2014-01-07

Telefooni Asconassa

Vuodenvaihteessa uutisoitiin tutkimuksesta, jonka mukaan matkapuhelimen räplääminen on vaarallisinta tuoreille kuljettajille. Tai vaihtoehtoisesti, että tekstiviestien lähettäminen autoillessa luo vaaratilanteita. Tai että puhelimen käyttö tekee kuskista huonon.

Itse tutkimuksessa vertailtiin siis häiriöiden vaikutusta ajosuoritukseen hiljattain kortin saaneilla ja kokeneilla kuljettajilla. Karkeasti ottaen lopputulos on, että lähes mikä tahansa puuhastelu nostaa tuoreen kuljettajan onnettomuusriskiä, kun taas kokenut kuljettaja luovii liikenteessä hivenen häiriintyneenäkin.

Tutkimus on siitä mielenkiintoinen, että simulaatioiden ja kyselyiden sijaan tutkittiin, mitä kuljettajat oikeasti tekevät: autoihin asennettiin kameroita, kiihtyvyysantureita, GPS:iä ja muuta sälää, ja sillä keinoin selviteltiin, mitä kulloinkin tapahtuu kajuutassa ja auton ympäristössä. Tutkijat eivät keskittyneet pelkästään onnettomuuksiin, vaan datasta poimittiin myös läheltä piti -tilanteita.

On sinällään intuitiivisesti uskottavaa, että jos huomion kiinnittää johonkin muuhun kuin liikenteeseen, reaktioaika heikkenee ja onnettomuusriski kasvaa. Aivan yhtä intuitiivisesti selvää on sekin, että nuorella kuljettajalla, jolle ei ole muodostunut ajorutiinia, häiriöiden vaikutus on suurempi kuin kokeneella kuljettajalla.

Mielenkiintoista on kuitenkin se, mikä ei vaikuta riskiin. Radion ja ilmastoinnin säätämisellä ei havaittu olevan oleellista merkitystä. Samoin ajaessa juominen ei käytännössä vaikuttanut riskiin – niin kauan, kun juoma on alkoholitonta. Sen sijaan syöminen tai vaikkapa vain tien sivussa olevaan kohteeseen huomion kiinnittäminen aiheutti junnuille ongelmia.

Tutkimuksessa piileskelevä virtahepo on, että puhelimeen puhuminen ei myöskään nostanut riskiä. Helsingin Sanomat jätti asian mainitsematta uutisessaan kokonaan, Yle lieventelee havaintoa tuomalla esiin puhumiseen liittyvät oheistoiminnot. Samaa tekevät itse tutkijat.

Paperin kirjoittajien mukaan aiemmissa puhelimen käyttöä koskevissa tutkimuksissa puhumista ja puhelimen muuta käyttöä ei ole eroteltu, ja siksi puhuminen on todettu vaaralliseksi. Tässä tutkimuksessa eri toiminnot kuitenkin pystyttiin erottamaan toisistaan, ja lopputulos oli, että puhumisella ei ole vaikutusta ajosuoritukseen. Tämän todettuaan tutkijat kuitenkin vaihtavat suuntaa ja suosittelevat, ettei tulosta otettaisi vakavasti.

Aiempaa tutkimusta tosiaan on: esimerkiksi David Strayer vertasi joitakin vuosia sitten puhelimeen puhumisen vaikutusta rattijuoppouteen (PDF). Kyseisestä tutkimuksesta käy ilmi, että hands-free-laite ei vähennä häiriötä; ongelma on puheluun keskittyminen, ei puhelimen pitely. Esimerkiksi The Invisible Gorilla selittää, miksi auton sisäinen keskustelu häiritsee vähemmän: autossa ollessaan myös muut osallistujat pystyvät reagoimaan liikennetapahtumiin, jolloin havainnointi on helpompaa ja keskustelu katkeaa tarpeen tullen.

Kiusallista ristiriitaisissa tuloksissa on, että Virginia Tech ajelutti ihmisiä vuoden ajan oikeassa liikenteessä, kun taas esimerkiksi Strayerin testi perustuu simulaatioon. Voi siis hyvinkin olla, että reaalimaailman tilanteessa puhelulla ei oikeasti ole vaikutusta. Syystä tai toisesta Virginia Techin tutkijat päätyvät kuitenkin väittämään omia tuloksiaan vastaan. Havaintoa ei sen kummemmin perata, eri tutkimusten menetelmiä ei vertailla, selitystä ei anneta. Älkää uskoko meitä ei ehkä ole se viesti, jonka tieteellisestä paperista toivoisi lukevansa.

Jos puhumisen turmiollisuus jääkin hiukan ilmaan roikkumaan, yksi asia on kuitenkin kaikkien tutkimusten mukaan selvää: numeron valitseminen, tekstiviestien lukeminen ja kirjoittaminen, todennäköisesti myös Facebookin päivittäminen ovat aivan liikaa kenen tahansa kuskin pollalle. Pysykääpä siis erossa siitä luurista.

P.S. AAA:n kyselyn mukaan kokeneet kuskit räpläävät puhelintaan useammin kuin aloittelijat. Sama havaittiin myös Virginia Techin tutkimuksessa, ja siinä ei edes tutkittu kokeneiden kuskien tekstiviestittelyä.

P.P.S. Läheltä piti -tilanne muuten määriteltiin kiihtyvyysanturien avulla. Jos siis kuski on niin koomassa ettei edes tajua jarruttaa, tilanne todennäköisesit jäi rekisteröimättä tutkimuksessa. Jääpähän tilaa lisäspekuloinnille.

Lähetä kommentti