, mutta homeopatian hoitokulut kyllä olivat suuremmat.

Käypä hoito -ohjeet eivät muuten tunne atooppiselle iholle tehokkaita vaihtoehtohoitoja. Homeopaattien yhdistykseltä epäilemättä löytyy kasapäin viitteitä päteviin vertaisarvioituihin kaksoissokkotutkimuksiin, joten julkisen palvelun hengessä nämä olisi voinut listata artikkelin perään.

Suomen homeopaattien yhdistyksen Satu Järvilehto sanoo, että vaikka esimerkiksi homeopatian vaikutusmekanismia ei ole tieteellisesti todistettu, se ei tarkoita, etteikö hoitomuoto toimisi.

Se kertoo siitä, että tiede ei ole vielä tarpeeksi edistynyttä. Homeopatiaa on käytetty satoja vuosia, joten vaikuttavuus on kokemuksen perusteella todistettu moneen kertaan.

Tässä taas toimittaja olisi voinut kysyä ihan keneltä tahansa tieteelliseen metodiin edes auttavasti perehtyneeltä apua. Vaikka vaikutusmekanismista ei olisi minkään valtakunnan käsitystä, tehon voi kyllä tutkia, monesti vaikkapa tuolla kaksoissokkotutkimuksella. Se on vallan tuttua tekniikkaa, siihen tiede kykenee vallan mainiosti – ja se on testi, jota homeopatia ei läpäise. Kun ei ole vaikutusta, ei tuon vaikutusmekanisminkaan todistelulla tarvitse pitää niin kiirettä.

Satu Järvilehto huomauttaa, että vaihtoehtohoitoja on turha niputtaa yhteen, koska ne ovat täysin erilaisia hoitomuotoja.

Kritisoijien ongelma on, että he eivät alkuunkaan ymmärrä esimerkiksi homeopatiaa vaan sekoittavat sen vaikka yrtteihin ja rohdoksiin. Homeopatia on integroitu terveydenhuoltojärjestelmiin useissa Euroopan maissa, joissa se on myös sairausvakuutuksen piirissä, Järvilehto sanoo.

Ne voi niputtaa yhteen siinä mielessä, että näyttöä niiden vaikutuksesta ei ole. Toki osa vaihtoehtohoidoista saattaa olla ihan oikeasti, aktiivisesti vaarallisia kohteilleen, kun taas osa vie vain rahat ja antaa taudin viedä terveyden.

Homeopatia on tosiaan paikoitellen integroitu terveydenhuoltojärjestelmiin. Tyypillisesti tässä yhteydessä tuodaan esille Saksa, joka on perinteisesti vahva homeopatian maa, mutta vilkaistaan toki muuallekin.

Esimerkiksi Isossa-Britanniassa on jopa homeopaattisia sairaaloita, vaikkakin Wikipedian mukaan homeopatian käyttö on vähentynyt reilusti. Paikallinen terveysviranomainen NHS kertoo sivuillaan, että homeopaattiset valmisteet vastaavat vaikutukseltaan plaseboa, ja periaatteet, joihin homeopatia pohjautuu, ovat tieteellisesti epäuskottavia. Parlamentti on julkaissut asiasta laajan katsauksen (PDF).

Sveitsissä puolestaan valtio lopetti homeopatian vakuutuskorvaukset vuonna 2005 todettuaan, että homeopatiasta ei ole hyötyä. Sveitsissä kuitenkin kansa saa päättää ja kansa haluaa huuhaata, joten vuoden 2009 kansanäänestyksessä homeopatia palautettiin korvattavaksi. Äänestyksen jälkeen Sveitsi teetti arvioinnin, joka julisti homeopatian tehokkaaksi; raportin tekijät tosin paljastuivat yhtä lukuunottamatta homeopaateiksi, ja tuotoksen laadusta on esitetty rankkaa kritiikkiä.

Terveydenhoitojärjestelmään integroituminen ei siis kerro mitään homeopatian tehosta. Se kertoo ainoastaan, että muuallakin Euroopassa uskotaan huuhaahan, ja joskus se pääsee vaikuttamaan myös terveyspolitiikkaan.

Yleisradion terveysuutisoinnilla ei mene kovin vahvasti. Virtsakurlaus voi karkoittaa kurkkukivun, Syöpä on upea lahja, Syyllinen on vehnä, Sähkösaasteen sairastuttama jää heitteille, Jäsenkorjauksella vähennetty satoja leikkauksia. Uutistyötä näyttää vaivaavan omanlaisensa homeopatia: kun jatkuvasti laimennetaan ja laimennetaan, ei lopputuotteessa ole journalismista enää jälkeäkään.

Lähetä kommentti