2014-12-10

Bisfenolia purkissa


Eilen maailmalle levisi tieto, että tölkkivirvokkeet nostavat verenpainetta. Syyllinen on bisfenoli A, muun muassa muoveissa ja lämpöpaperissa käytetty aine, jota saattaa olla myös säilyke- ja virvoitusjuomatölkkien sisäpinnotteissa.

Tutkimuksessa koehenkilöille juotettiin soijamaitoa joko lasipullosta tai tölkistä, jonka jälkeen testiryhmältä mitattiin virtsan bisfenolipitoisuus sekä verenpaine. Samat henkilöt hörppivät soijamaitoa eri astioista, ja näitä tuloksia sitten verrattiin keskenään. Lopputulos oli, että tölkistä juominen nosti virtsan bisfenolipitoisuutta huimasti, ja samalla myös systolinen verenpaine nousi.

Vaikuttaa vakuuttavalta, mutta koska olen luonteeltani utelias, lähdin metsästämään lisätietoa. Itse tutkimus on maksumuurin takana, eikä pelkällä abstraktilla pitkälle pötkitä. Pientä pohdintaa tässä vaiheessa herättää koeryhmä: kaikki koehenkilöt ovat yli 60-vuotiaita korealaisia ja ilmeisesti pääosin naisia. Vaikka tällä ei olisi tuloksiin olennaista merkitystä, se saattaa heikentää tulosten yleistettävyyttä. Toinen silmiinpistävä asia on käytetty juoma: vaikka juoma ehkä on suosittu Koreassa, soijamaitoa ei parhaalla tahdollakaan voi sanoa tyypilliseksi virvoitusjuomaksi.

Artikkelia on uutisoitu laajalti, mutta tarkemmin sisältöä on kommentoitu vain vähän. Yksi paperiin kriittisesti suhtautuvista tahoista on American Chemistry Council (ACC), yhdysvaltalainen kemian teollisuuden etujärjestö. ACC julkaisi lehdistötiedotteen, joka syyttää tutkimuksen tekijöitä tulosten ja niiden merkityksen liioittelusta:

Kirjoittajien johtopäätökset tästä ylitulkitsevat merkittävästi pienen tutkimuksen mittaustuloksia. Kuten kirjoittajat itsekin toteavat, kolmen ryhmän välillä ei ollut tilastollisesti merkittävää verenpaine-eroa, juotiin soijamaitoa sitten lasipullosta tai tölkistä.

Lisäksi tutkimuksen oheismateriaali antaa ymmärtää, että BPA-altistuminen minkä tahansa tölkkivirvoitusjuoman kautta voi nostaa verenpainetta. Tutkimuksen tulokset eivät tue näitä lausuntoja, joten ne vain huolestuttavat kuluttajia turhaan. Tutkimuksessa tutkittiin ainoastaan soijamaitoa, jota ei voi pitää tyypillisenä virvoitusjuomana.

Kuten tutkijat itse toteavat, estrogeenireseptorien uskotaan säätelevän verenpainetta. On tunnettua, että soijamaito luonnostaan sisältää vaihtelevia määriä estrogeenisiä aineita, joten soijamaidon käyttö tutkimuksessa sotkee tuloksia. BPA puolestaan on vain heikosti estrogeeninen, ja ruokavaliossa havaittujen BPA-jäämätasojen on todettu olevan aivan liian pieniä aiheuttaakseen estrogeenisiä vaikutuksia. Tutkimuksessa havaitut pienet erot verenpaineessa voivat aiheutua soijamaidosta itsestään eivätkä luultavasti johdu BPA-jäämistä.

Tässä vaiheessa on muuten huomattava, että Helsingin Sanomien jutun mukaan BPA on hormonihäirikkö, sillä sen epäillään häiritsevän ihmisen hormonitoimintaa. Koska soija sisältää estrogeenin kaltaisesti vaikuttavia isoflavoneja, sitä voisi itse asiassa kuvata samoilla sanoilla. ACC puolestaan kuvailee BPA:n vaikutuksia melko vähättelevin sanakääntein. Käytännössä soijan vaikutukset näyttävät olevan vähäisiä ja BPA:kin nykytiedolla ja altistustasoilla turvallista. Sanavalinnoilla luodaan mielikuvia, molempiin suuntiin.

Toistaiseksi vastaan tulleen uutisoinnin mielenkiintoisin tieto löytyy kuitenkin ABC:n uutisesta. Siitä käy ilmi, että kun soijamaitoa juotiin lasipullosta, systolinen verenpaine laski 7,9 elohopeamillimetriä. Kun maito juotiin tölkistä, lasku oli 2,9 elohopeamillimetriä. Toisin kuin useimmissa uutisissa ja itse tutkimuksessa otsikoidaan, kaikissa koetapauksissa soijamaidon juominen siis laski verenpainetta, tölkistä juodessa vain vähemmän kuin lasipullosta.

Nähdäkseni he [korealaiset tutkijat] ovat osoittaneet, että tölkistä juominen heikentää soijajuoman verenpainetta alentavaa vaikutusta.


Mark Nelson (High Blood Pressure Research Council, Australia)

On melko rohkeaa päätellä tämän perusteella tölkistä juotavien virvoitusjuomien yleisesti nostavan verenpainetta.

Bisfenoli ja käsidesi

Jutussa Helsingin Sanomat viittaa myös aiemmin uutisoituun tutkimukseen, jonka mukaan käsidesin käyttäminen saattaa lisätä bisfenoli A:n imeytymistä jopa satakertaisesti. Tällä kertaa on onni matkassa, sillä tämä tutkimus on julkaistu avoimessa PLOS ONE -julkaisussa.

Paperissa esitellään useita koeasetelmia, joista olennaisin testaa käsidesin vaikutusta BPA:n irtoamiseen kuitista. Kokeessa seitsemän hengen koeryhmä jaettiin kahteen osaan. Kolme henkilöä piteli kuittia käsissään vaihtelevan mittaisen ajan välittömästi käsidesiä käytettyään, neljä henkilöä puolestaan piteli kuitteja vastaavan ajan kuivin käsin.

Tässä kohtaa kannattaa pysähtyä miettimään. Koe tehtiin siis ainoastaan muutaman henkilön koeryhmällä, joten tulokset, selvätkin, jättävät aina kysymysmerkkejä. Huomattavasti olennaisempaa kuitenkin on, että toisen koeryhmän kädet olivat käsidesistä märät. Kyse ei siis ollut pelkästä käsidesin käyttämisestä: kuitti otettiin käteen välittömästi käsidesin hieromisen jälkeen.

Merkillepantavaa on myös, että tässä kokeessa ei testattu BPA:n imeytymistä, vaan BPA-pitoisuudet mitattiin iholta. Asian voi ilmaista toisinkin: kuitteja käsiteltiin alkoholista kosteilla käsillä ja sitten tarkasteltiin, kuinka paljon BPA:ta käsiin tarttui. Sinällään vitsikkäästi BPA kerättiin pyyhkimällä ihoa tämän jälkeen... alkoholiin kostutetulla pyyhkeellä.

Kaiken kaikkiaan tutkimuksessa havaitaan kyllä bisfenolin imeytyvän tehokkaammin käsidesin käyttämisen jälkeen, mutta eri tekijöiden kontrollointi ja tulosten esittäminen ovat vähintäänkin epämääräisiä. Ainakin itselleni jää epäselväksi, imeytyykö bisfenoli tehokkaammin vai johtuvatko kohonneet pitoisuudet vain siitä, että sitä jää kosteaan ihoon enemmän kuin kuivaan. Edelleen epäselvää on, johtuuko bisfenolin liukeneminen kuitista nimenomaan käsidesistä vai riittääkö vaikkapa pelkästään vedestä kosteat kädet.

Sekä uutisoinnissa että itse artikkelissa imeytyminen liitetään käsidesin lisäksi myös ihonhoitotuotteisiin. Tälle ei kuitenkaan ole artikkelissa mitään perusteita. Tutkimukset tehdään ainoastaan runsaasti alkoholia sisältävällä käsidesillä, vieläpä ainoastaan yhdellä tuotteella (Purell, sisältää 70 % etanolia). Vaikka tutkimuksessa viitataan imeytymistä edistäviin aineisiin, näitä ei mitenkään eritellä.

Mitä tästä opimme?

Bisfenoli A on laajalti käytetty muovin komponentti, jolla saattaa olla negatiivisia vaikutuksia terveyteen. FDA:n kesällä julkaisema tutkimuskatsaus löysi joitakin mahdollisia vaikutuksia mutta myös useita ongelmia monissa BPA:ta käsittelevissä tutkimuksissa. Wikipedian mukaan sekä FDA että EFSA ovat tutkineet aihetta paljon ja pitävät nykyisä ohjearvoja turvallisina. Jos ja kun vaihtoehtoja kuitenkin on, pidän BPA:n poistamista lasten ruoka-astioista ja leluista hyvänä ajatuksena, eikä itseäänkään kannata sille ehdoin tahdoin altistaa.

Samaan aikaan BPA näyttää herättäneen tutkijoiden, median ja suuren yleisön mielenkiinnon. Hetkittäin tämä mielenkiinto sitten johtaa otsikoihin ja johtopäätöksiin, joita tutkimustieto ei välttämättä puolla. Jos siis yllä mainituista tutkimuksista haluaa vetää vahvoja johtopäätöksiä, tässä pari ehdotusta otsikoksi:

BPA vähentää soijamaitoa juovien seniorikorealaisten verenpaineen laskua

Bisfenoli A neutraloi soijamaidon verenpainevaikutukset iäkkäillä naisilla

Käsidesistä kosteat kädet? Älä koske kuittiin!

Tekniset liuottimet ja lämpöpaperikuitit eivät sovi samaan käteen

Ehdotuksiani saa vapaasti käyttää tulevassa uutisoinnissa.

P.S. Kiinnitin kuittitutkimukseen huomiota vasta, kun Skeptics with a K käsitteli asiaa. Kiitokset siis Merseysiden suuntaan.

P.P.S. Avoimesti teollisuuden palveluksessa olevan ACC:n lisäksi tutkimusta näyttää kritisoivan myös Center for Accountability in Science, joka hienosta nimestään huolimatta haiskahtaa teollisuuden lobbarilta; keskuksen takana on ilmeisesti Richard Berman. Kritiikkiinkin on syytä suhtautua kriittisesti.

Lähetä kommentti